Tampereen Harjun seurakunnan kirkollisvaikuttaja Riitta-Liisa Rusi, 69, on iloinen, että edellisellä valtuustokaudella Tampereen seurakuntia vahvasti puhuttanut rakenneuudistus on nyt takanapäin.
– Se oli hermoille käyvää soutamista ja huopaamista, vaikka Harjun seurakuntaan ei kohdistunutkaan isoja muutoksia. Onneksi tuo vaihe on ohi, ja seurakunnissa voidaan jatkaa eteenpäin.
Rusi kuuluu Harjun seurakuntaneuvostoon ja Tampereen seurakuntayhtymän kirkkovaltuustoon. Kokeneella luottamushenkilöllä on yhtäjaksoisesti menossa toinen kausi, 40 vuotta sitten hän toimi samoissa tehtävissä parin kauden ajan.
Viisi vuotta eläkkeellä olleella Rusilla on työelämästä pitkä kokemus ihmisten murheiden kohtaamisessa. Hän työskenteli 25 vuotta terveydenhoitajana ja toimi 14 vuotta seurakuntien Palvelevassa puhelimessa toiminnanohjaajana sekä teki kriisi- ja traumatyötä Setlementtiyhdistyksessä. Työkokemus sai hänet innostumaan jälleen luottamustehtävistä.
– Ajattelin, että minulla olisi annettavaa. Olen mukana myös muun muassa diakoniatyön vastuuryhmässä sekä perheneuvonnan johtokunnassa, Rusi kertoo.
”Tuntuu hyvältä kohdata ihmisiä”
Palvelevan puhelimen sekä traumatyön kokemusten valossa suomalaisten murheena on Rusin mukaan usein yksinäisyys.
– Se vaikuttaa ihmisiin niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Yksinäisyyttä on myös monenlaista. Osalla ei ole ympärillä ihmisiä vaikka hän niin haluaisi, toisilla on ihmissuhdevaikeuksia ja joillakin taas taustalla on mielenterveyshuolia.
Samanlaiset asiat nousevat esiin myös kirkkopäivystäjän tehtävissä, joita Rusi hoitaa Tampereen Aleksanterin kirkossa pari kertaa kuukaudessa.
– Siellä ihmisillä on mahdollisuus tulla juttelemaan jos haluavat. Keskusteluissa nousevat esiin arjen ja elämän monenkirjavat asiat. Kirkkotila antaa myös luvan hengellisten asioiden sekä rukouksen esille ottamisen.
Rusi palvelee myös vapaaehtoisena kirkkoväärtinä. Hän kokee saavansa paljon seurakunnan toiminnasta.
– Tuntuu hyvältä voida kohdata muita. Sanoisin, että saan itse jopa enemmän kuin annan. Koen myös Jumala-suhteeni parantuneen tultuani jälleen kiinteämmin mukaan seurakunnan toimintaan, Rusi hymyilee.
”Joskus seurakunnan päätöksissä on havaittavissa puolueväriä”
Tampereen seurakuntayhtymään kuuluu viisi seurakuntaa, joista yksi on ruotsinkielinen. Rusin mukaan päätöksenteko sujuu hyvässä hengessä.
– Politiikkakaan ei ole ongelma, vaikka joskus on havaittavissa pientä puolueväriä.
– Näkisin hyvänä asiana luopua vaalien yhteydessä kokonaan puoluesidonnaisista listoista, Rusi sanoo.
Luottamushenkilöiden ominaisuuksia pohdittaessa Rusi nostaa esiin useita tärkeitä näkökulmia. Seurakuntalaisten edustajilla on oltava aito kiinnostus asioita kohtaan, rohkeutta, sanavalmiutta sekä kykyä ottaa asioista selvää.
– On myös pidettävä huolta siitä, että seurakunnan työntekijät saavat riittävästi tukea. Silti tärkeintä on muistaa, että tehtävässä on kyse Kristuksen työstä.
”On surullista kun lapsia kastetaan yhä vähemmän”
Riitta-Liisa Rusi peräänkuuluttaa seurakuntalaisten aktivoimista eri toimintoihin.
– Ihmisillä on paljon erilaista osaamista. On tärkeää tulla lähelle heitä kertomaan seurakunnan toiminnoista. Tällöin saatetaan saada mukaan aivan uusia ihmisiä, jotka ovat vain odottaneet sopivaa mahdollisuutta. On myös hyvä muistaa antaa ihmisille vastuuta asioiden toteuttamisesta.
Suurin huolenaihe niin Harjulla kuin muuallakin Tampereella on vähenevä jäsenmäärä.
– Seurakunnasta erotaan kaupungissa selkeästi enemmän kuin maaseudulla. Se on otettava huomioon taloutta suunniteltaessa. On myös surullista, että yhä pienempi osa seurakuntaan kuuluvienkin vanhempien lapsista kastetaan. Se ei tunnu hyvältä.
Voimaa hyisestä vedestä
Vapaa-aikaansa Rusi viettää luonnollisesti myös perheen parissa. Vipinää kuvioihin ja iloa mieleen tuovat muun muassa kuusi lastenlasta. Lisävirtaa tamperelainen hakee vedestä.
– Talvella avantouinti virkistää, pyrin käymään avannossa kerran viikossa. Avantoreissulle jäävät aina kiireet, huolet ja stressi.
Kylmät kylvyt kuuluivat Rusin päivittäiseen rutiiniin työaikana. Tuolloin hän pulahti veteen Tammerkosken yläjuoksulla myös parinkymmenen asteen pakkasella.
– Sain kylmästä kylvystä voimaa päivän haasteisiin. Se oli tärkeä tekijä arjessa jaksamiseen.
Kuva: Tomi Olli