Marketta Lehtola, 63, on paljasjalkainen Ivalon kylän tyttö. Suvun juuret ovat tunturin kupeessa, Saamenmaan kamarassa. Kaukana pohjoisessa ihmisten on aina pitänyt pitää huolta toisistaan ja se on Lehtolankin ohjenuora.
– Me ihmiset olemme toinen toisiamme varten, hän sanoo.
Työelämässä Lehtola oli sairaanhoitaja. Eläkepäivien lähetessä hän päätti jatkaa muiden auttamista vapaaehtoistoiminnan kautta.
– Mietin, mitä alkaisin tehdä. Muutama vuosi sitten joulun alla seurakunnan diakoni pyysi minua kirpputorille töihin. Siitä vapaaehtoisuus on laajentunut ystäväpalveluun, yhteisvastuukeräykseen, saattohoitajaksi ja jumalanpalvelusryhmään.
Viime seurakuntavaaleissa hänestä tuli Inarin seurakunnan kirkkovaltuutettu.
– Pikkuhiljaa alan päästä jyvälle valtuutetun tehtäviin. Talousasioihin pitää todella paneutua, jotta niitä ymmärtää.
Kaveri kilautti marjametsään
Valtuutetun pesti alkoi marjametsästä. Oli syyskesäinen päivä ja Marketta Lehtola poimi kaikessa rauhassa mustikoita Inarinjärven Karisaaressa. Silloin kilahti taskussa puhelin. Kysymys kuului, lähtisikö hän ehdolle seurakuntavaaleihin. Kysyjä oli hyvä tuttava, ryhmä oli Yhdistynyt seurakunta.
– Se on puolueisiin sitoutumaton valtuustoryhmä, selventää Lehtola.
Päätös ei syntynyt aivan siltä mättäältä. Hauduteltuaan asiaa hän päätti lähteä ehdolle, mutta matalalla profiililla.
– Toivoin koko ajan, etten pääse läpi. En mainostanut itseäni kenellekään, en edes silloisille työkavereille.
Niin kumminkin kävi, että valtuustopaikka aukeni. Sen lisäksi Lehtola on kirkkoneuvoston varajäsen.
– Tietoa päätöksenteosta olen hankkinut netistä sekä pitempiaikaisilta päättäjiltä.
Keskustelu seurakuntaliitoksesta Utsjoen kanssa oli iso yllätys
Kun Lehtola aloitti valtuustotyöskentelyn, Inarin seurakunnassa ei ollut vielä mitään tietoa mahdollisesta seurakuntaliitoksesta Utsjoen kanssa.
– Edellinen Inarin seurakunnan kirkkovaltuusto oli tehnyt kipeitä säästötoimia. Tällä kertaa näköpiirissä ei pitänyt olla mitään yhtä vaikeita juttuja.
Pian alkoi kuitenkin kuulua, että Utsjoen seurakunta oli taloudellisessa kriisissä. Liitostunnustelut kahden maan pohjoisimman seurakunnan välillä alkoivat. Välimatkat ovat selkosilla pitkiä. Monta asiaa pitää ottaa huomioon. Työntekijältä voi kestää tuntikausia siirtyä seurakunnan toimipisteestä toiseen.
– Tämä asia on puhuttanut hyvin paljon niin Utsjoella kuin meillä Inarissa. Liittymisestä ollaan niin montaa eri mieltä.
Uudelle luottamushenkilöllekin asia on hankala. Liitoskeskustelun kiireellisyyskin harmittaa.
– Ehkä en olisi edes lähtenyt ehdolle, jos tämä asia olisi ollut siinä vaiheessa tiedossa.
Vapaaehtoisuus avaa oven arkeen
Pohjoinen ulottuvuus tuo seurakuntaelämään oman värinsä. Inarin seurakunta on kaksikielinen. Toimitukset tapahtuvat suomeksi ja inarinsaameksi. Työntekijöistä useilla on taito puhua saamea.
Lisäksi alueella asuu pieni kolttavähemmistö, joka on tosin ortodoksinen. Mutta seurakunnat tekevät paljon yhteistyötä kirkkokuntarajojen ylikin. Herätysliikkeistä vanhoillislestadiolaisuus on alueella voimakas.
– Hienoa on, että meillä on hyvä yhteishenki joka suuntaan. Tärkeää on ottaa päätöksiä tehdessä huomioon kaikkien näkökulmat.
Vapaaehtoisuus ja yhteistyö ovat pääkohdat, joita Marketta Lehtola haluaa korostaa. Hänen mielestään seurakunnan luottamushenkilöiden kannattaa olla mukana vapaaehtoistyössä.
– Sillä tavoin tulee seurakunnan arki ja päätettävät asiat tutuksi. Samalla tutustuu myös työntekijöihin.
Mukavinta päätöksenteossa on Lehtolalle uusien työntekijöiden valinta. Se on merkki siitä, että eteenpäin mennään.
– Mutta ihan tärkein asia minulle luottamustoimessa ovat kristilliset arvot ja se, että kirkko säilyy kirkkona. Raamattu pitää säilyttää toiminnan perustana.
Kuva: Päivi Ketolainen
Lue myös:
Kirkkovaltuustot Inarissa ja Utsjoella hyväksyivät esityksen Pohjois-Lapin seurakuntayhtymäksi