Luin Annamari Jukon esseen (Kotimaa 19.4.), jossa hän kyseenalaisti yllättävällä tavalla kirkon nuorisotyön merkityksen hengellisenä työnä, toivon näköalojen välittäjänä ja kirkkoon sitouttavana toimintana. Lukukokemukseni jälkeen olin kovin ymmälläni siitä, mihin kirjoituksen kärki on suunnattu.
Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vahvempi tunne minulla on siitä, että kirjoituksessa ei ehkä sittenkään tunneta 2030-luvun kirkon nuorisotyön viitekehystä, monimuotoisuutta ja koulutustakaan. Mikä on esseen syvin tarkoitus, jos ja kun sen kärki osoittaa entisiin hyviin aikoihin, kaipaa kansankirkollista tai herätyskristillistaustaista nuorisotyötä ja työn tekijöiksi sisäoppilaitoksissa koulutettuja nuorisotyönohjaajia?
Jukon viittaus tuntemiensa seurakuntien nuorisotyöhön ei ole koko totuus. Tarkoittaako Jukko esimerkiksi erilaisia matalan kynnyksen toimintamalleja, kun hän kirjoittaa, että nuortenilloissa ei ole mitään ohjelmaa? Itse ajattelen, että nuorten toiminnassa hengellisen ohjelman ja sanallisen opettamisen sijasta merkityksellisempää on nuoren aito kohtaaminen, jonka kautta nuori saa kokemuksen armollisesta, hyväksyvästä ja rakastavasta Jumalasta.
Nuorisotyön merkitys toivon välittäjänä rakentuu ennen kaikkea ihmisten keskinäisten vuorovaikutussuhteiden varaan: luottamukselle, dialogisuudelle ja yhteisöllisyydelle. Vaikka nuorisotyö pitää sisällään useita erilaisia lähestymistapoja, menetelmiä ja ulottuvuuksia, joissa hartaudella, hengellisyydellä ja Raamatun opettamisella on oma positionsa, niin nuoren sitoutuminen kirkkoon ja evankeliumiin tapahtuu harvemmin sanallisen opettamisen tai julistamisen kautta.
On totta, että useissa seurakunnissa perinteinen nuorteniltakulttuuri on kokenut valtavan muutoksen ja nuorten kokoava viikkotoiminta muuttanut muotoaan siitä, mitä se on ollut vielä 2000-luvun alussa. Kyse on kuitenkin myös laajemmasta uskonnollisen ajattelutavan ja kristillisen kasvatukseen liittyvästä kasvatuskäsityksen ja -näkemyksen muutoksesta.
Nuoret eivät ole enää pelkästään toiminnan, julistamisen ja opettamisen kohde, vaan kristillisen uskon ja tradition välittäminen nuorille tapahtuu entistä vahvemmin yhteisessä arvokeskustelussa ja kohtaamiseen liittyvässä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tähän toimintakulttuurin muutokseen on vaikuttanut se, että on huomattu kohtaamisen ja välittämisen kokemuksen merkitys yhteisöön (srk ja kirkko) kuulumisen ja sitoutumisen rakentumisessa ja vahvistumisessa.
Matalan kynnyksen toimintamallit saattavat siis ulkopuolisesta näyttää ”vain” nuorten keskinäiseltä hengailulta, mutta todellisuudessa ne ovat osaavien ammattilaisten käsissä olevia tilanteita, joissa jokainen nuori kohdataan yksilönä hänen omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin.
Jukko viittaa kirjoituksessaan pro gradu -tutkimukseeni. Viittaus on kuitenkin irrotettu tutkimusaineistoon liittyvästä kokonaisuudesta. Samassa luvussa, johon Jukko viittaa, päädytään aineiston perusteella siihen, että kristillinen kasvatus ei kutistu julistamiseen tai opettamiseen, vaan se on ennen kaikkea yhteistä osallisuutta kristillisestä uskosta: sitä että nuorten kohtaamisissa ja seurakunnan toiminnassa käsitellään nuorten omaa uskoa, puhutaan uskosta ja Jumalasta sekä mahdollistetaan nuorten osallistuminen hartauselämään.
Ajattelen, että tämä on enemmän ja syvempää kuin pelkkä sanallinen kristillinen kasvatus. Jos kristillinen kasvatus ymmärretään pelkästään sanallisen opettamisen ja julistamisen kautta, väitän näkökulman jäävän hyvin kapea-alaiseksi. Tässä ajassa ja maailmantilanteessa toivon välittämiseen tarvitaan muutakin kuin sanoja. Toivo syntyy, elää ja vahvistuu ennen kaikkea kohtaamisesta, rinnalla kulkemisesta ja läsnäolosta.
Tiina Häkkinen
lehtori, YTM, TM, Työnohjaaja (STOry), sosiaalipedagogiikan asiantuntija ja katsomusosaamisen väitöskirjatutkija
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä