Elämä on täynnä rytmiä. Sydän lyö rytmissään, milloin rauhallisemmin, milloin kiihkeämmin. Maa kiertää aurinkoa horjumattomassa rytmissään. Vuodenajat seuraavat toisiaan aina samassa järjestyksessä: kevät, kesä, syksy, talvi. Ne eivät vaihda järjestystä. Päivää seuraa yö ja yötä aamu.
Musiikin rytmi houkuttelee liikkumaan; puhutaanhan rytmimusiikista. Urheilijan tulee säilyttää rytminsä, että suoritus onnistuisi. Jos rytmi sekoaa, aitajuoksijan aidat kaatuvat, kolmiloikkaajan hyppy epäonnistuu, tanssija sekoaa askelissaan ja kaunoluistelija horjuu tai kaatuu. Rytmihäiriö varoittaa vaarasta.
Elämän rytmi voidaan nähdä meille annettuna lahjana. Erään juutalaisen seurakunnan johtaja totesi: ”Kolmas käsky ´Muista pyhittää lepopäivä´ on juutalaisuuden suuri lahja ihmiskunnalle.”
Elämän perusrytmi muodostuu työn ja levon vaihtelusta. Työ ja lepo, aherrus ja joutilaisuus, arki ja pyhä, ovat yhteenkuuluva pari. Näitä pareja ei pidä erottaa toisistaan, jos haluaa elää täysipainoista elämää.
Vanha kristillinen vakaumus on: aikani on Jumalan kädessä. Aika on Jumalan lahja. Miten käytän aikani?
Käytänkö tarpeeksi aikaa lepoon? Olenko koulussa aina maanantaisin väsyneempi kuin muina päivinä? Miten olen käyttänyt lepopäivän ja vapaa-aikani. Joskus liian nopeasti rikki menneestä koneesta tai vaikkapa autosta kuulee sanottavan: ”Tämä on maanantaikappale.”Sillä halutaan sanoa, että laitteen valmistaja on ollut väsynyt ja siksi huolimaton työssään. Väsynyt ihminen tekee huolimatonta työtä.
Tuo käsky ”Pyhitä lepopäivä!” ei ole turha. Lepo ja joutilaisuus ovat kaiken vapauden alku. Elämä ilman lepoa muodostuu orjuudeksi. Ruumiimme ja sielumme tarvitsevat lepoa ja hiljaisuutta. Niistä syntyy hyvä elämä.