Helsinkiläinen pariskunta Jaana ja Heikki Vahantaniemi toimii leirimummina ja -vaarina Malmin seurakunnassa. Kesäkuussa Vahantaniemet olivat mukana seurakunnan monikulttuurisella perheleirillä Puhjonrannan leirikeskuksessa Valkealassa. Leirillä oli lapsia ja vanhempia eri kulttuureista ja uskontokunnista.
Mitä teette leirimummina ja -vaarina?
Heikki: – Leirille mennään töihin. Olemme mukana jo suunnittelussa. Meillä on omia tehtäviä, ja lisäksi leirin alussa tehdään selväksi, että meiltä voi pyytää apua tarvittaessa. Vanhemmat voivat mennä vaikka saunaan vanhempien lasten kanssa, ja me jäämme vahtimaan pienempiä.
Jaana: – Viimeisimmällä leirillä hoidin pienimpiä lapsia. Leikitin ja istuin hiekkalaatikolla, vaihdoin tarvittaessa vaippojakin. Heikki pelasi vanhempien poikien kanssa jalkapalloa ja piti sopua, jos tunteet pelissä kuumenivat. Olemme myös uimavahteja. Vesi voi olla tosi kylmää, mutta lapset menevät silti uimaan.
Heikki: – Viime kesänä yhdellä leirillä uitiin, vaikka satoi rakeita. En ollut huomannut ottaa takkia mukaan ja hytisin rannassa. Ajattelin, että kahden tunnin päästä pääsen sisälle lämpimään, mutta siihen asti kestän, jotta lapset pääsevät uimaan.
Miten lapset suhtautuvat uuteen mummiin ja vaariin?
Heikki: – Meidät esitellään leirimummina ja leirivaarina, mutta pian käy niin, että joku tulee vetämään hihasta: vaari, tehdään sitä, tehdään tätä. Lapset kaipaavat vanhempia ihmisiä ympärilleen. Alussa saattaa tulla ujouskohtaus, mutta pian lapset tulevat käytännössä ventovieraan ihmisen syliin istumaan.
Jaana: – Meillä on neljä lastenlasta, joita olen nyt eläkkeelle jäätyäni hoitanut paljon. Heitä ei häiritse, että leirillä olemme mummi ja vaari myös muille.
Heikki: – Kaksi vuotta sitten otin oman lapsenlapseni mukaan monikulttuuriselle perheleirille. Auto piti jättää Malmille parkkiin, ja kävin hakemassa parkkilipun kirkkoherranvirastosta. Jätin tytön kahden leiriläisen seuraan ehkä kahdeksi minuutiksi. Kun palasin, tytöt olivat jo ystäviä. Siinä olisi aikuisillakin opittavaa.
Teillä on leirien isovanhempina takana jo monta kesää. Mikä saa teidät lähtemään leireille kerta toisensa jälkeen?
Jaana: – Seurakunnan leireillä on hyvä henki. Työntekijät ovat mukavia ja heihin on saanut tutustua. Voi aistia, että perheetkin viihtyvät. Meille esimerkiksi järvellä soutelu on tavallista, mutta muista kulttuureista tulleille vanhemmille se on elämys.
Heikki: – Leireillä pystyy tarjoamaan lepoa ja virkistystä vanhemmille, jotka sitä tarvitsevat. Perheille on myös tärkeää, että edes joskus pääsee valmiiseen pöytään. Ja se on mukavaa meillekin!
Olette olleet mukana yli kymmenellä leirillä. Teette vapaaehtoistyötä myös monissa kerhoissa. Miten aika riittää kaikelle vapaaehtoistyölle?
Heikki: – Eläkeläisellä aikaa on runsaasti. Sanon aina, että hyvä Luoja loi päivään 24 tuntia. Jos siitä nukkuu seitsemän, niin jäljelle jää vielä 17 tuntia. Ja vaikka sitten tekisi vapaaehtoistöitä neljä tai viisi tuntia, omaa aikaa jäisi vielä toistakymmentä tuntia.
Kuva: Jani Laukkanen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.