Seurakuntaviroissa olevien lehtorien määrä hupenee. Vuoden 2008 tilastojen mukaan heitä oli enää 15. Vuoden 2013 kirkon tilastoihin on merkitty seitsemän seurakuntalehtoria. Lisäksi järjestöjen palveluksessa lehtoreita on arviolta joitakin kymmeniä. Tarvitaanko lehtoreita vielä?
Esimerkiksi Oulun hiippakunnassa järjestöjen palveluksessa on viitisen lehtoria ja seurakunnissa kolme. Oulussa lehtoreita on nimikirjalla eläkkeellä olevat mukaan lukien 40.
Kirkkohallitus katsoi muutama vuosi sitten, että lehtorin virka voitaisiin lakkauttaa. Kirkolliskokous ei tälle lämmennyt. Sen sijaan, kun ennen lehtoreiksi pääsivät vain naiset, nyt se on mahdollista myös miehille. Tosin Helsingin hiippakunnan notaarin Heikki Hämäläisen tiedossa ei ole yhtään lehtorin oikeuksia anonutta miestä.
Lehtorin tehtävänä on hoitaa seurakunnassa kasvatus-, opetus- ja sielunhoitotyötä ja osallistua seurakuntatyöhön. Lehtorin virka perustettiin 1963, kun teologinaiset eivät vielä tuolloin päässeet papeiksi.
”Tässä työssä on liikkumavaraa”
Nakkilan seurakunnassa työskentelevä Satu Salo sai vihkimyksen lehtoriksi vuonna 1997. Häneltä kysytään usein, kuinka monta lehtoria kirkossa on vielä jäljellä. Hänen hiippakuntansa, Turun arkkihiippakunnan seurakunnissa on hänen lisäkseen töissä kaksi lehtoria ja järjestöissä kaksi sekä yliopistossa yksi.
Arkkihiippakunnan tuomiokapitulissa työskentelevä hiippakuntapastori Pauliina Järvinen kertoo, että paikkoja hiippakunnan seurakunnissa ei juuri ole, joten työllistyminen ja vihkiminen on ollut olematonta.
Evankelisesta taustasta tulevalla Salolla ei ole tänä päivänä mitään naisten pappeutta vastaan, mutta hän viihtyy hyvin lehtorina.
– Tällä hetkellä lehtorina toimiminen on minulle täysin käytännöllinen ja työnkuvallinen kysymys. En olisi valmis ottamaan pappisvihkimystä, tämä on se kutsu ja minun paikkani. Yhtä lailla naiset voivat toimia papin virassa, olen pidemmän aikaa nähnyt sen niin.
Koska työhön ei kuulu kirkollisia toimituksia ja jumalanpalveluksia, hän iloitsee, kun pystyy keskittymään esimerkiksi aikuistyön kehittämiseen ja lähiesimiehenä toimimiseen. Työssä on liikkumavaraa.
– Saarnaan kyllä jumalanpalveluksissa ja avustan ehtoollisessa ja toimitan konfirmaation, hän tarkentaa.
Lehtorin virkoja on lopetettu
Joissakin hiippakunnissa ei ole enää lainkaan lehtoreita, esimerkiksi Kuopion ja Helsingin hiippakunnassa ei ole lehtorin virkojakaan. Salo toivoo, että tämä kirkollinen virka säilyisi ja miehiäkin tulisi mukaan.
– Se olisi rikkaus seurakunnalle. Se monipuolistaisi työtä ja toimintaa. Teologeilla on tietty asiantuntemus ja tietämys, jota on hyvä hyödyntää muuallakin kuin papillisissa tehtävissä, Salo sanoo.
Kotimaa Pro selvitti hiippakuntien tilannetta yksityiskohtaisesti. Vaikka esimerkiksi Helsingin hiippakunnassa ei ole yhtään seurakuntalehtoria, nimikirjan luetteloiden perusteella järjestöissä on noin 10 lehtoria. Yhteensä rekisterissä on eläkeläiset mukaan lukien 29 lehtoria.
Periaatteessa toki lehtoriksi kelpoisia on huomattavasti enemmän, sillä pappisvihkimys ei poista lehtorin oikeuksia, Helsingin hiippakunnan notaari Heikki Hämäläinen sanoo.
– Vuonna 2008 marraskuussa on ollut viimeksi vihkimys. Seurakunnissa ei ole siis virkoja, joten lehtoreita ei enää työllistetä. Järjestöt voivat kuitenkin vapaasti rekrytoida lehtoreita ja pyytää myös vihkimään nämä lehtorit.
Espoossa ei koskaan vihitty lehtoria
Kuopion hiippakunnan notaari Marja-Sisko Aalto kertoo, ettei tiedä, milloin hiippakunnassa on viimeksi työllistetty lehtori. Viimeisenä jäi eläkkeelle Ilomantsin seurakunnan lehtori vuonna 2012.
– Ei liene periaatteellista estettä vihkiä lehtoriksi, mutta käytännön este on, että virkoja ei ole yhtään, Aalto valottaa hiippakuntansa tilannetta.
Mikkelin hiippakunnassa on yksi lehtori seurakuntavirassa, sairaalasielunhoitaja vuodesta 1981, ja vuonna 2011 myönnettiin lehtorin oikeudet yhdelle järjestön palvelukseen. Lisäksi toinen lehtori toimii järjestössä.
Espoon hiippakunnassa on viisi lehtorin vihkimyksen saanutta henkilöä, jotka ovat eläkkeellä. Sen lisäksi yksi lehtoriksi vihitty, joka on töissä seurakunnan palveluksessa, mutta ei lehtorin virassa. Eli seurakuntavirassa tai järjestövirassa lehtorina toimivia ei ole. Hiippakunnassa ei ole sen olemassaolon aikana vihitty ketään lehtorin virkaan. Yksi lehtori on vihitty papiksi.
– Pyyntöjä vihkimyksestä ei ole tullut vastaan hiippakunnan olemassaolon aikana. Yhdessä seurakunnassa on lehtorin virka, josta on olemassa seurakunnan tekemä lakkauttamispäätös, mutta jota ei ole vielä vahvistettu tuomiokapitulissa, Espoon hiippakunnan notaari Pilvi Keravuori päivittää.
Vihittäisiin pappien kanssa
Lapuan hiippakunnassa ei ole seurakuntalehtoreita. Kolme lehtorien oikeuksien myöntämistä ja vihkimystä on ollut vuoden 1988 jälkeen, viimeisin 24 vuotta sitten vuonna 1990. Tampereen hiippakunnan seitsemästä lehtorista viisi on eläkkeellä. Oulussa viimeisin lehtoriksi vihkiminen oli tiettävästi vuonna 1999.
Yksi on järjestön palveluksessa ja toinen seurakuntatyössä. Viimeisin lehtorin vihkimys oli vuonna 2008. Miltei kaikki seurakuntien lehtorin virat on muutettu papin viroiksi. Porvoon hiippakunnassa ei ole yhtään seurakuntalehtoria, yksi on järjestön palveluksessa.
Helsingin notaari Hämäläinen toteaa, että jos järjestö esittää vokaation eli kutsun, lehtorinvihkimys voidaan järjestää pappisvihkimyksen yhteyteen. Lehtorit osallistuvat samaan ordinaatiokoulutukseen pappien kanssa.
– Harvinaisiksi ovat toki viime vuosina tulleet.
Järjestöissä yhä töissä kymmeniä lehtoreita
Piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala kertoo, että lehtorina voi toimia henkilö, joka on suorittanut teologisen tutkinnon ja joka täyttää piispainkokouksen hyväksymät kelpoisuusvaatimukset.
– Edelleen virka on olemassa, voidaan edelleen työllistää joku lehtoriksi. Myös mies voisi olla lehtori, käytännössä näin ei varmaan ole, mutta ei ole mitään sukupuoleen liittyvää rajoitusta. Lehtorin virka on kirkkolain mukainen virka meidän kirkossa pappisviran ohella, eikä ole mitään tällä hetkellä vireillä asian suhteen.
Tarkkaa järjestötyössä ja seurakuntatyössä olevien lehtorien lukumäärää Inkala ei osaa antaa.
Herätyskristittyjen naisteologien hengellistä kutsumusta tukevan Priscilla ry:n puheenjohtaja Soili Haverinen katsoo kirkon kaventaneen naisteologien mahdollisuuksia, kun se ei ole juuri enää työllistänyt lehtoreita. Haverinen arvelee, että järjestöissä naislehtoreita voisi olla jopa sata tai ainakin kymmeniä.
”Vaikea nähdä, että lehtoreita tulisi seurakuntiin lisää”
Naisteologit ry:n hallituksen jäsen pastori Satu-Elina Ansas toteaa, että jokainen valitsee itse oman kutsumuksensa ja virkansa. Näin myös lehtorit.
– On jokaisen oma asia, kun valmistuu, kokeeko pappisvihkimystä omakseen vai ei. Kaikki eivät koe ja jokaisella on vapaus noudattaa omaa kutsumustaan.
Naisteologit ry:hyn kuuluu pappien lisäksi myös lehtoreita. Ansaksen mukaan lehtorin virka ei ole muistutus ajasta, jolloin naispappeutta ei hyväksytty, vaan lehtorit ovat papeille tasa-arvoisia teologikollegoja.
– Lehtoreita on etenkin vanhemmassa ikäpolvessa.
– En tunne seurakunnan lehtoreiden työnkuvaa niin tarkkaan, mutta voisin kuvitella, että heillä työnkuva on niin erilainen kuin seurakuntapastoreilla, joilla messut ja toimitukset vievät valtaosan työajasta. Itse olen pappina kokenut messut ja toimitukset rikkautena ja kohtaamisen paikkoina. Toimituksissa tapaa ihmisiä, joita ei muuten tapaa messuissa tai jonkun työalan puitteissa.
Seurakuntien taloudellinen tilanne on tiukka. Ansas arvioi tämän tarkoittavan sitä, että mieluummin työllistetään pappeja kuin lehtoreja.
– Pappisvihkimys tuo aika paljon laajemmalti mahdollisuuksia työnkuvaan. On hyvin vaikea nähdä tulevaisuutta, jossa lehtoreiden virat tulisivat seurakunnissa lisääntymään. Järjestöissähän tilanne on toki toinen. Järjestöissä työnkuva on niin erilainen, siellä toimituksia ja messuja ei juuri ole.
Sitä paitsi suuntaus on seurakunnissakin se, että eläkkeelle jäävien pappien virkoja ei välttämättä täytetä.
– Toisaalta yksi tosiasia on myös, että kirkollisten toimitusten määrä on etenkin pääkaupunkiseudulla vähentynyt. Se haastaa kysymään, millaista koulutusta me tarvitsemme tulevaisuuden kirkossa.
Näin kirkkojärjestys sanoo lehtoreista:
– Tuomiokapituli voi hakemuksesta myöntää oikeuden toimia lehtorina henkilölle, joka on yliopistossa suorittanut sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt lehtorin viran kelpoisuusvaatimukseksi.
– Lehtorin tehtävänä on hoitaa seurakunnassa kristillistä kasvatus-, opetus- ja sielunhoitotyötä sekä osallistua muuhun seurakuntatyöhön.
– Lehtori kuuluu hiippakuntaan, jonka tuomiokapitulilta hän on saanut nimityksen tai viranhoitomääräyksen taikka oikeuden toimia kristillisen yhdistyksen tai muun yhteisön palveluksessa.