Sunnuntaina päättyneet Lontoon olympialaiset toivat Suomeen lopulta kolme mitalia. Yhden hopean ja kahden pronssin saalis täytti asetetut tavoitteet, vaikka yleisesti saavutusta pidettiin vaisuna. Eilen Lontoosta kotiutunut Suomen joukkueen kisapappi Leena Huovinen kertoo, että menestyspaineet näkyivät joukkueessa, mutta sanoo kokonaiskuvan olevan kisapapin näkökulmasta laajemman.
– Menestyspaineet jakautuvat joukkueessa jokaiselle, aina joukkueen johdosta ja urheilijoista oikeastaan kisapappiin asti. Mutta ei voi sanoa että ne kuitenkaan läpäisisivät kaikkea mitä kisoissa tapahtuu. Niissä keskusteluissa, joita urheilijat käyvät kisapapin kanssa on läsnä koko elämän kysymykset. Joukkueen menestyminen tai menestymättömyys ei sinällään muuta kisapapin työtä, Leena Huovinen kertoo.
Huovisen mielestä jää yleensä huomaamatta, että urheilijan menestyspaineet pitävät sisällään laajempia kysymyksiä kuin yhden kilpailusuorituksen onnistumisen. Joskus kohtuuttomuuteen asti, hän huomauttaa.
– Urheilussa menestystä mitataan tasaisin väliajoin. Sen seurauksena sekä urheilijoilla että valmentajilla on vaakalaudalla aina suurten kisojen jälkeen edessään monta kysymystä: Jatkuuko urheilu-ura? Mitä teen uran jälkeen? Valmentajilla on yleensä olympiadin päättyessä työsopimukset katkolla. Urheilussa jos missä ovat äärimmäisen kiitollisuuden ja kovan pettymyksen tunteet läsnä.
– Näiden tunnelmien keskellä papin roolina on olla se, jolla on aikaa pysähtyä keskustelemaan. Toimin olympialaisissa tavallaan kovien paineiden alla olevien pätkätyöläisten työpaikkapappina.
Käydyt olympiakisat olivat Leena Huoviselle viidennet Suomen joukkueen kisapappina. Huovinen kiitteli loppuun asti Lontoon kolme viikkoa kestänyttä kisarupeamaa omalla kohdallaan tähänastisista parhaaksi.