– Tunnen hirvittävän määrän itseni kaltaisia ihmisiä, jotka eivät tee kaikkea, mitä haluaisivat, koska olemme oppineet ajattelemaan, että kehomme on vääränlainen, liian lihava. Olemme sisäistäneet ajatuksen, että emme kelpaa, emme voi, sanoo pappi Anita Ahtiainen.
Hän on päättänyt kutsua koolle vapaamuotoisen porukan, jossa unohdetaan ’sitten kun’ -puheet ja pidetään rohkeasti hauskaa yhdessä kiloista piittaamatta. Ensimmäisen tapaamisen teemana on läskisirkus. Sitä tulee ohjaamaan Topi Hurtig Sirkus Magentasta.
– Hän on sirkustoiminnan koordinaattorina ja tiiminjohtajana pakolaisleirillä Jordaniassa, mutta yhden huhtikuisen lauantaipäivän ajaksi hän on lupautunut ohjaamaan meitä, ulkonäkösodan haavoittamia.
– Yhteiseen hauskanpitoon tarvitaan aluksi tällaisia turvasatamia, joihin arvostelevilla katseilla ja mielipiteillä ei ole pääsyä. Toivon, että päivästä jää osallistujille evääksi naurua sekä hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisestikin, Ahtiainen juttelee.
Jos kokemus läskisirkuksesta on hyvä, Ahtiaisen mielessä muhii jo idea läskisambasta tai läski-beachvolleysta munkkieväin.
Uteliaisuus ja nautinto kunniaan
Huhtikuiseen läskisirkukseen tarjoaa tilat ja iltapalan Oulunkylän seurakunta. Pakilan seurakunta maksaa osan sirkusohjaajan kuluista ja loput rahat kerätään sirkuspäivään osallistuvilta.
– Tämä on henkilökohtainen ideani ja ilmoittautumiset otan vastaan omaan sähköpostiini. Osallistun päivään yhtenä muista. Toki olen silti paikalla myös pappina.
– Olen huolestunut siitä, että jatkuva terveyspuhe ja itsekontrollin ja laihduttamisen vaatimus johtavat ihmisiä onnettomaan elämään ja vetäytymiseen, pahimmillaan jopa syömishäiriöihin. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä, jota pitäisi voida elää myönteisen uteliaana! Elämä ei saa pyöriä kehon hallitsemisen ympärillä, siihen pitää kuulua myös iloa ja nautintoa.
Seurakunnissa on katsottava kaikkia hyväksyvästi
Ahtiainen suree sitä, että television laihdutusohjelmat viestivät ihmisen kelpaavan vasta, kun hän on laihtunut ja muuttunut.
– Sittenkö minä vasta olisin elossa? Tarvitaan ihmisiä, jotka katsovat meitä lempeästi, kannustavasti ja hyväksyvästi. Erityisesti seurakuntien pitäisi antaa kaikille ihmisille viestiä Juha Tapion laulun hengessä: kelpaat kelle vaan.
Ahtiainen pitää Liikkuva seurakunta -hanketta loistavana ja arvopohjaltaan terveenä. Hän kehottaa kuitenkin seurakuntia olemaan valppaana siinä, ettei projektista tule keskinkertaisuuden ylistystä, jossa erilaiset – tai ne jotka eivät jaksa liikkua – jäävät ikään kuin huomaamatta ulkopuolelle.
– Ylipainolle voi olla vaikka mitä syitä. Eikä kaikkien kokemus läskiydestä edes näy ulospäin. Seurakunnassa ei saa hyväksyä minkäänlaista hyljeksintää. Emme saa antaa kenellekään lupaa luokitella ihmisiä ulkonäön tai ulkoisen olemuksen perusteella.
Voitpas!
Anita Ahtiaisen idea läskisirkuksesta ei ole sen enempää laihdutusprojekti kuin terveellisyyden vastustamistakaan.
– Tämä on elämänilon puolustusta! Usein lihavat ihmiset eivät pysty sosiaalisten rajoitteiden vuoksi osallistumaan kaikkeen kivaan, mihin itse asiassa fyysisesti aivan hyvin pystyisivät. Haluan osoittaa itselleni ja kaltaisilleni, että kyllä me voimme tehdä mitä vain, voimme osallistua, voimme ylittää turvallisesti rajoja ja pitää hauskaa.
Kuva: Esko Jämsä
Jos haluat mukaan Läskisirkukseen Helsingissä 25.4. kello 17–20 tai haluat lisätietoja tapahtumasta, voit ottaa yhteyttä: anita.ahtiainen@lastenkeskus.fi