Kun taivaallisessa akvaariossa oli saatu kehitettyä kaikki kalalajit, kaksi enkeliä alkoi riidellä, kumpi saa esitellä Luojalle uuden hienon särkikalan.
Riidan tiimellyksessä kala putosi maahan, ja enkelit talloivat sen päälle.
– Mitäs täällä tapahtuu, Jumala kysyi kuultuaan suukopua.
– Toimme sinulle tämän kalan, enkelit sanoivat ja nostivat maasta otuksen, josta oli tullut litteä.
Häpeissään enkelit painoivat päänsä alas.
Jumala katseli littaan astuttua kalaa ja muutti sen toimivaksi ja elinvoimaiseksi.
– Eläimet eivät ole leikkikaluja, vaan eläviä olentoja, Jumala torui enkeleitään ja päästi kalapolon läheiseen järveen.
Lahna (Abramis brama) on suurin Suomessa luontaisesti esiintyvä särkikala. Nuori lahna sekoittuu helposti pasuriin tai sulkavaan. Tavallisesti pyyntilahnan paino on puolesta kilosta kahteen kiloon, mutta suurin Suomesta saatu otus painoi yli 11 kiloa.
Lahnaa esiintyy aina napapiirille saakka. Se elää järvissä, merenlahdissa ja hiljaa virtaavissa joissa. Lahna liikkuu mielellään parvissa.
Lahna on ollut merkittävä ruokakala, mutta sen arvostus on laskenut muun muassa sen ruotoisuuden vuoksi. Maultaan lahna on kuitenkin erinomainen. Suomessa sitä pyydetään vuosittain noin kolme miljoonaa kiloa, mistä valtaosa on vapaa-ajankalastajien saalista.
Huonolaatuisissa vesissä runsas ja pienikokoinen lahnakanta on yksi rehevöitymisen edistäjä, joten lajin hoitokalastus on tärkeää.
Lahna on Hämeen ja Päijät-Hämeen maakuntakala.
Lahna on kaloista ehkä sympaattisin. Litteä muoto ja pyöreän tylppä pää tekevät siitä ikään kuin muinaisen taivaallisen konfliktin hiljaisen todistajan.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.