Toimiva hallinto on pohja koko seurakunnan toiminnalle, sanoo liki 30 vuotta Keravan seurakunnan luottamushenkilönä toiminut Liisa Hynynen (66).
Hynynen teki työuransa englannin kielen lehtorina Diakonia-ammattikorkeakoulussa, jossa toimi myös hallinnollisissa tehtävissä. Päätöksentekoon, missä instanssissa se sitten tapahtuukin, kuuluu hänen mielestään monia yhteisiä elementtejä.
– Se on tiivistä yhteistyötä, jossa täytyy olla valmis tekemään myös kompromisseja. Hallinto toimii, kun asiat hoidetaan ajallaan ja niistä tiedotetaan selkeästi.
Kaikkia lähetysjärjestöjä on tuettava
Mitään kovin dramaattisia päätöksiä ei ole vuosien varrelta Hynysen mieleen jäänyt. Monia mieluisia päätöksiä hänellä on sen sijaan muistissaan.
– Seurakunnan leirikeskuksen kappelin rakentaminen on yksi sellainen. Tuntuu hienolta, että meillä oli varaa investointiin, joka palvelee esimerkiksi rippikouluissa ja retriiteissä ydinasiaa – hiljentymistä Jumalan edessä.
Hynynen on tyytyväinen myös siihen, että Keravan seurakunnassa panostetaan edelleen lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan.
– Molemmat ovat seurakunnan perustehtäviä sekä evankeliumin julistamisen että lähimmäisenrakkauden pohjalta. Mielestäni on hyvä, että seurakuntamme tukee kaikkia Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallisia lähetysjärjestöjä. Eriävät opilliset näkemykset eivät saa nousta tässä yhteydessä kynnyskysymyksiksi.
Luottamushenkilön ei pidä astua työntekijän reviirille
Sekä kirkkovaltuustoon että -neuvostoon kuuluvan Hynysen mielestä seurakunnan hallintoa voisi keventää miettimällä vielä tarkemmin, kuka viranhaltija tai mikä toimielin voisi tehdä minkäkin päätöksen. Näin päätöksenteosta tulisi yksinkertaisempaa.
– Meillä Keravalla esimerkiksi henkilöstön koulutussuunnitelmasta päättäminen siirrettiin neuvostolta kirkkoherralle ja talousjohtajalle, ja nyt asia tuodaan neuvostolle vain tiedoksi.
Työntekijöiden ja luottamushenkilöiden suhde ja työnjako pohdituttaa muutenkin Liisa Hynystä.
– Kirkkoneuvostolle on osoitettu paljon valtaa. Sitä tulee käyttää viisaasti ja harkiten. Neuvoston jäsenten tulee esimerkiksi varoa astumasta seurakunnan työntekijöiden reviirille.
Luottamushenkilöiden ja työntekijöiden on Hynysen mielestä myös tärkeätä tavata ja tutustua toisiinsa. Siten estetään puolin ja toisin syntyviä ennakkoluuloja.
Antoisaa kirkollista keskustelua
Liisa Hynynen asuu tätä nykyä vuorotellen kaksi viikkoa Keravalla ja kaksi viikkoa Parikkalassa, jossa toimii äitinsä omaishoitajana. Hän on iloinen, että on saanut samalla mahdollisuuden tutustua kahden erilaisen seurakunnan toimintaan.
– Kolmas aktiivisesti seuraamani seurakunta on Lopen seurakunta, jonka kirkkoherrana työskentelee poikani Tuomas Hynynen, Kotimaa24:n blogisti. Hänen kanssaan käymme aika ajoin antoisaa kirkollista keskustelua.
– Keravalla on viime vuosina kehitetty erityisesti jumalanpalveluselämää.
Runsas vapaaehtoisten joukko on mukana, ja messujen ilmapiiri on muuttunut vapaampaan ja yhteisöllisempään suuntaan. Itse toimin välillä messussa ehtoollisavustajana.
Kirkon jäsenyys merkitsee Liisa Hynyselle kuulumista maailmanlaajuiseen Kristuksen kirkkoon.
– Arvostan tämän yhteyden kokemista vanhemmiten aina vain enemmän.
Kuva: Minna Judén.