Hallituksen päätös leikata kehitysyhteistyön rahoista noin kolmannes ensi vuoden alusta herätti tunteita viikonloppuna Rovaniemellä vietetyillä Lähetysjuhlilla.
Ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahat muodostavat merkittävän osan Lähetysjuhlia järjestävän Suomen Lähetysseuran tuloista. Viime vuoden budjetista osuus oli reilu neljännes.
Lauantaina järjestetyssä seuran vuosikokouksessa nousi jälleen kerran esiin kysymys kehitysyhteistyön merkityksestä lähetystyölle. Valtion jakamaa rahaa ei voi käyttää usein perinteiseksi miellettyyn evankeliointiin tai kirkolliseen työhön. Moni nykytilanteen arvostelija kokee, että valtion rahan käyttäminen kahlitsee yhdistyksen työn ideologista pohjaa ja haittaa hengellistä työtä.
Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja piispa Matti Repo muistutti vuosikokouksessa, että seuran omasta kokonaisvaltaisen lähetyksen näkökulmasta kehitysyhteistyö on yhtä arvokasta kuin evankeliointikin.
Suurimman osan seuran budjetista muodostavat erilaiset sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kehittämiseen liittyvät projektit. Esimerkiksi koulujen ja sairaaloiden rakentaminen on kuulunut kiinteänä osana Suomen Lähetysseuran toimintaan sen alusta asti 1800-luvun lopulta.
”Leikkaukset ovat häpeällisen suuret”
Kehitysyhteistyön leikkauksia moitittiin Lähetysjuhlien aikana moneen kertaan ideologiseksi valinnaksi leikata kaikkein köyhimmässä asemassa olevilta. Sekä Repo että Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen muistuttivat, että Lähetysseuran toiminta on ollut tuloksellista kaikkein syrjäytyneimmässä asemassa olevien auttamisessa sekä ulkopuolisten että omien selvitysten mukaan.
– Samaan aikaan hallitus ilmoittaa leikkaavansa merkittävästi kehitysyhteistyöbudjettia. Kansainvälisen avun leikkaaminen nostaa kysymyksen, kenen tehtävä on maailman köyhyyden poistaminen. Se tulisi tapahtua rakenteellisesti, ei vain satunnaisten lahjoittajien laupeudentyönä, Repo totesi kokouksen avajaispuheessaan.
Rissanen muistutti, ettei leikkausten vaikutuksia vielä tiedetä Lähetysseuran osalta. Hän kuitenkin uskoi vaikutusten olevan isoja.
– Ne ovat historiallisen suuret. Sanoisin, että ne ovat häpeällisen suuret. Suurin osa varoista siirretään yritystoiminnan tukemiseen. Surullista on, että kehitysyhteistyö on asetettu talouskasvua vastaan. Kyseenalaista on, saavutetaanko yritystuilla kestävää kehitystä, Rissanen sanoi.
Rissanen vetosi vuosikokousvieraisiin, että mahdollisimman moni allekirjoittaisi kansalaisjärjestöjen kattojärjestö Kepan vetoomuksen kehitysyhteistyörahojen puolesta.
Lähetysseuran talouden kolme haastetta
Ulkoministeriön leikkaukset ovat vain yksi kolmesta haasteesta. Euron arvo on heikentynyt, mikä kasvattaa ulkomaisen työn kuluja. Samaan aikaan seurakuntien verotuotot ovat laskussa, mikä vaikuttaa Lähetysseuralle myönnettyihin talousarviomäärärahoihin.
Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset ovat Lähetysseuralle kipeä paikka. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöavustus oli ainoa tulonlähde, joka kasvoi viime vuonna. Niin kannatustuotot, muut ulkomaisen työn tuotot kuin sijoitus ja rahoitustoimintakin laskivat.
Seura pyrkii vähentämään kulujaan kotimaassa karsimalla hallintoa. Näin resursseja vapautetaan ulkomaiseen työhön ja pystytään vastaamaan tulojen pienenemiseen. Varsinainen neljänneksen kotimaan henkilöstöä leikannut organisaatiouudistus tosin toteutettiin jo pari vuotta sitten.
– Seuran tarkoitus on ulkomainen työ. Kotimaisella työllä on vain yksi tarkoitus ja se on tehdä mahdolliseksi ulkomainen työ, Rissanen sanoi.
Yksi taloudellinen haaste muodostuu Lähetysseuran omistamasta Lähetystalo-kiinteistöstä Helsingissä. Satavuotiaan talon peruskorjaus edellyttäisi yli 10 miljoonan euron investointia. Talossa sijaitsevasta Lähetyskirkosta luopumista ei suunnitella, mutta satavuotiaan rakennusten muitten osien palauttamista asunnoiksi selvitetään. Käytännössä tämä tarkoittaisi yhdistyksen kotimaan toimintojen siirtymistä muihin tiloihin jossain Helsingissä.
Vuosikokouksessa päätettiin poistaa yhdistyksen säännöistä maininta museon ylläpitämisestä. Lähetysseura on pitänyt yllä Kumbukumbu-lähetysmuseota, joka on ollut yksi kolmesta Suomen etnografisesta museosta.
Museo on tuottanut vuosia satojen tuhansien eurojen kustannukset Lähetysseuralle. Museon kokoelmia on jo alettu siirtää Museovirastolle.
Myös Mikkelistä edustaja hallitukseen
Kotimaa Pro selvitti ennen lähetysjuhlia seurakuntien käytäntöjä vuosikokousedustajien valinnassa. Kaikilla seurakunnilla on mahdollisuus lähettää paikalle edustajia jäsenmääränsä mukaisesti. Tuolloin selvisi, että melko harva seurakunta käyttää mahdollisuuttaan tai se jää satunnaisen kiinnostuksen varaan.
Satunnaisen kiinnostuksen varaan näyttää jääneen myös into asettaa ehdokkaita seuran hallitukseen. Vaalitoimikunnan esitykseen ei ollut saatu mukaan ainuttakaan edustajaa Mikkelin hiippakunnasta. Mikkelin hiippakunta on hiippakunnista aktiivisin esimerkiksi vapaaehtoisessa kannatuksessa.
Kokouksessa ehdotettiin vaalitoimikunnan esityksen ulkopuolelta hallitukseen Puumalan seurakunnan kirkkoherra Helena Castrénia, joka myös tuli valituksi.
Kokouksessa oli paikalla noin 300 seurakuntien edustajaa ja viitisenkymmentä muiden yhteisöjäsenten edustajaa tai yksilöjäsentä.
Uusi strategia vie seuran kaikkein syrjäytyneimpien luo
Kokouksessa esiteltiin myös Lähetysseuran uusi strategia. Sen mukaan yhdistys suuntaa entistä voimakkaammin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen. Rissanen muistutti, että köyhimmissä maissa kärsitään paitsi luonnonmullistuksista, myös uskonnollinen väkivalta on ollut kasvussa.
Strategiassa määriteltiin myös miesten tasa-arvon parempi huomioiminen. Ulkomaisen työn johtaja Rolf Steffansson tarkensi kohtaa huomauttamalla, että esimerkiksi naisten pienyritystoiminnan kehittämiseen on suunnattu varoja.
Strategian taustalla on sekä yhdistyksen itsensä tekemiä että ulkopuolelta tilaamia analyysejä muun muassa uskonnollisen tilanteen kehittymisestä.
– Meillä oli myös työskentely, jossa yritimme itse olla hiljaa ja kuunnella, mitä yhteistyökumppanit haluavat. Tärkein, mitä he halusivat, olivat resurssit eli raha toiminnan toteuttamiseksi, Steffansson avasi uuden strategian taustoja.
– Olemme syrjäytyneiden ja syrjäytettyjen lähetysjärjestö. Siitä haluamme pitää kiinni. Evankeliumissa on vahva kutsu katsoa, kuka on se, joka makaa porttimme ulkopuolella hädässä tai on Välimeren toisella puolella, Steffansson jatkoi.
Eriarvoisuuden lisääntymisen hän uskoi lisäävän konflikteja. Tämä lisää myös uskonnon käyttämistä konflikteissa. Siksi niiden ratkaisemiseen tarvitaan myös uskonnollisia tahoja.
Kuva: Joona Raudaskoski.