Hiljattain on julkistettu kaksi merkittävää ekumeenista lähetysasiakirjaa. Viime vuonna valmistui Kirkkojen maailmanneuvoston, roomalais-katolisen kirkon ja Maailman Evankelikaalisen Allianssin yhteinen asiakirja Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa. (1) Edelleen työn alla on Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komission uusi lähetysasiakirjaluonnos, jonka työnimenä on Yhdessä elämää kohti.
Kumpikin toteaa kirkon ja paikallisseurakuntien keskeisen roolin lähetyksen toimijoina.
Korkean tason ekumeeniset asiakirjat tulevat yleensä tietoon kirkkojen ylätasolla ja asiaan vihkiytyneiden parissa, mutta niillä on myös taipumusta jäädä sinne. Tavallinen seurakuntalainen ei aina edes tiedä niistä tai huomaa niiden vaikutusta paikallisseurakunnan elämässä ja toiminnassa. Molemmat ekumeeniset lähetysasiakirjat ovat kuitenkin harvinaisen ajankohtaisia ja tuoreita Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käydyn lähetykseen liittyvän keskustelun kannalta. Ne ovat myös helposti lähestyttäviä.
”Yhdessä elämää kohti”
Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) uutta lähetysasiakirjaa Yhdessä elämää kohti (Together towards Life) (2) työstettiin viime maaliskuussa Filippiineillä viikon ajan. Kokouksen järjesti Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komissio. Osallistujia oli 226 eri puolilta maailmaa eri kirkkokunnista. Käytännössä mukana olivat lähes kaikki maailman kristilliset valtavirrat: katolilaiset, protestantit, ortodoksit, helluntailaiset ja erilaiset vapaakirkot.
KMN:n edellisen lähetysasiakirjan valmistumisesta on aikaa 40 vuotta: se hyväksyttiin vuonna 1982. Uusi asiakirja on määrä hyväksyä KMN:n ensi vuoden yleiskokouksessa Etelä-Korean Busanissa.
Vuodesta 2006 valmistellussa asiakirjaluonnoksessa on monia tärkeitä korostuksia, mutta erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta siitä nousee esiin kolme näkökohtaa.
Paikallisseurakunta lähetyksen keskiössä
Ensimmäinen näistä on paikallisseurakunnan keskeisyys lähetyksen toteuttajana. Asiakirja kehottaa seurakuntia elämään omaa uskoaan todeksi, vain siten ne voivat osallistua Jumalan lähetykseen.
Suomalaisen lähetystyön voimavara ovat nimenomaan lähetykseen sitoutuneet paikallisseurakunnat. Lähetystyö on yksi seurakuntien merkittävimpiä vapaaehtoistyön muotoja. Monessa seurakunnassa toimii myös lähetyssihteeri tai vastaava.
Kaksi vuotta sitten hyväksytty kirkon lähetysstrategia (3) sanoo ensimmäisenä toimintaa ohjaavana periaatteenaan seurakunnan missionaarisuuden, koska lähetys on kirkon identiteetin luoja. Lähetystyön asema kirkossa on vahvistettu sekä kirkkolaissa (4:1) että kirkkojärjestyksessä (4:4).
Maahanmuuttajien merkitys kirkolle
Toinen tärkeä korostus on maahanmuuttajien merkitys kirkoille. KMN:n asiakirja kehottaa kristillisiä yhteisöjä harrastamaan vieraanvaraisuutta ja etsimään toista kunnioittavia tapoja todistaa kristillisestä uskosta.
Suomessa on tällä hetkellä noin 170000 maahanmuuttajaa, mutta arvioiden mukaan vuonna 2020 jo yli 300000. Kirkon lähetysstrategian seuraava toimintaa ohjaava periaate, ”Lähetys kirkon arjessa”, puhuu seurakunnan alueella elävistä maahanmuuttajista ja siitä, miten seurakuntalaisia tulee rohkaista heidän kohtaamiseensa, olivatpa maahanmuuttajat sitten kristittyjä tai ei-kristittyjä.
Kirkko ja lähetys yhteen
Kolmantena tärkeänä teemana Kirkkojen maailmanneuvoston uudessa lähetysasiakirjassa on kirkon ja lähetyksen välisen suhteen työstäminen. Asiakirjaluonnosteksti toteaa vahvasti, että ”kirkon ja lähetyksen tulee yhdistyä”. Samassa kohdassa viitataan Kansainvälisen lähetysneuvoston yhdistymiseen KMN:oon vuonna 1961 New Delhin yleiskokouksessa.
Suomen näkökulmasta kyseessä on tärkeä kannanotto, jota kohti myös kirkon lähetysstrategia osoittaa. Yhtäältä lähetysjärjestöjen moninaisuus on tunnustettu ja seitsemän lähetysjärjestön olemassaolo on hyväksytty tosiasia kirkossamme, toisaalta lähetysstrategia tähtää siihen, että kirkko ottaa selvemmän omistajan ja ohjaajan äänen nykyisessä tilanteessa.
Käytännön toimia, joihin pyritään, ovat hiippakuntien ja seurakuntien äänen vahvistaminen kirkon lähetystyön toimikunnassa sekä Kirkon lähetystyön keskuksen aseman ja toiminnan vahvistaminen. Kirkon ja lähetyksen yhteys vahvistuu myös hiippakuntiin suunniteltujen kansainvälisen työn sihteerien kautta, kun nykytilanteessa hiippakuntien lähetyssihteerit ovat ainoastaan Suomen Lähetysseuran palkkaamia työntekijöitä.
Parhaimmillaan kirkon ohjaavamman otteen näkyminen suomalaisten lähetysjärjestöjen toiminnassa voi lopettaa isojen seurakuntayhtymien kyselyt joidenkin lähetysjärjestöjen ”salonkikelpoisuudesta”. Jatkossa kirkko tulee vuosittain todentamaan tämän niin sanotuilla järjestöllisillä kehityskeskusteluilla. Näistä saatujen raporttien perusteella voidaan myös antaa vuosittain seurakunnille suosituksia talousarviomäärärahoihin perustuvien tukien myöntämisestä. Tärkeänä arviointiperusteena tulee olemaan sitoutuminen kirkon lähetysstrategiaan.
”Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa”
Yksi seurakuntayhtymien kyselyjen aihe on ollut lähetysjärjestöjen suhde toiseuteen ja ihmisyyteen, eli miten ihmisoikeudet, uskonnonvapaus ja tasa-arvo toteutuvat lähetystyössä. Tähän kysymykseen vastaa osaltaan viime vuonna hyväksytty lähetysasiakirja Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa.
Tämän lähetysasiakirjan ekumeeninen merkittävyys näkyy siinä, että Kirkkojen maailmanneuvostoon kuuluu noin 560 miljoonaa kristittyä, mikä on noin 25 prosenttia maailman kaikista kristityistä. Asiakirjan ovat hyväksyneet KMN (noin 25 %), roomalais-katolinen kirkko (noin 50 %) ja Maailman evankelikaalinen allianssi (noin 15 %) eli yhteensä noin 90 prosenttia maailman kaikista kristityistä.
Tämä viisi vuotta työstetty asiakirja syntyi juuri niistä käytännön lähetystyöhön liittyvistä jännitteistä, joiden keskellä kristillinen todistus ja lähetystyö toimivat kohdatessaan toisia uskontoja. Sen tarkoituksena on rohkaista kirkkoja ja lähetysjärjestöjä tarkistamaan omia käytäntöjään, jotta kristillinen todistus tapahtuisi kunnioitusta ja rakkautta osoittaen.
Ekumeenisen asiakirjan mukaan Jumalan rakkaudesta lähtevä kristillinen todistus kunnioittaa toisen uskonnonvapautta ja ihmisoikeuksia eikä voi käyttää lähetystyössä mitään painostus- tai voimakeinoja. Kirkko on lähetetty palvelemaan ja toimimaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Kirkon lähetysstrategian mukaan kristillinen todistus edellyttää luottamusta ja omien tarkoitusperien läpinäkyvyyttä.
Lähetysjärjestöt ja kaikki kirkon kansainväliset toimijat edistävät kaikkien ihmisarvoa ja tasa-arvoisuutta. Vapaus vaihtaa uskontoa on tärkeä uskonnonvapauteen kuuluva ulottuvuus. Tähän myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöt ovat sitoutuneet hyväksyessään kirkon lähetysstrategian (4).
Samat aiheet suomessa ja maailmalla
Suomalaisena on suorastaan hätkähdyttävää todeta, miten kristinuskon globaalilla tasolla ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytävä lähetyskeskustelu käsittelee samoja aiheita. Tämä osoittaa, että täällä on pystytty seuraamaan maailmanlaajasti ajankohtaisia kysymyksiä. Toisaalta yhteiset keskustelunaiheet kertovat myös siitä, miten aidosti kristinusko on maailmanuskonto.
Se, että nämä ekumeeniset lähetysasiakirjat ovat syntyneet tai syntymässä, osoittaa sitä murrosta, jossa globaalin kristillisen kirkon lähetystehtävä elää. Ne ovat nousseet paitsi muuttuneesta toimintaympäristöstä myös halusta ja tarpeesta tarkastella kriittisesti omaa toimintaa, niin maailmanlaajalla kuin kansallisella tasolla. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysstrategian olemassaolo on myös vahva signaali tästä itsetarkastelusta.
Paikallisen tason eli paikallisseurakuntien näkökulmasta on tärkeää, että ainakin lähetystyöstä vastaavat teologit, lähetyssihteerit sekä kansainvälisen työn, lähetystyön tai kansainvälisen diakonian vastuuryhmät tutustuvat tässä vaiheessa sekä kirkkomme lähetysstrategiaan että ekumeenisiin asiakirjoihin. Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa on suomeksi, ja Yhdessä elämää kohti
Together towards Life suomennetaan heti sen jälkeen, kun se ensi vuonna hyväksytään.
Tärkeää on miettiä, miten kukin seurakunta haluaa osallistua lähetystyöhön kaukana kirkon kansainvälisen työn toimijoiden kanssa ja kautta ja lähellä, seurakunnan omalla alueella. Tämän jälkeen on syytä toimia ja rohkaista seurakuntalaisia toimimaan kirkon kansainvälisen vastuun hyväksi sekä lähtemään itse liikkeelle, kohtaamaan rohkeasti kristittyjä ja ei-kristittyjä maahanmuuttajia. Me tarvitsemme heitä tullaksemme enemmän omaksi itseksemme tässä yhteisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Kirjoittaja Risto Jukko, TT, dosentti, on Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja.
1 Asiakirja löytyy Sakastin sivuilta täältä.
2 Asiakirja löytyy osoitteesta:
www.oikoumene.org/en/resources/documents
Koska kyseessä on toistaiseksi hyväksymätön asiakirjaluonnos, siitä ei ole olemassa suomennosta.
3 Kirkon lähetysstrategia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön ja kansainvälisen diakonian peruslinja vuoteen 2015 löytyy osoitteesta
http://sakasti.evl.fi/maailmanlaajakirkko
4Ks. myös ”Kirkon lähetysjärjestöjen adventtiviesti”, Kotimaa 15.12.2011.