Kaikilla on jokin suhde uskontoon. Asian kieltäminen on kuin kieltäisi suhteensa sosiaaliseen elämään tai rahaan. Löydä nimi omalle ja kaverisi uskonnolliselle suuntautumiselle Kotimaa24:n listauksesta.
1. Kristitty
Hanna Salomäen vuonna 2010 julkaisema tutkimus paljasti, että uskonnollisista kesäjuhlista eniten kristittyjä osallistuu herättäjäjuhlille. Kaikilla muilla kesäjuhlilla alle 40 prosenttia kävijöistä määritteli itsensä kristityksi. Tulos paljastaa, kuinka uskonnolliset ihmiset määrittelevät itseään: vaihtoehdoista raksitetaan se, joka tuntuu osuvimmalta omaan kielenkäyttöön.
2. Uskovainen
Esimerkiksi lestadiolaisessa herätysliikkeessä ja viidesläisyydessä uskovaisuus on osa jäsenten itseymmärrystä. Itsestään uskovaiseksi tai uskikseksi kutsuvat on yleensä ylpeä henkilökohtaisesta uskostaan ja antaa sen näkyä ja kuulua. Toisaalta joku toinen voi mieltää sanan haukkumasanana, juuri samoista syistä. Uskovaiseksi itsensä mieltäviä ihmisiä löytyy myös monien muiden uskontojen kuin kristinuskon piiristä.
3. Luterilainen
Kristinusko on jakautunut loputtoman moneen perinteeseen, muista uskonnoista puhumattakaan. Suomessa merkittävin niistä on protestanttiseen kristinuskoon kuuluva luterilaisuus. Suurin, mutta ei suinkaan ainoa, ryhmittymä on Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Luterilaiselle uskossa on usein tärkeää oikea oppi, Raamattu ja uskonpuhdistuksessa syntyneissä uskonnollisissa ajattelumalleissa pitäytyminen. Kun luterilaiselta kysyy, mihin hän uskoo, saa vastaukseksi ulkoluetun Nikeia-Konstanstinopolin uskontunnustuksen ja sitaatin Augsburgin tunnustuksesta.
4. Tapakristitty
Tapakristitty, kulttuurikristitty tai tapaluterilainen käyvät kirkossa jouluna, häissä ja hautajaisissa. Heille uskonnon aktiivinen harjoittaminen tai uskonnon metafyysisiin kysymyksiin kantaa ottaminen ei välttämättä ole kovin tärkeää. Joillakin voi olla Jumalan kanssa sopimus siitä, ettei hän astu Jumalan tontille eikä Jumala hänen tontilleen.
5. Henkinen
Henkinen tai hengellinen ihminen ei välttämättä sitoudu mihinkään uskonnolliseen instituutioon, kirkkoon tai perinteeseen. Hän ammentaa ajattelunsa useista lähteistä ja vierastaa järjestäytyneitä uskontoja. Hän puhuu mielellään yliluonnollisesta, kosmisista voimista ja feng-suista. Hän uskoo, mutta ei välttämättä määrittele sitä, mitä uskollaan tarkoittaa.
6. Ateisti
Ateisti ei usko Jumalan olemassaoloon. Käytännössä se voi tarkoittaa uskomusta, ettei Jumalaa tai mitään jumalaa ole olemassa. Toisaalta ateistilta tällainen uskomus voi yksinkertaisesti puuttua. Jälkimmäisen määrittelyn suhde agnostisismiin ja uskonnottomuuteen onkin usein hienovarainen määrittelykysymys.
7. Välinpitämätön
Useat ihmiset saattavat vasta kysyttäessä alkaa pohtia omaa suhtautumistaan uskontoon. Täydellisen välinpitämättömälle uskonto on täysin yhdentekevä kysymys, johon ei ole pakko ottaa mitään kantaa. Kyynisimmän kriitikon mielestä jo tällaisen arvostelman tekeminen on asenne.
9. Toivovainen
Harva pitää itseään toivovaisena, mutta moni nykyihminen saattaa tunnistaa termin omakseen. Toivovainen saattaa osallistua satunnaisesti uskonnolliseen toimintaan kuten jumalanpalveluksiin. Hänellä ei välttämättä ole syvällisesti pohdittua näkemystä Jumalan olemassaolosta, mutta kysyttäessä hän ainakin sanoo sen olevan mahdollista ja toivottavaa. Toivovaiselle esimerkiksi kysymykset uskonnon ja tieteen välisistä suhteista eivät ole kovin kiinnostavia.
10. Muu
Lopulta jokaisella on valta märitellä itse oma suhteensa uskonnoiksi kutsuttuihin instituutioihin ja maailmankatsomuksiin. Uskontotieteellä ja uskonnonfilosofialla voi toki olla sanansa sanottava, mutta lopulta kyse on sopimuksenvaraisista termeistä. Montako muuta uskonnollisuuden määrittelyä sinä keksit?