Elettiin aikaa kun Jumala loi maailmankaikkeuden. Kaikki auringot olivat paikallaan, myös meidän nykyisen aurinkokuntamme valon ja elämän lähde.
Joukko enkeleitä marssi Luojansa luokse ja pyysi saada tehdä pienen planeetan, joka voisi kiertää maata.
– Ohhoh, onpas teillä kunnianhimoa, sanoi Jumala ja antoi enkeleille luvan ryhtyä työhön.
Taivaallinen sotajoukko pisti parastaan ja viimein he tulivat takaisin Jumalan luokse:
– Tässä meillä on mainio planeetta!
Jumala katseli kuuta, joka kiersi maata.
– Mutta yksi teiltä puutuu ja sen mukana kaikki. Sitä ette ole osanneet tehdä.
– Mitä niin, kysyivät enkelit noloina ja Jumala vastasi:
– Elämää!
Kuu on maan ainoa kiertolainen ja aurinkokuntamme viidenneksi suurin taivaankappale. Kuun syntyä ei tarkkaan tiedetä, mutta arvellaan, että se alkoi muotoutua, kun jokin suuri planeetta törmäsi viistosti maahan.
Kuu oli aikaisemmin ihmiselle tärkeä taivaankappale ja siihen liitettiin monia uskomuksia. Kuu oli myös ajan mittaamisen väline. Sen nousut ja laskut olivat merkittäviä muun muassa maanviljelyn suotuisien ajankohtien määrittelyssä.
Kuunkierron pituus on 27 vuorokautta 7 tuntia ja 43,7 minuuttia. Monien uskontojen pyhäpäivät määräytyvät vielä kuunkierron mukaan. Kristinuskossa tällainen pyhä on pääsiäinen.
Kuuta on sanottu lainavalon taivaankappaleeksi. Se synnyttää ihmisissä tarinoita ja kaipuuta
Kuu vaikuttaa maapallon elämään suuresti. Se vetovoima on nimittäin vuorovesien merkittävä aiheuttaja.
Täysikuun synnyttämä tunnelma on samalla kertaa aavemainen ja harras. Talvella kuun valo ja tähtikirkas taivas tekevät lumisesta metsästä kuin maalauksen.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.