Joukko suuria harmaita lintuja tuli Jumalan luokse ja sanoi:
– Kiitos, että loit meidät kurjet. Mutta yksi pyyntö meillä olisi. Muuttolentomme on luvalla sanottuna hieman avutonta. Voitko auttaa meitä?
Jumala kuunteli mielenkiinnolla kurkien huolta ja kutsui sitten yhden enkeleistään paikalle.
– Auta näitä lintuja muuttamaan hyvin ja tehokkaasti, Jumala opasti enkeliä.
– Teen sen mielelläni, vastasi enkeli, joka iloitsi siitä, että sai näin osallistua luomisen hienosäätöön.
Ja niin enkeli opetti kurjet lentämään auramuodostelmassa ilmanvastuksen vähentämiseksi.
Siitä lähtien tarkkasilmäinen taivaalle katsoja on voinut hyvällä onnella havaita enkelin opastamassa kurkiauraa oikean lentotekniikan löytämisessä…
Kurki (Grus grus) on suurikokoinen harmaa lintu, ja sen siivenväli on yli kaksi metriä.
Lintu pesii koko Suomessa aina Tunturi-Lappia myöten. Maamme kurkikanta on arvioitu 15 000–20 000 pariksi.
Kurki pesii soilla, mutta nykyisin yhä useammin niitä tavataan pesivinä myös järvien ja meren rannoilta. Lintu munii 1–3 munaa.
Kurki on kaikkiruokainen. Sille kelpaavat marjat, siemenet, selkärangattomat eläimet, sammakot, matelijat, mutta harvemmin pikkujyrsijät tai linnunpoikaset.
Komea, kauas kuuluva trumpettimainen huuto paljastaa kurjen olemassaolon, vaikka itse lintua ei näkisikään.
Ensimmäiset kurjet lähtevät syysmuutolle jo elokuussa, viimeiset lokakuussa. Syksyisin kurkien muuttoaura on suomalaisille vahva symboli kesän päättymisestä ja talven tulosta, elämän kaihosta. Kurjet palaavat maalis-huhtikuussa.
Kurki on Pohjois-Pohjanmaan maakuntalintu.
Kurki on niin suuri lintu, että usein hätkähtää kun näkee sen valppaana katselemassa pellolla, kuin luomakunnan vartijan ikään.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.