Vastoin yleistä käsitystä enkelit tuntevat kylmän ja kuuman. Niinpä tehdessään aikojen alussa tarkastuskäyntejään maan pinnalle, ne pukeutuivat pohjoisessa paksuihin pomppiin, talvitakkeihin.
Takkien napit olivat kuitenkin ommeltu huonosti kiinni, sillä taivaan räätäleillä oli kova kiire maailman- kaikkeuden hakiessa muotoaan.
– Taas putosivat napit, valitteli muuan enkeli palattuaan taivaaseen.
Aikansa kuunneltuaan tarkastajaenkelien valituksia virkapuvuistaan, Jumala antoi käskyn tehdä parempilaatuisia tuotteita. Ja niin tapahtui.
– Entä ne kaikki maahan jääneet napit, ei kai niitä sinne voi jättää, enkeli hätäili.
– Voi, jos teen niistä eläviä, naurahti Jumala. Samassa kaikki palttoonapit muuttuivat maan pinnalla koppakuoriaisiksi, erityisesti kultakuoriaisiksi.
Kultakuoriainen (Cetonia aurata) on yleinen kovakuoriaislaji lähes koko Suomessa. Sen kuori on vihreän ja kullan kiiltävä, joskus jopa violettiin, siniseen tai kupariin vivahtava. Laji voidaankin sekoittaa helposti saman oloiseen kuparikuoriaiseen.
Kultakuoriainen suosii putkikasvien kukintoja, varsinkin karhunputkea sekä ohdakkeita. Ravinnokseen se käyttää siitepölyä ja kukkien lehtiä.
Kultakuoriainen on helppo havaita suuren kokonsa ja värinsä vuoksi. Se on päivisin aktiivinen ja lentää pöristää ravinnon perässä. Kultakuoriaisen toukat elävät lahossa puuaineksessa.
Marvel-kustantamon sarjakuvissa, muun muassa Hämähäkkimiehessä, esiintyy Kultakuoriainen -niminen superroisto.
Vastaan pörisevä kultakuoriainen on epäilemättä koominen näky. Mutta kaunis, niin kuin kaikki Luojan luomat ötökät.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.