Seurakuntien talousarviot ja tilinpäätökset ovat ammattilaisten käsialaa. Niitä tekevät hallinto- ja talousjohtajat ja pienessä seurakunnassa kirkkoherra ja taloudenpidosta vastaava ihmiset.
Talousasioissa käytetään kirjanpidon kieltä, joka aukeaa helposti vain kaupallis-taloudellista koulutusta saaneelle tai pitkään asioihin paneutuneelle.
Moni jättääkin kokouksessa kysymättä, mitä jonkin termin takana on, koska häpeilee näyttää osaamattomuutensa. Ehkä siitä syystä monet talousarvio- ja tilinpäätöskeskustelut jäävät vaisuiksi.
Koska kirkko ja sen kaikki yksiköt kuuluvat julkishallinnon piiriin, niiden on raportoiva taloudestaan kirjanpitolain mukaan. Siksi on tärkeää, että luottamusihmiset saavat riittävästi perehdytystä siihen, mitä talouspaperit pitävät sisällään.
Mallia tavallisesta elämästä?
Joensuulainen Mari Matikainen Rantakylän seurakunnasta hoitaa kotona isoa taloutta ja pitää sen tulot ja menot tasapainossa. Hän ihmettelee, miksi seurakunnan taloudenpito tuntuu niin monimutkaiselta. Hän istuu toista kautta seurakuntaneuvostossa ja ensimmäistä kautta valtuustossa.
– Arkielämässä talousarvioiden ja tilinpäätösten termit jäävät vieraiksi. Eikö kyse ole kuitenkin lähes samasta kuin perheen tulojen ja menojen hallinnassa? Valtuustossa termejä pitää ymmärtää ja olen ottanut kiltisti luottamushenkilöille jaetun kirjan käteen ja sen kanssa opetellut.
– Talousasioista olisi hyvä pitää erillisiä iltakouluja tai muita koulutuksia. Siellä voisi kysyä asioita, joita ei kokouksessa voi. Minulle on edelleen epäselvää, mitkä rahat ovat yhtymän ja mitkä seurakunnan rahoja. Samoin, jos seurakunta myy omistamansa kiinteistön, minne rahat menevät.
Valtuuston kokoukset ovat Matikaisen kokemuksen mukaan aika hiljaisia, mutta jos pitää pohtia esimerkiksi leirikeskuksen tai pappilan myymistä tai korjaamista, silloin riittää puheenvuoroja.
– Uuden kauden alussa järjestetään koulutusta, jossa talous on yksi osa. Olisikohan mahdollista järjestää toisen vuoden alkupuolella lisäkoulutusta erityisesti taloudesta? Silloin uusillakin luottamusihmisillä on jo kokemusta ja luultavasti paljon kysyttävää.
Kesken kauden tulleet pitäisi myös perehdyttää
Johan Savola vihittiin papiksi Kaarinan seurakuntaan viime vuonna, mutta hän ehti olla Helsingin Vuosaaren seurakuntaneuvoston jäsen. Hän tuli varasijalta kesken kauden ja kertoo, että erityisesti talousasiat tuntuivat vaikeilta hahmottaa.
Hän kimmastui kohtuullisesti kun ei ymmärtänyt esittelyn talousjargonia.
– Ehdotin, että teen vastineeksi yhtymään jonkinlaisen ontologisen esseen. Mahtaisivatko talouspuolen ihmiset ymmärtää vastaavasti sitä?
Hänen mielestään varasijoilta tulleet joutuvat tekemään päätöksiä vähin tiedoin, jollei kukaan opasta alkuun. Varsinkin jos aloittelee ensimmäistä kautta.
– Ehkä kesken kauden mukaan tuleminen on se, mitä seurakunnissa ei osata ottaa huomioon? Isoissa yhtymissä vaihtuvuus on melkoista, koska jos jäsen muuttaa toiseen seurakuntaan, tilalle tulee varajäsen.
Kuntapolitiikassa olleilla on jo taustaa
Juha Joutsiniemi Lapualta on ensimmäistä kauttaan kirkkovaltuustossa. Aluksi hän oli kaksi vuotta jäsenenä kirkkoneuvostossa, jossa painopiste on enemmän toiminnassa kuin taloudessa.
– Nyt näkee, että ne, jotka ovat olleet mukana kuntapolitiikassa ymmärtävät talousasioita helpommin, koska talousarvion ja tilinpäätöksen rakenteet ovat samoja. Olen soitellut talousjohtajalle ja kysellyt kun en ole saanut selvää papereista.
Joutsiniemi kertoo, että Lapuan luottamushenkilöt tutustuivat kauden alussa seurakuntaan ja sen ihmisiin ja saivat kirjallisuutta luettavaksi. Varsinaista koulutusta ei järjestetty. Hänen mielestään talous on niin iso asia, että tarvittaisiin erillinen ilta terminologian avaamiseen.
– Pitäisi pohtia, kuinka paljon luottamusihmisten pitää tietää ja kuinka paljon puuttua asioihin, jotka asiantuntijat ovat jo valmistelleet, etteivät roolit sekoitu.
Oman kylän vai kokonaisuuden etu?
Juha Joutsiniemen mielestä tärkeää on hahmottaa seurakunnan talouden kokonaisuus. Kun edessä ovat ajat, jolloin leikattava, kynistä säästämällä ei isoja miinuksia korjata. Päättäjillä pitäisi olla taju siitä, mitkä ovat oikeasti sellaisia menoeriä, joiden avulla budjettiin voidaan vaikuttaa.
Päätöksenteossa tulee myös vastaan tilanteita, joissa luottamusihmisen pitää ratkaista, pitääkö kiinni vaalilupauksestaan säilyttää oman kylän vajaakäyttöinen seurakuntatila vai suostua katsomaan talouden kokonaisuutta.
– Luovutaanko kiinteistöstä vai nostetaanko kirkollisveroa ja pannaan kaikki maksamaan siitä, jotta kylä saa pitää paikan. Sitäkin pitää harkita, tuottaako jonkin kiinteistön myynti säästöä pitkällä aikavälillä vai onko se vain tekohengitystä, jonka turvin entiset toiminnot pidetään yllä.
– Minusta kokonaisuuden tarkasteleminen on tässä tilanteessa välttämätöntä.
Yritys tekee voittoa tai tappiota – niin seurakuntakin
Kevättalvella lehtiin ja muuhun mediaan tulee uutisia siitä, miten yritykset ovat menestyneet edellisenä vuonna. Yrityksen liikevaihto kertoo sen koosta, ja voiton tai tappion määrä edellisen vuoden tuloksesta.
Seurakunnan talouspapereista ei etsimälläkään löydy sen enempää liikevaihtoa eli kokoluokkaa kuin tappiota tai voittoa. Sen sijaan tuloslaskelmassa on monia plus- ja miinusmerkkisiä eriä, joiden tulkitseminen vaatii pohjatietoa.
Seurakunnan ja seurakuntayhtymän tuloslaskelmasta selviää, miten seurakunnalla meni edellisenä vuonna. Luku ei ole kuitenkaan niin selkeä kuin yrityksissä. Siellä riittää tietää, ’mitä jäi viivan alle’. Parhaiten seurakunnan tilanteesta kertoo vuosikate, joka näyttää, miten seurakunnan vero- ja toimintatulot riittävät menoihin.
Nollalla oleva vuosikate ei riitä, vaan sen on oltava plussalla. Ylimenevä osa tarvitaan lainojen lyhennyksiin ja tuleviin investointeihin.
Esittelijästä tulossa opettaja
Lapinlahden seurakunnan kirkkoherra Lauri Jäntillä on pitkä kokemus työskentelystä esittelijänä sekä yksittäis- että yhtymäseurakunnassa.
– Välillä tuntuu että kirkkoherran pitää yhä useammin asettua opettajan rooliin. Uuteen asiaan pitää ensin perehtyä päiväkaupalla, jotta sen voisi esitellä viidessä minuutissa kirkkovaltuustolle. Talousasiat vaativat aina avaamisen, vaikka ne ovat vanhoja ja tuttuja.
– Muutama vuosi sitten tehtiin leirejä ja rippikouluja varten tarkat turvallisuusohjeet. Viime aikoina seurakunnalle on tehty uusi arkistosääntö ja valmiusohjeet kriisitilanteiden varalta. Ne ovat aika monimutkaisia ja työläitä, vaikka ohjeistus on ihan asiallista. Luottamushenkilöitä varten niistä pitää tehdä selkeä esittely, koska valtuusto hyväksyy ne.
Kirkkopalvelujen luottamushenkilökouluttaja Tytti Pietilä kiertää jatkuvasti opastamassa luottamushenkilöitä eri puolella Suomea. Hän suosittaa lämpimästi erillisiä ’talousiltoja’, jolloin talousterminologiaan voitaisiin paneutua perusteellisesti.
– Seurakunnat voisivat myös verrata omaa taloustilannettaan ja toimintaansa toisiin suunnilleen samankokoisiin seurakuntiin. Monilla on samantapaisia ongelmia ja joku on voinut löytää hyvän tavan ratkaista se. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse.
Kommentteja budjetin äärellä
”
Viime vuodet ovat olleet jatkuvaa taistelua eurojen riittävyydestä, mistä otetaan, mitä pidetään vielä mahdollisena, mikä jätetään pois suosiolla! Talousjohto kyllä avaa budjettia ja lukuja. Eri asia on, missä määrin kuulijakunta pystyy ottamaan vastaa näitä selontekoja. Joskus on ollut myös taloustermeillä kukkoilijoita, jotka silminnähden nauttivat siitä, etteivät ne termit kaikille avautuneet. (
Pienen seurakunnan kirkkoherra Itä-Suomesta
)
”
Kokemukseni on, että talousasioiden tarkastelussa ymmärretään kyllä yhteen- ja vähennyslasku, mutta kerto- ja jakolaskujen kohdalla ymmärrys on harvinaisempaa. Tuntuu olevan helppo nähdä talousarvioesityksistä, mitä pitäisi lisätä ja mistä pitää vähentää. Muttei lainkaan helppoa, miten jakaminen kertautuu tulevina vuosina ja millä tavoin. (
Hallintomies pääkaupunkiseudulta
)
”
Voihan niitä budjettipapereita lukea, mutta ei niihin kyllä seurakuntaneuvostossa suuria muutoksia tule. Isompi vääntö on siitä, mille järjestölle kerätään kerran vuodessa se parinsadan euron kolehti. (
Seurakuntaneuvoston jäsen pääkaupunkiseudulta
)
”
En ymmärrä koskaan mitään. Kun yritän kysyä apua muilta (”käytäisiinkö lyhyt keskustelu siitä, mitä tämä merkitsee, ja mitä mikäkin kohta konkreettisesti tarkoittaa”), alkaa usein kiemurtelu. Luulen, että luvuista jotakin ymmärtäviä on joka yhteisössä kourallinen. Muut näyttelee ymmärtävänsä. (
Entinen seurakunnan työntekijä
)
”
Ajattelen että -– kuten elämässä muutenkin – ei kaikkien tarvitse osata kaikkea. Itse toimin luottamushenkilönä ja vaikka olen myös yhdistyksen rahastonhoitajana ja tilintarkastajana toiminut, niin näen omat vahvuuteni muualla kuin tilinpäätösten analysoinnissa. (
Luottamushenkilö pääkaupunkiseudulta
)
Ei riitä, että osaa lukea. Pitäisi myös ymmärtää mitä rahoilla saa ja mistä maksetaan ehkä liikaa. On hyvä, jos seurakunnan luottamushenkilöinä on asiantuntijoita, jotka omassa työssään budjetoivat ja ostavat erilaisia palveluja ja tuotteita. Sellaiset osaavat suhteuttaa seurakunnan hankintoja muualla yhteiskunnassa vallitsevaan kustannustasoon. (
Tiedottaja Etelä-Suomesta
)
Juttua varten haastateltu myös kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö
Pasi Peranderia
.
Kirkonrahat.fi -sivustolta löytyy hyödyllistä tietoa, mm. vertailu yrityksen ja seurakunnan tilinpäätöksen välillä auttaa niitä, jotka ovat tottuneempia tulkitsemaan yritysten tuloksia. – Lue Kirkonrahat.fi-sivuston taustoista Kuka vei kirkon rahat nettiin