Paikallisbussi ohittaa ortodoksisen pyhäkön tämän tästä. Myös ne matkustajat, jotka muuten pitävät tiukasti kiinni seisojille tarkoitetuista tuista, irroittavat otteensa ja tekevät ristinmerkin.
Ateenassa asuva 22-vuotias opiskelija Elena Hatzjoannidilta (kuvassa) ristinmerkin tekeminen sujuu, vaikka hän ei koe olevansa erityisen uskonnollinen.
– Paastoan lihasta ennen pääsiäistä, mutta en muusta kuten maitotuotteista. Jos olen kirkon lähellä, käyn sytyttämässä tuohuksen ja tietenkin teen ristinmerkin kirkon lähellä. Kirkko on Jumalan koti, siksi ristinmerkki.
Elena Hatzjoannidin äiti suomalaissyntyinen luterilainen ja isä kreikkalainen ortodoksi. Hatzjoannidi kastettiin 2-vuotiaana ortodoksiksi.
Kreikan ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 97 prosenttia maan lähes 11 miljoonaisesta väestöstä ja kuudesosa kreikkalaisista määrittelee itsensä erittäin uskonnollisiksi, mikä on korkein prosentti kaikkien Euroopan maiden tilastoissa.
– Kaikki ystäväni kuuluvat kirkkoon, vaikka emme ole lähellä uskontoa. Se on niin vanhanaikaista. Jotkut asiat on ihan tyhmiä, esimerkiksi jos et ole naimisissa, et voi olla miehen kanssa. Oppi on minulle tarina, niin kuin joulupukki, sanoo Hatzjoannidi ja edustaa ajattelullaan varmaan monien muidenkin kreikkalaisten nuorten asenteita.
Maailmanuskontoja ei edes mainittu uskonnonopetuksessa
Kreikassa ortodoksisella kirkolla on perustuslaissa vahvistettu asema ja maan opetus- ja uskontoministeriö tukee kirkkoa maksamalla papiston palkat. Myös kirkkojen rakentamista ja kunnossapitoa tukee valtio.
– Koulupäivät alkoivat aamurukouksella. Koko peruskoulun ajan, 12 vuotta, meille opetettiin omaa uskontoa. Maailmanuskonnoista opetuksessa ei mainittu sanaakaan.
Muita Kreikassa olevia uskonnollisia vähemmistöjä ovat islaminuskoiset, roomalaiskatoliset jajuutalaiset.
Elena Hatzjoannidi tuntuu äitinsä puolelta myös luterilaisuutta.
– Jouluisin kävimme suomalaisessa luterilaisessa kirkossa Rodoksella. Se on paljon valoisampi ja modernimpi kuin ortodoksinen kirkko. Pidin musiikista siellä, se on nuoria ihmisiä varten, sanoo Elena Hatzijoannidi.
Kesäisin Hatzijoannidi vierailee Suomessa asuvan sukunsa luona.
– Olin ihan shokissa kun menin serkun rippijuhliin. Pappi oli nainen! En osannut odottaa sellaista, enkä ollut tullut ajatelleeksi, että nainen voi olla pappi.