Helsingin Luther-kongressin järjestelykomitean puheenjohtaja Risto Saarisen mukaan osallistujajoukon värikkyys näkyy myös esitelmien sisällössä. Aasialaiset, afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset tutkijat keskittyvät uskontojen ja kulttuurien välisiin kysymyksiin.
– Eteläisen pallonpuoliskon tutkijat ja ihmiset puhuvat aina niin kutsutusta kontekstuaalisesta teologiasta tai kontekstuaalisesta asian ymmärtämisestä. He eivät niinkään samastu menneeseen historiaan, vaan haluavat selvittää, mitä luterilaisella perinteellä on merkitystä tässä ja nyt heidän kulttuurissaan, kertoo Saarinen, joka toimii Helsingin yliopistossa ekumeniikan professorina.
Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta Suomeen on tullut yhteensä vain 15 tutkijaa. He ovat pieni vähemmistö Luther-tutkijoiden kaksisataapäisessä joukossa. Innokkaimmin reformaattoria tutkitaan edelleen Saksassa, Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa, joista on kotoisin osallistujien enemmistö, reilu 80 prosenttia tutkijoista.
Aasian ja latinalaisen Amerikan luterilaisuutta käsittelevät seminaarit ovat kiinnostaneet myös pohjoisempien alueiden tutkijoita.
– Meillä on omat iltapäiväseminaarit Lutherin merkityksestä Etelä-Amerikassa, samoin Lutherin merkityksestä Aasiassa, ja nämä ovat suurimpia seminaareja. Myös muut kuin näiden alueiden ihmiset haluavat osallistua niihin, professori huomioi.
Risto Saarinen on yksi kongressin pääpuhujista. Hän pitää esitelmänsä Luther and Humanist Thought tänään tiistaina aamupäivällä.
Kansainvälinen Luther-kongressi on kokoontunut 1950-luvulta lähtien joka viides vuosi. Helsingissä 5.-11.elokuuta pidettävä kongressi on osallistujajoukoltaan historian suurin. Yliopiston keskustakampuksella pyörii 200 tutkijan lisäksi parikymmentä muuta vierasta ja noin viisikymmentä tutkijoiden seuralaista.
Kuva Lucas Cranach vanhemman maalaus Martti Lutherista vuodelta 1529.