Jyri Komulainen ihmettelee Päivi Räsäsen keskiviikkona julkisuuteen tulleesta puheesta aiheutunutta kohua. Kotimaa24:n haastattelema Komulainen haluaisi nähdä Räsäsen kommentit hänen heräysliiketaustaansa vasten.
Komulaisen mukaan koko keskustelun merkittävin ongelma on uskonnon sulkeminen julkisen keskustelun ulkopuolelle, mikä näyttää globaalia horisonttia vasten oudolta.
Komulaisen mukaan Räsäsen mielipiteissä kuuluvat vahvasti yhden herätysliikkeen painotukset. Hän ihmettelee, miksi ne aiheuttavat jatkuvasti niin suurta kuohuntaa mediassa.
– Ihmiset mieltävät yhden poliittisesti aktiivisen kristityn sanat aivan liian voimakkaana, hän sanoo.
Komulaisen mielestä suomalainen keskustelu on kaukana siitä, mitä sen pitäisi monikulttuurisessa maassa olla.
– Onko meillä tilaa esimerkiksi muslimeille julkisessa keskustelussa? Vaikka Räsäsen kanssa olisikin eri mieltä, hänen mielipiteilleen voi silti olla tilaa.
Komulaisen mukaan kansainvälisessä monikulttuurisuuskeskustelussa huomautetaan usein, että erilaisten argumenttien mielekkyys palautuu usein uskonnollisiin traditioihin.
– Esimerkiksi kuuluisa sekulaari saksalainen filosofi Jürgen Habermas on hämmentänyt puolustamalla uskonnollisen argumentaation asemaa julkisessa keskustelussa.
Itsekriittisyyttä regimenttiopin tulkintaan
Komulainen myöntää, että Räsäsen ajatus Jumalasta maallisen vallan yläpuolella on osa kristillistä perintöä.
– Jos maalliset lait räikeästi rikkovat oikeudenmukaisuutta, siihen on pakko reagoida.
Komulainen huomauttaa, että Räsänen selitti ajatustaan, ettei Suomessa ole tällaisia tilanteita.
Komulaisen mukaan on myös hyvä kysyä, kuka ja miten Raamattua ja perinnettä tulkitsee.
Räsänen nosti blogissaan esille kirkkokäsikirjan 24. sunnuntain helluntaista johdantosanojen kohdan, jossa todetaan yhteiskunnan voivan irtaantua Jumalasta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä, kohdassa sanotaan.
Komulainen pitää hyvänä, että kohta löytyy kirkkokäsikirjasta.
– Kyllä luterilainen perinne on joutunut olemaan itsekriittinen regimenttiopin suhteen. Kannattaa muistaa, etteivät haasteet kosketa yksi kirstittyjä. Monet niistä saattavat olla vaikeita myös muslimeille, Komulainen sanoo.
Regimenttiopilla tarkoitetaan reformaatiossa syntynyttä oppia, jonka mukaan maallinen järjestysvalta on valtiolla ja kirkolla evankeliumin julistamisen valta. Komulaisen mukaan luterilaisuutta on leimannut liiankin mustavalkoinen suhtautuminen tähän oppiin.
Kansalaistottelemattomuus voi Komulainen mukaan olla positiivinen voimavara.
– Kansalaistottelemattomuutta arvostetaan meillä todella paljon. Esimerkiksi Martin Luther King ja Mahatma Gandhi antoivat esimerkin väkivallattomasta vastarinnasta kansalaistottelemattomuuden välineenä. Kiinnostava tästä näkökulmasta on Suomen ekumeenisen neuvoston asiakirja kirkoista turvapaikkoina karkotettaville maahanmuuttajille, Komulainen toteaa.
Komulainen näkeekin, että luterilaisuuden ongelmana yleisemmin pidetään liiallista kuuliaisuutta esivallalle. Kohun hän näkee syntyneen pääasiassa Räsäsen asemasta sisäministerinä, ei tavallisena kristittynä.
Komulaisen mukaan Räsänen on analyysissaan periaatteessa oikeassa. Yhteiskunta on irrottautumassa kristillisistä arvoista ja maailmankatsomuksesta. Komulaisen mukaan tilanne maallistumisen jälkeisessä yhteiskunnassa voi moniarvoistumisen myötä kääntyä jopa kristittyjen eduksi.
”Kristinuskossa sosiaalietiikka seksuaalietiikkaa keskeisempää”
Komulainen muistuttaa, että uskonnonvapauslaki sallii uskonnollisille yhteisöille melko laajat vapaudet. Hän näkee, että Suomen Lähetysseuran vuosikokouksessa esillä ollut ehdotus kiellosta ottaa töihin parisuhteensa rekisteröinyt pari, olisi ollut ongelmallinen nimenomaan kirkon linjauksen kanssa. Kirkko on linjannut, ettei parisuhteen rekisteröiminen ole este töihin ottamiselle.
Koko nykyistä keskustelukulttuuria Komulainen pitää vinoutuneena.
– Kirkollinen keskustelu tuntuu kietoutuneen entistä enemmän seksuaali- ja perhe-eettisten kysymysten ympärille. Jos kuitenkin katsoo Raamattua, sieltä löytyy vain muutamia mainintoja esimerkiksi homoseksuaalisuudesta. Sen sijaan köyhyydelle on omistettu kokonaisia kirjoja. Raamattu on sosiaali-, ei seksuaalieettinen kirja, Komulainen sanoo.
Komulaisen mukaan tämä näkyy hyvin tällä hetkellä paavi Franciscuksen kannanotoissa.
– Niissä puututaan nimenomaan sosiaalisiin ja teologisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen.
Komulainen toivookin, että kristittyjen panos yhteiskunnalliseen keskusteluun keskittyisi ennemmin sosiaalisten ongelmien hoitamiseen.
Ministerin valassa ministerit vannovat käsi Raamatulla noudattavansa nimenomaan perustuslakia ja lakia. Komulainen ei innostu ottamaan asiaan kantaa.
– Sen vaihtoehtona on myös juhlallinen vakuutus. Mielenkiintoista on, että Jeesus Vuorisaarnassaan ottaa kielteisen kannan kaikkeen vannomiseen. Joskus perinteessä tällaiset asiat saattavat kääntyä hassuilla tavoilla, Komulainen toteaa.
Lue myös: Räsänen vetoaa nyt kirkkokäsikirjaan
(muokattu 11.7.2013 20:05)