Perussuomalaiset vaihtoi puheenjohtajaa viime viikonvaihteessa Seinäjoella pidetyssä puoluekokouksessa. Jussi Halla-aho ei hakenut jatkopestiä, ja niinpä valituksi tuli ennakkosuosikki Riikka Purra.
Puoluekokous teki toisenkin toiminnan kannalta tärkeän valinnan ja valitsi puoluesihteeriksi teologian tohtorin ja Venäjä-tutkijan Arto Luukkasen. Luukkanen on vihittiin 1988 luterilaisen kirkon papiksi. Hän taustoitti Perussuomalaisiin liittymistään Kotimaassa vuonna 2014:
”Heräämisen takana olivat perussuomalaisia jatkuvasti pilkanneet YLE:n toimittajat. Ihmisen myötätunto tulee aina vainotun ja päähän potkitun puolelle. Sen takia kiinnostuin perussuomalaisuudesta. Halusin katsoa, mitä se oikein on. Se ei ole ristiriidassa lain eikä hyvien tapojen eikä Raamatun kanssa, joten ajattelin että miksi ei. Meidän päähän potkittujen tavallisten ihmisten takia päätin tehdä moraalisen valinnan ja ottaa tämän paarian merkin käsivarteeni”, Luukkanen sanoi Kotimaa.fi:ssä.
Luukkanen on julkisuudessa profiloitunut tutkijana, ei niinkään pappina.
* * *
Luukkasen valinnan myötä tilanne lienee historiallinen: kahden eduskuntapuolueen puoluesihteeri on pappi.
Kokoomuksen puoluesihteeri Kristiina Kokko vihittiin papiksi 2017.
Kokko kertoi 2019 Kotimaassa tekevänsä vapaa-ajallaan keikkapapin töitä, sillä pappeus on hänelle tärkeä asia.
– Papin ja puoluesihteerin roolit kuitenkin pidän erillään, Kokko sanoi.
Hyvällä tahdolla samaan sarjaan Luukkasen ja Kokon kanssa voi laskea kuuluvaksi myös Keskustan puoluesihteeri Timo Laanisen, joka alkoi 2013 opiskella teologiaa. Tosin hänet vihittiin papiksi vasta 2018 sen jälkeen kun hän oli jättänyt politiikan.
* * *
Pappi puoluesihteerinä on sekä yllättävää että luontevaa. Yllättävää siinä mielessä, että puoluesihteeri on nykyisin taustalla häärivä työrukkanen ja tarvittaessa myös syntipukki.
Pappeus ja Kokoomus kuuluvat yhteen takavuosikymmenien mielikuvassa kypäräpäisestä rovastista. Miksi ei siis nytkin, miesrovasti vain on muuttunut naispapiksi. Sen sijaan perussuomalaiset ja pappi on oudompi yhdistelmä, vaikka puolue periaateohjelmassaan määrittele itsensä isänmaalliseksi ja kristillissosiaaliseksi puolueeksi.
Kristiina Kokko totesi Kotimaan haastattelussa, että papin uralla opituista kohtaamistaidoista on politiikan puolella hyötyä. Totta, pappi ja poliitikko ovat tekemisissä erilaisten ihmisten ja heidän arvojensa kanssa. Pappi on myös aatteen ammattilainen.
Kaksi pappia samaan aikaan puoluesihteerinä on tietystä osin sattumaa, mutta kertoo samalla teologisen koulutuksen laaja-alaisuudesta. Pappeus ei varmaan vaikuttanut Luukkasen tai Kokon valintaan, mutta ei ollut sen estekään – sillä onhan Suomi maailman luterilaisen maa eli täällä osataan regimentit.
Lue myös:
Kokoomus valitsi puoluesihteeriksi papin – ”Kohtaamistaidoista on hyötyä myös politiikan puolella”
Keskustan entinen puoluesihteeri Timo Laaninen valittiin projektipastoriksi Malmin seurakuntaan
Venäjä-tutkija liittyi Perussuomalaisiin
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä