”Kirkon ympäröivä radikalismi on vähemmän varallista kuin se konservatismi, joka on kirkon sisällä.”
Tämä ajatus sisältyi Kirkon tiedotuskeskuksen johtajan Erkki Karion haastatteluun sanomalehti Kalevassa joulukuussa 1968. Oulussa pidettiin ensimmäiset Kirkon viestintäpäivät, tosin silloiselta nimeltään tiedotusseminaari.
Keskiviikkona ja torstaina 5.–6.9. Oulussa juhlittiin kirkon viestintäväen säännöllisten kokoontumisten 50-vuotisjuhlaa. Päivien teemana oli #rohkeasti.
Miltei kaikissa puheenvuoroissa tuli esille yksi sama lähtökohta. Kirkko ei voi enää lähettää samasanaista ja -muotoista viestiä kaikille. Viestin vastaanottajat muodostavat erilaisia ryhmiä asenteiltaan, kulttuureiltaan ja kirkkosuhteiltaan.
Oppi segmenteistä, kohderyhmistä on mennyt läpi. Osa perustaa näkemyksensä Kotimaa Oy:n tarjoamalle seurakuntien käyttöön suunnatulle Jäsen360°-segmentointityökalulle, joka puhuu irrallista, maltillista, uskollisista ja avomielisistä. Osa puhuu samasta asiasta hieman eri sanakääntein. Yhteistä on puhe kohderyhmistä ja viestin kohdentamisesta.
Vielä muutama vuosi sitten sosiaalisessa mediassa näki lausuntoja, joissa tuomittiin kaikki segmentointi ja vedottiin siihen, ettei Jeesuskaan käyttänyt markkinointiviestintää. Kyllä käytti, mutta oman aikansa.
Ehkä moni haluaa vieläkin uskoa, että evankeliumin sanoma on sama kaikille kaikkina aikoina. Toki, mutta ei samoilla teologis-hengellisillä käsiteillä kuorrutettuna.
Nyt nuo hengellistävät näkemykset on jätetty omaan arvoonsa, ainakin kirkon viestintäväen keskuudessa.
***
Ajan muutosta kuvastaa myös tiedotus-sanan muuttuminen viestinnäksi. Enää ei yksisuuntaisesti tiedoteta vaan viestitään vuorovaikutteisesti. Kirkon tiedotuskeskuskin on nykyiseltä nimeltään Kirkon viestintä.
Vanhassa maailmassa tiedotettiin. Silloin oli sanoma, joka piti saada vastaanottajan tietoon ja mieleen. Viestiliikenne oli vahvasti yksisuuntaista.
Uudessa maailmassa ymmärretään, että viestintä on pohjimmaiselta luonteeltaan kahdensuuntaista ja viestin vastaanottaja tulkitsee saamansa sisällön sen mukaan, miten asian ymmärtää. Viestijä osallistuu parhaassa tapauksessa viestin vastaanottajan kanssa viestin tulkintaan ja soveltamiseen. Kyse on vuorovaikutuksesta.
Eli monimutkaisemmaksi on mennyt. Viestintä on vuorovaikutusta erilaisten ryhmien kanssa.
***
Yksi viestintäpäivien raikasta läikähdyksistä (niitä oli monta muutakin) kuultiin eilen torstaina, kun toimittaja Samuli Suonpää (kuvassa) Kirkon viestinnästä puhui kirkon viestinnästä sosiaalisessa mediassa. Siellä jos jossain on osayleisöjä ja kuplia, joissa valitsee omanlaisensa sanomisen ja ymmärtämisen tapa.
Yksi Suonpään teema oli someraivo. Hänen mukaansa se on myös hyvä ja vapauttava asia.
– Yksi sanoo jotain tyhmää, ja 10 000 ilmoittaa, että se oli muuten tyhmästi sanottu.
Totta, someraivossa on tuokin puoli, mutta se voi myös olla tahalliseen väärinymmärrykseen tai ennakkoymmärrykseen perustuvaa.
Suonpään kanavassa summattiin myös, että kirkon ääni voi somessa olla myös väärässä ja että kirkon läsnäolo tapahtuu paljolti mediassa: some on tapa olla tavattavissa.
Lisää Kirkon viestintäpäivistä ensi viikon Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Olli Seppälä. Samuli Suonpää Kirkon viestintäpäivillä Oulussa
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.