Etelän, siis Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian kasvavista kirkoista on jauhettu koko 2000-luvun ajan. Samalla on huokailtu pohjoisen eli länsimaiden heikkenevien kirkkojen alavirettä.
Todellisuus on moni-ilmeinen ja yksinkertaistukset ongelmallisia. Silti on totta, että maailman suurimmat kristilliset kirkot alkavat järjestään olla muualla kuin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa.
Maailman kaksi suurinta luterilaista kirkkoa ovat Etiopian ja Tansanian kirkot. Pohjoismaiden ja Saksan kirkkojen takana hengittää joukko muita etelän luterilaisia kirkkoja. Anglikaanisuus taas on jo selkeästi afrikkalaisenemmistöinen kirkko. Sama pätee moniin muihinkin maailman kirkkokuntiin.
Missä olisi pihvi? Vertailussa myös kulttuurierot ja historia pitäisi huomata. Etelän väestönkasvu ja yhteisöllisyys ovat selittäviä tekijöitä. Lisäksi Afrikassa, Aasiassa ja vaikka Brasiliassa uskonto on ylipäätään kyselyjen mukaan ihmisten suurelle enemmistölle hyvin tärkeä osa elämää.
Ei etelässäkään kaikki kimaltava ole kultaa. Mutta on vielä muutakin.
JOKAINEN ETELÄN kirkkojen kontekstuaalista ja substanssiin keskittyvää julistusta kuunnellut voi miettiä, olisiko silläkin kirkon kasvulle väliä, mitä sieltä saarnastuolista tulee? Sama koskee tietysti kirkkoja kaikkialla.
Homileettiset taidot ovat toki yksi asia. Kuuntelin kerran jossakin isossa ekumeenisessa konferenssissa yhdysvaltalaisen nuoren papin julistusta: elävästi, papereitta, kuulijoihin kontaktin ottaen, muutamiin pääasioihin keskittyen. Upea suoritus, josta suomalaisena jäykänpuoleisena saarnamiehenä olin kovin kateellinen.
Jäin kuitenkin miettimään tuon homileettisen mestarinäytteen varsinaisen teologisen sisällön tiettyä ohuutta. Hieno pakkaus voi olla täynnä – tai tyhjänpuoleinen. Julistus ilman parannuksen, pelastuksen ja toivon teologiaa niitä janoaville syntisille tarkoittaa maailmalla ennen pitkää suljettua kirkkoa.
Teologia on julistuksen ja samalla koko kirkon polttoainetta. Ilman sitä meno tyssää pian ja poliittiset lisäaineet eivät auta. Raamatun ja tunnustuksen hallitsevasta teologiasta nousevat myös kirkon diakonia, kasvatus ja missionaarisuus.
HYVÄN SAARNAN voi tietenkin kuulla missä päin maailmaa tahansa. Suomessa on tarjolla laaja-alainen yliopistollinen teologinen koulutus. Siltä pohjalta on hyvä mennä Herran viinamäen töihin. Siellä saarnaaminenkin käytännössä opitaan ja teologiaakin toivottavasti harrastetaan.
Saarnaajan pitäisi kaikkialla muistaa, että hän on Herransa asialla. Ei kenenkään tai minkään muun asialla.
Kirjoittaja on Kotimaan artikkelitoimittaja
jussi.rytkonen@kotimaa.fi
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Saarnaajan pitäisi kaikkialla muistaa, että hän on Herransa asialla. Ei kenenkään tai minkään muun asialla.
Ilmoita asiavirheestä