Suomen evankelis-luterilainen kirkko opettaa avioliiton olevan vain miehen ja naisen välinen liitto. Tämän käsityksen taustana on Raamatun yksiselitteinen opetus asiasta sekä kirkkojen ja koko ihmiskunnan yhteinen monituhatvuotinen kokemus.
Kun Suomen avioliittolaki ensi keväänä sallii myös saman sukupuolen avioliiton, mikään kirkon opetuksessa tai käytännöissä ei muutu. Tätä pohjimmiltaan väänsivät rautalangasta myös piispat antaessaan pari viikkoa sitten yhteisen selontekonsa.
Silti pieni joukko suomalaisia luterilaisia pappeja on ilmoittanut, että heillä on asiasta oma näkemyksensä.
Tätä jukuripäisyyttä voi tarkastella eri kannoilta. Yksi on virkateologinen. Onko piispuuden arvovalta haalistunut ja sen auktoriteetti mennyt? Onko piispuus kriisissä?
Yksi piispojen päätehtävistä on huolehtia kirkon ykseydestä. Siksi on kummallista, jos pappien esimiesten sana ei mene perille. Piispainkokouksen päätös ei ole tulkinta tai mielipide. Se on toimivaltaisen elimen toteamus.
Vai olisiko nyt kyseessä pappeuden kriisi? Pois alta, kun toteutan omaa näkyäni hyvästä ja oikeasta! Mutta pappislupauksessa sitoudutaan kirkon tunnustukseen ja järjestykseen. Tämän ei pitäisi olla papille mitenkään ylivoimaista ja siitä saa työhön myös tarvittavaa selkärankaa: en ole omalla asiallani, vaan palvelen kirkon virassa.
Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi pappi kapinoisi kirkon sääntöjä vastaan selkeässä asiassa. Perinteeseen pitäytyvä kirkkohan ei ole luopumuksen tiellä. On tietysti hyvä, jos pappi koulutetaan ajattelemaan kriittisesti. Mutta ruutia tai kirkon järjestystä ei tarvitse keksiä uudelleen, ja viranhoitoon kuuluu myös itsekriittisyys.
Entä mitä seurakuntalaisten pitäisi ajatella papista, joka sooloilee, viranhoidossa omat sääntönsä kirjoittaen? Jymäyttääkö sellainen pappi seurakuntaansa?
Koska raamatullisia tai teologisia argumentteja ei asiassa ole, saman sukupuolen avioliittoja perustellaan yleensä ihmisoikeusasiana. Entäpä jos avioliitto on enemmän?
Papin viranhoitoa kaunistaa myös se, jos hän ihmisoikeuksien ohessa pohtii joskus sitäkin, mitä luomisjärjestykset asettanut Jumala hänen toiminnastaan ajattelee.
Kuva: Olli Seppälä
Kolumni: Orjuudesta on tullut digitaalista
Kolumni: En minä elä, vaan kuolen
Ilmoita asiavirheestä