Olen asiakkaan tukena psykiatrian poliklinikan lääkärikäynnillä. Häntä huolettaa lääkärin aloittama nopea lääkityksen purkaminen. Asiakas on ollut pitkään ahdistunut, montaa lääkettä on kokeiltu. Vain tämä nykyinen, voimakas bentsodiatsepiini, toimii. Vastaanotolla käy ilmi, että lääkityksen purkaminen on ainoa toimenpide ahdistuneisuushäiriön hoitoon. Ei terapiaa, ei kuntoutusta. Kysyn asiakkaalta, tiesikö hän olevansa bentsovieroituksessa. Ei tiennyt. Kysyn, miten tämä on mahdollista. Lääkäri toteaa kirjausten löytyvän Maisasta. Koska asiakkaan tukiasiat ovat kunnossa, aikuissosiaalityötä ei ole tarvittu. Vaadimme, että asiakkaalle tehdään kunnollinen hoitosuunnitelma.
LÄÄKÄRI ILOITSEE siitä, että meillä on asiakkaan kanssa keskustelusuhde. Hän toteaa, että ”se on paljon enemmän kuin mitä me pystymme täällä tarjoamaan”.
Lause mykistää minut. Tekisi mieli kysyä, mitä he tarkalleen ottaen tarjoavat.
Miksi kukaan ei ota näistä ihmisistä koppia? Siis oikeaa koppia, jossa selvitettäisiin asiakkaan taloudellisen, terveydellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin asiat. Miksi kenenkään tehtävänä ei ole koota ihmisen ympärille moniammatillista tiimiä, joka työskentelisi yhdessä luovuttamatta siihen asti, kunnes tukea edellyttävä elämäntilanne olisi hallinnassa?
SOSIAALITURVAN KOKONAISUUDISTUKSEN odotetaan etenevän tulevan hallituskauden aikana. Valtioneuvoston asettama sosiaaliturvakomitea tutkii ja esittää hallitukselle erilaisia malleja uudistukselle. Komitean välimietinnössä todetaan, että Suomessa etuudet ja palvelut eivät kohtaa ihmisten tarpeita oikea-aikaisesti. Tästä seurauksena on palveluprosessien pitkittyminen ja putoaminen etuuksien ja palveluiden väliin, joskus ulkopuolelle.
Näissä väleissä toimii nyt kirkon diakoniatyö, joka kartoittaa ja jäsentää ihmiselle kuuluvia etuuksia ja palveluita. Kartoituksen tekee hankalaksi toimijoiden siiloutuminen ja tiedonkulun jähmeys. Organisaatioilta puuttuvat tavoitteet ja kyky yhteistyöhön. Diakoniatyön peruslähtökohtia taas ovat moniammatillisuus, avoimuus, tavoitteelliset asiakasprosessit ja laaja verkostoyhteistyö.
YKSI RATKAISU tukiviidakossa selviämiseen on Sosten ideoima sosiaaliturvan etuusehdotusmalli, jossa asiakas saisi elämäntilanteeseensa perustuvan ehdotuksen siitä, mitä tukia hänelle kuuluu. Lisäämällä etuusehdotukseen myös sosiaalisen hyvinvoinnin aspektin, eli ehdotuksen siitä, mihin palveluihin asiakkaalla on oikeus, voitaisiin edistää etuuksien ja palveluiden yhteen nivoutumista.
Amanda Hiekkataipale
Kirjoittaja on yhteisödiakoni Malmilla.