Perussuomalaisten päätyminen hallitusvastuuseen on sysännyt käyntiin keskustelun suomalaisesta rasismista. Myös suhtautuminen islamiin on päätynyt osaksi keskustelua. Ei ihme, sillä perussuomalaisten puheenjohtaja on kirjoittanut halveksuvasti musliminaisista ja puolueen presidenttiehdokkaalla on rikostuomio uskonrauhan rikkomisesta.
On itse asiassa äärioikeistolaisen pelikirjan mukaista maalailla uhkakuvaa Euroopan ”islamisaatiosta” ja esittää väkivaltaiset ääriliikkeet ”todellisena islamina”. Näin syntyy pohja vastakkainasettelulle, jossa ”ne” uhkaavat ”meitä”. Huomiotta jää, että jihadististen äärijärjestöjen ensimmäiset uhrit ovat tavallisia muslimeja – kuten myös se, että lukuisat muslimioppineet ovat tuominneet ääriliikkeiden teologiset tulkinnat.
KANADALAISEN FILOSOFIN Charles Taylorin mukaan kunnioituksemme ansaitsevat kaikki sellaiset kulttuurit, jotka ovat antaneet merkityshorisontin suurelle määrälle ihmisiä pitkän aikajakson kuluessa. Näillä kriteereillä arvioituna islamia on lähestyttävä sympaattisesti – onhan sillä neljäntoista vuosisadan historia ja lähes kahden miljardin ihmisen kannatus.
Jos tutkitaan islamilaista maailmaa avoimin mielin, löytyy paljonkin, mistä kristitty voi oppia: esimerkiksi omistautuminen rukouselämälle. Historiasta löytyy myös ajanjaksoja, jolloin islamilainen maailma osoitti suurempaa suvaitsevaisuutta toisinuskovia kohtaan kuin länsimainen kristikunta.
Kovan linjan islamismi on yllättävänkin moderni ilmiö. Taustalla voi nähdä länsimaisen kolonialismin aiheuttaman nöyryytyksen, joka sysäsi käyntiin vastakkainasetteluun perustuvia identiteettipoliittisia prosesseja.
On surullista, että Lähi-idän öljyrahoilla tuetut fundamentalistiset tulkinnat leviävät vieden elintilaa vaikkapa suufilaisuudelta. Tämä mystinen suuntaus on edustanut islamin perinteistä valtavirtaa, eikä se suvaitsevaisuudessaan sovi lainkaan yhteen sen kanssa, millaiseksi populistiset poliitikot islamin esittävät.
MUSLIMIMAAILMAN MONINAISUUS merkitsee sitä, että myös kehitysalueita ja ongelmia löytyy. Etenkin uskonnonvapaus ja naisten oikeudet ovat joissain muslimimaissa huonolla tolalla. Parhaiten ihmisoikeuksia edistetään kuitenkin osoittamalla asianmukaista kunnioitusta islamia kohtaan ja tukemalla niitä muslimeja, jotka pyrkivät uudistamaan omaa perinnettään.
Eikä pahitteeksi ole sen muistaminen, että ei tarvitse mennä kuin hieman yli vuosisata historiassa taakse päin, niin luterilaisessa Suomessa ei vallinnut uskonnonvapaus eikä naisilla ollut samoja oikeuksia kuin miehillä.
Kirjoittaja toimii johtavana asiantuntijana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä