Kolumni: Ihmiskunta on kahdeksan miljardin sisarus­parvi – vaaleissa käytämme ääntä myös niiden puolesta, joilla ei ole ääni­oikeutta

Mikko Pyhtilä. 28.12.2022. Oulu. Kuva: Jaani Föhr. Käyttoikeus kolumnistikuvana.

Seurakunnallasi on todennäköisesti laajemmat ja aktiivisemmat kansainväliset yhteydet kuin useimmilla paikkakuntasi yrityksistä. Seurakuntasi on jo pelkästään lähetystyön kautta kosketuksissa eri mantereille ja maihin. Seurakunta on vieläkin kansainvälisempi. Maailmanlaaja kristillinen kirkko, jonka osia jokainen suomalainen seurakunta ja jokainen yksittäinen kristitty ihminenkin on, toimii kaikissa maailman maissa.

Olet myös itse kansainvälisempi kuin ehkä ajatteletkaan. Lähikauppasi on valtava maailmantori, josta säikeet yltävät kaikkialle. Lähikaupassasi ei ole muita kuin luomakunnan aarteista koostettuja eri tavoin ympäristöön vaikuttavia tavaroita.

Kasvimaamme ja laidunmaamme, kalapaikkamme ja puuvillapeltomme ovat Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa ja merillä päiväntasaajalta jäätiköille. Kulutamme näiden maiden ravinteita, kalakantoja, metsävaroja ja kompostoimme jätteet omaksi ruokamullaksemme. Suomesta ei porata öljyä bensiinin ja dieselin raaka-aineiksi.

Ja aina jokaisen tuotteen takana on joukko ihmisiä, heidän toimeentulonsa, työolonsa ja palkkansa.

IHMISKUNTA ON kahdeksan miljardin sisarusparvi. Olet mukana tässä luvussa. Kaikki elämme samasta luomakunnasta.

Olemme kosketuksissa toisiimme. Siksi kotiseurakunnissamme olemme mukana lähetys- ja kehitysyhteistyössä, rukoilemme rauhaa koko maailmaan, toimimme oikeudenmukaisemman maailman puolesta sekä ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, koska näemme ja tunnemme, miten ne vaikuttavat lähimmäisiimme.

Vaalien kautta vaikutamme siihen, millaiselle polulle haluamme maailmaamme ohjata. Millaisissa olosuhteissa haluamme ihmisten elävän lähellä ja kauempana. Millaisessa luonnossa haluamme elää?

Jo kauan ennen kuin synnyin, valittiin vaaleilla ihmisiä, jotka päättivät siitä, millaiseen maailmaan minä sain oman elämäni. Sainko ympärilleni puhdasta vai pilattua vettä, turvallista ruokaa, puhdasta ilmaa, pääsinkö kouluun ja oliko ruokaa ja terveydenhoitoa saatavilla.

Nyt on meidän vuoromme käyttää ääntämme myös niiden puolesta, joilla ei vaaleissamme ole äänioikeutta: lastemme, vielä syntymättömien sukupolvien sekä muissa maissa asuvien, meihin eri tavoin kosketuksissa olevien ihmisten puolesta.

Kysymys on siitä, minne asti horisonttimme yltää? Kristityn ei kuulu olla kapeakatseinen. Jeesus kehotti näkemään koko maailman: viemään evankeliumin koko luomakunnalle ja rakastamaan, koska meitäkin on rakastettu.

Mikko Pyhtilä

Kirjoittaja on lähetystyön asiantuntija Suomen Lähetysseurassa.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Kolumni: Ihmiskunta on kahdeksan miljardin sisarusparvi – vaaleissa käytämme ääntä myös niiden puolesta, joilla ei ole äänioikeutta

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKun ruoka ei riitä – Ukrainan sodan varjoon on jäänyt monta pitkittynyttä kriisiä
Seuraava artikkeliEsitys kirkolliskokoukselle: Jatkossa kirkollisen vihkimisen voisi saada, vaikka puolisoista toinen ei kuulu kristilliseen yhteisöön

Ei näytettäviä viestejä