Perussuomalaisten entinen puoluesihteeri, teologian tohtori Arto Luukkanen kritisoi viime viikolla Uuden Suomen -blogissaan voimakkaasti Helsingin Sanomien pääkirjoitusta.
Varsinaisen asiansa ohessa Luukkanen rinnasti oman arvionsa mukaisesti HS:n näkemyksiä mediasta ja todellisuudesta katoliseen kirkkoon ja Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen todeten, että ”molemmissa järjestelmissä todellisuus voidaan ymmärtää oikein vain oman viitekehyksen ja oman ideologian kautta”.
Luukkanen viittasi katolisesta kirkosta puhuessaan erityisesti siihen, että katolisen opetuksen mukaan paavi on erehtymätön puhuessaan ex cathedra eli viran puolesta opillisista asioista.
Dogmi paavin erehtymättömyydestä on vahvistettu Vatikaanin I kirkolliskokouksessa vuonna 1870. Dogmi oli kiistelty – minkä Luukkanenkin blogissaan totesi – ja on sitä edelleenkin, myös katolisten teologien keskuudessa. Asialla on silti vanhoja keskiaikaisia teologisia juuria. Erehtymättömyys-dogmia sorvattiin vielä lisää Vatikaanin II konsiilissa 1960-luvulla.
Erehtymättömyys eli infallibiliteetti on aika monimutkainen asia ja väärinymmärryksillekin altis. Ehkä paaveille itselleenkin. Ainakin vuonna 1963 kuollut Johannes XXIII ilmaisi asian niin, ettei hän ole erehtymätön eikä aio koskaan puhua ex cathedra.
TÄMÄ PAAVIN erehtymättömyys on kuitenkin teologisesti kovaa kamaa. Katolisen kirkon katekismus toteaa Kristuksen tehneen kirkkonsa osalliseksi omasta erehtymättömyydestään, jotta kirkko säilyisi puhtaassa apostolisessa uskossa. Siksi Rooman piispa eli paavi on erehtymätön, kun hän kaikkien uskovien ylipaimenena julistaa lopulliseksi jonkin uskoa tai moraalia koskevan opinkappaleen.
Katekismus venyttää tätä erehtymättömyyttä myös piispakuntaan, kunhan se harjoittaa ylintä opetusvirkaansa ”yhdessä Pietarin seuraajan kanssa”. Lisäksi ”tämä erehtymättömyys ulottuu yhtä pitkälle kuin itse jumalallisen ilmoituksen talletus”.
Kaiken tarkoitus on siis kirkon opin suojeleminen. Mutta on teologinen itsetuntokin kohdallaan. Ollaankohan esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksessa vähän kateellisia?
Luterilaisille ja monille muille paavin erehtymättömyys on edelleen teologisesti outo asia. Paavit ja piispat ovat ihmisiä ja joskus hekin tietysti erehtyvät. Toisaalta paavit eivät ole juuri puhuneet ex cathedra – viimeksi ilmeisesti vuonna 1950, kun katolinen kirkko hyväksyi dogmin Marian taivaaseenottamisesta. Protestantit eivät tuota dogmia yleensä niele.
Ehkä infallibiliteettia suurempi ongelma olisi kuitenkin se, jos mikä tahansa kirkko tekisi teologiaa, jossa pysyvää ja muuttumatonta opin ja uskon pohjaa onkin äärimmäisen niukasti ja muutoksesta tulee miltei itseisarvo.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä