Eilisen lämmin tuuli toi muuttoparvia. Aamulla aikaisin puut olivat täynnä rastaiden ja punarintojen laulua, toivoa elämästä.
Käyn useita kertoja viikossa avannossa. Viime viikkoina minulla on ollut seuraa. Katson vedessä silmästä silmään telkkäparia. Telkät odottelevat jäiden lähtöä ja pöntön löytymistä jostain järven rannalta. Avannon reunalla joutsenpari empii veteen tuloa. Ne levittelevät siipiään ja töräyttelevät. Ajattelen, että näillä linnuilla on oikeus olla vedessä siinä missä meilläkin.
Elämä käy monille yhä ahtaammaksi. Omat oikeudet mielletään vahvoina, mutta elämän oikeutus on toisillakin. Jään keskellä kamppaillaan elämän aurinkolaikuista ja vapaan veden avannoista.
Olen lukenut professori Juha Siltalan kirjaa keskiluokan putoamisesta. Siltala havahduttaa muutokseen, jossa työn syrjässä pysyminen on entistä epävarmempaa ja palkat huonompia. Opinnot eivät takaa työpaikkaa. Yhdysvaltain työmiesten kapina nosti presidentti Trumpin valtaan. Kapenevat mahdollisuudet halutaan varata itselle, ja tulokkaat ovat uhka. Samankaltaista liikehdintää on Euroopassa.
***
Tänä keväänä pelko ja ilo vuorottelevat monien mielissä. Paine Afrikassa ja Aasiassa kasvaa. Sodat, kuivuus ja työttömyys vievät elämän mahdollisuuksia. 22:ta miljoonaa ihmistä uhkaa nälänhätä Afrikassa. Libyassa on alkanut veneveistämöiden kulta-aika, kun Eurooppaan pyrkijät tarvitsevat venettä. Ihmissalakuljetuksessa pyörivät isot rahat, ja mereen hukkuneiden määrät kasvavat. Vielä tuskin on kuitenkaan nähty suurinta Eurooppaan tulevien pakolaisten määrää. Samalla viranomaiset joutuvat noudattamaan tarkkaa turvapaikkamenettelyä, mikä merkitsee myös kielteisiä päätöksiä ja palautuksia.
Kyllin suuri epätoivo saa ottamaan entistä suurempia riskejä. Ääriliikkeet sikiävät radikalismista. Terrori-iskut Pietarissa ja Tukholmassa ovat herättäneet pelkoa myös Suomessa. Pelolle ei kuitenkaan pidä antaa tilaa, sillä se synnyttää lisää vastakkainasettelua ja turvattomuutta.
***
Pelon näköalat vievät mukanaan, jos kiinnitymme vain väkivaltauutisiin. Kristityn toivo kurottuu syvemmälle: Jumala, elämän antaja herättää uutta elämää tuhonkin keskellä. Tuhotulvan jälkeen ihminen sai viestin elämän heräämisestä vihreän lehden muodossa, jonka lintu toi nokassaan.
Edessä on pääsiäinen, elämän ja ilon juhla. Jeesus oli enemmän kuin vain väkivallan syytön uhri. Hän oli Jumalan antama sovitusuhri synnin tähden. Evankeliumin mukaan maa järähteli Jeesuksen antaessa henkensä.
Toisen kerran maa vavahteli Jeesuksen noustessa kuolleista. Maan perustukset olivat uudessa asennossa. Näitä asioita todistivat naiset, jotka lähtivät tyhjältä haudalta ”yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan” (Matt. 28:8).
Kirjoittaja on kenttäpiispa.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
Kolumni: Kristityn ei tarvitse vain myötäillä maailmaa tai vetäytyä sieltä pois – on myös kolmas tie
Kolumni: Rajattomuus vai rajat?
Ilmoita asiavirheestä