Järjestyksessään toinen Kotimaan pro blogi -palkinto jaetaan 26.3. Ehdolla on kolme bloggaavaa pappia, kaksi kappalaista ja yksi seurakuntapastori.
Kotimaan pro blogi – palkinnon tarkoitus on ylläpitää ja edistää asiallista blogikirjoittamista kirkossa ja sen liepeillä sekä nostaa esiin kirjoittajia, jotka käsittelevät blogeissaan kirkon ja kristinuskon ajankohtaisia tai ajattomia aiheita.
Ehdolla vuoden 2015 palkinnon saajaksi ovat:
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastori Hannu Kiuru ja Ruttopuiston rovasti -blogi.
Harjavallan seurakunnan kappalainen Tuomo Lindgren ja Puujalka-blogi.
Vaasan suomalaisen seurakunnan kappalainen Maaria Perälä ja Mitä löytyy? -blogi.
”Huumorista en luovu”
Hannu Kiuru on pitkän linjan bloggaaja. Ruttopuiston rovasti on Kotimaa24:ssä, jossa Kiuru on kirjoittanut vuodesta 2009 lähtien. Aiemmin hän on blogannut muun muassa Iltalehdessä. Hänen kirjoituksissaan leikitään sanoilla ja käsitteillä, kommentoidaan ajankohtaisia uutisotsikoita tai pohditaan uskon perusasioita. Kaiken Kiuru tekee persoonallisella tavalla ja omintakeisella tyylillä. Kiurun blogaaamisessa on mukana ripaus anarkiaa ja reipasta kokeilunhalua.
– Kun aloin poikani pyynnöstä ja yllytyksestä 10 vuotta sitten kirjoittaa Iltalehteen, en kunnolla tiennyt mitä bloggaaminen on. Olen harjoitellut ja teen sitä vieläkin, kokeilen eri ilmaisutapojen toimivuutta.
Yhdestä Hannu Kiuru ei blogeissaan luovu, nimittäin huumorista.
– Yritän myös vältellä suuria riidan aiheita, otan käsittelyyn mieluummin pieniä juttuja.
Kiuru on nopea ja tuottelias bloggaaja.
– Joskus jokin asia on pakko blogata pois tai muuten en saa rauhaa.
”Olemisen tapa”
Tuomo Lindgrenin kutsuu Puujalkaa pääblogikseen. Hän pitää muitakin blogeja, joista osa on keskittynyt kirkollisen viranhoitoon. Hänen saarnansa ovat esimerkiksi suojatussa blogissa, jonne on pääsy vain erillisillä tunnuksilla. Puujalka-blogissa Lindgren ylläpitää eräänlaista blogosfääriä ja portaalia, josta on linkkejä moniin kirkon työntekijän kannalta hyödyllisiin sivuihin.
– Miksikö blogaan? Loppujen lopuksi en tiedä sitä. Blogaamminen on kait yksi olemisen tapa. Jos bloggaa, täytyy olla asiaa.
Onko papeilla mitään asiaa?
– Jos esiintyy näkyvästi saa omahyväisen ja narsistin leiman. Sellaiset ammutaan alas. Jos on näkyvästi esillä, vaatimus on olla myös virheetön. Tuntuu siltä, että tilaa ei anneta keskustelevalle ja keskeneräiselle osallistumiselle. Pitäisi olla valmiita ja loppuunhiottuja vastauksia. Blogit puolestaan ovat luonteeltaan keskustelevia eikä taivaasta pudonneita totuuksia, Lindgren pohtii.
”Elämänmakuisia asioita”
Maaria Perälän blogi on varsin tuore. Se on aloitettu viime syksynä, mutta kirjoitustahti on ollut kiivas. Esimerkiksi helmikuussa Perälä postasi 23 kertaa. Blogissa on päiväkirjamainen ote, ja siinä kuvataan myös papin työtä ja arkea. Mitä löytyy? -blogisivustolla Perälä julkaisee myös puheitaan ja saarnojaan erillisotsikon alla.
– Olen tykännyt aina kirjoittaa, olen julkaissut kirjankin [Niille, joiden on ikävä, 1999]. Mutta en ole jaksanut motivoitua uuden kirjan kirjoittamiseen, sillä on epävarmaa julkaistaanko sitä vai ei. Notkuttuani paljon netissä ajattelin, että alan kirjoittaa blogia.
Palaute Mitä löytyy? -blogista on Perälän mukaan ollut hyvää ja kirjoittaminen osoittautunut koukuttavaksi.
– Olen saanut kiitosta, että blogissani käsitellään tavallisia, elämänmakuisia asioita.
Voittajan valitsee raati
Kotimaa pro blogi -palkinnon saajasta päättävät Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä, Hämeenlinnan viestintäpäällikkö Mikko Hieta ja viime vuoden palkinnon voittanut Helsingin ortodoksisen seurakunnan monikulttuurisuustyön pappi Lars Ahlbäck.
Ensimmäisen Kotimaan pro blogi -palkinnon sai Lars Ahlbäck ja Sana papilta -blogi. Palkinto on arvoltaan 500 euroa.