Valtiovarainministeriössä on käynnissä työryhmätyö, jossa kartoitetaan kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien yhteiskunnallisia tehtäviä ja niistä yhdyskunnille aiheutuvia kustannuksia. Pöydällä on kolme vaihtoehtoa siitä, miten näiden tehtävien hoitaminen kirkoille ja yhdyskunnille jatkossa korvattaisiin.
Tällä hetkellä yhteisövero-osuutta saavat luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko. Muiden uskonnollisten yhdyskuntien on mahdollisuus saada hakemuksesta tietyin edellytyksin valtionapua.
Työryhmän puheenjohtaja, finanssineuvos Elina Pylkkänen valtiovarainministeriöstä kertoo, että työryhmä saattaa esittää nykymallin jatkamista. Tässä tapauksessa tosin uskonnollisten yhdyskuntien valtionapujärjestelmää pitäisi selkeyttää ja tarkastella tukien määriä, jotka ovat nykyisin varsin pieniä.
Toinen varteenotettava mahdollisuus on siirtyä valtionapuun myös luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon osalta. Luterilainen kirkko ei ole vielä antanut asiasta lausuntoa.
– Jos jako-osuuden oletetaan korvaavan kirkoille aiheutuvat menot, jako-osuutta pitäisi korottaa, Pylkkänen sanoo ja viittaa mahdollisuuteen siirtyä valtionavustukseen.
Työryhmä jakaa luterilaisen kirkon käsityksen siitä, ettei nykyinen kirkolle tuleva yhteisöveropotti riitä korvaamaan kirkon yhteiskunnallisia tehtäviä, kuten hautaustoimea, väestökirjanpitoa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpitoa.
– Väite pitää paikkansa, koska hautaustoimen kulut on todennettavissa seurakuntien kirjanpidosta. Kustannukset ylittyvät jo pelkästään hautaustoimen osalta, joka on suurin menoerä kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä.
Vaikka yhteisöverosta tuleva jako-osuus olisi kirkolle vakio, tilitettävä summa todennäköisesti pienenisi, koska yhteisöverokertymän trendi on ollut jatkuvasti supistuva.
Eikö toisaalta valtionosuuskin ole suhdanneherkkä asia?
– Jos kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat saisivat valtionapua, joka olisi korvaus yhteiskunnallisista tehtävistä, silloin määritettäisiin sopiva valtionavun taso, ja sitä aina vuosittain korotettaisiin tietyllä indeksillä niin kuin kuntien valtionosuuksiakin tarkistetaan vuosittain. Käytössä olisi siis periaatteessa sama järjestelmä kuin kunnilla.
Pylkkänen painottaa, että molemmat, sekä nykyinen käytäntö että valtionapu, ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Keskeistä työryhmälle on hänen mukaansa se, että kaikki uskonnolliset yhteisöt ovat yhdenvertaisessa asemassa.
Kolmas vaihtoehto herättäisi taatusti keskustelua, jos työryhmä päätyisi sitä esittämään. Se olisi niin kutsuttu Ruotsin malli eli jokaiselle kansalaiselle tulisi veroluonteinen hautausmaksu, joka on riippumaton kirkkoon kuulumisesta tai sen jäsenyydestä. Maksu perittäisiin ansioverotuksen yhteydessä.
– En pidä tätä mallia todennäköisenä, Pylkkänen toteaa.
Työryhmän esitys valmistunee maaliskuussa.
Lue myös: Kansliapäällikkö: Valtionapujärjestelmä periaatteessa mahdollinen
Seurakuntien yhteisövero-osuuteen esitetään jatkossakin korotusta