Raimo Turunen, Tapio Aaltonen, Mikko Sulander, Mikko Malkavaara ja Petri Järveläinen. Keskustelun editoi ja varusti lisäkommentein Kirkonkellarin päätoimittaja Kari Latvus.
Yhtäältä keskustelijat totesivat, että piispan tehtävä on oikeastaan mahdoton. Johtamisen työkaluja ei heidän mukaansa ole ja odotukset ovat valtavat. Toisaalta piispoilla kuitenkin todettiin olevan valtaa, jos he ottavat vallan ohjat käsiinsä.
”Jos puhutaan häikäilemättömistä vallankäyttäjistä, mieleen nousee lähinnä piispoja. Kirkon keskimmäinen vallankäyttäjä on kirkolliskokouksen valitsijamiesten puheenjohtaja. Hän johtaa nimityspolitiikkaa kirkolliskokouksen kautta, mutta yleensä hän on ollut piispoista se, joka on häärinyt nimityspolitiikassa kirkossa myös sellaisilla foorumeilla, joilla ei ole mitään välitöntä tekemistä kirkolliskokouksen toimivallan kanssa. Tähän tehtävään on valikoitunut valtapolitiikan kannalta piispoista pystyvin, kolmen viime vuosikymmenen aikana Paavo Kortekangas, Eero Huovinen ja Simo Peura”, keskustelussa todettiin.
Keskustelijoiden mukaan kirkossa tarvittaisiin selkeä kuvaus siitä mitä kirkon kolme hallinnollista linjaa, episkopaalinen, konsistoriaalinen ja demokraattinen tarkoittavat ja miten ne suhtautuvat toisiinsa.
Lue keskustelu
Kirkonkellarista