Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli viime viikolla vuonna 2000 solmitun Suomen ja Inkerin kirkkojen välisen yhteistyöasiakirjan päivittämistä. Päivitetty asiakirja lähetetään kirkolliskokouksen hyväksyttäväksi.
Vaikka viime vuodet ovat paljastaneet kahden sisarkirkon välillä myös tiettyjä teologisia ja kirkkopoliittisia jännitteitä, yhteistyöasiakirjan päivitykseen ei Kirkon ulkoasiain osaston johtajan Kimmo Kääriäisen mukaan liity mitään dramatiikkaa. Mitään periaatteellisia muutoksia ei ole tehty, yhteistyöasiakirja on vain saatettu ajan tasalle.
– Peruskuvio on se, että vanha asiakirja luotiin silloin, kun Inkerin kirkko vasta haki rakenteitaan kommunistivallan jälkeen. Vanhassa asiakirjassa viitataan moniin senhetkisiin asiakirjoihin. Uudessa tekstissä viitataan kirkkolakiin ja molempien kirkkojen säädöksiin, Kääriäinen tiivistää.
Esimerkki vanhoista, nyt aiheettomista asiakirjoista on Kääriäisen mukaan virkatyöryhmän muistio, joka tehtiin Inkerin kirkon pappispulan vuosina.
– Silloin oli erittäin epäselvää, millä koulutustaustalla voitiin vihkiä diakoniksi tai papiksi.
Toinen vanha dokumentti on Suomen kirkon Inkeri-neuvottelukunnan yhteistyöperiaatteet ja toimintatavat.
– Tämä orgaani on lakkautettu. Nyt toiminta on Inkerin kirkon itsensä koordinoimaa, Kimmo Kääriäinen sanoo.
Kontupohjan kirkko. Kuva: Jussi Rytkönen