Pääsiäinen on seurakuntien sesonki. Se tarkoittaa, että työntekijät aloittavat palmusunnuntaista erityisen työviikon. Lapsityönohjaaja, pappi ja kanttori kertovat, millaisen.
Lapsityönohjaaja Raija Pautola, Porvoon suomalainen seurakunta:
”Isovanhempi tuli halaamaan kyyneleet silmissä”
Viime viikon lauantaina järjestimme lapsille pääsiäispolun seurakunnan pääsiäismyyjäisten yhteydessä. Polku toteutettiin seurakuntakodin yläkerrassa sijaitsevassa Taivaskappelissa. Pääsiäisen tapahtumat kuvattiin keppinukeilla lattiatasossa. Osallistujia oli 26, pienin heistä parivuotias. Lopussa soitin Schubertin
Ave Mariaa. Lapset hakivat kukkaset Getsemanesta ja toivat ne hiljaisuudessa Jeesuksen haudalle. Se oli suurta ja pyhää. Eräs isovanhempi tuli lopuksi halaamaan minua kyyneleet silmissä.
Palmusunnuntaina esitimme käsikirjoittamani pääsiäisnäytelmän Gammelbackan seurakuntakeskuksen messussa. Näytelmä toteutettiin saarnan paikalla. Tarina eteni kanttorin, muusikoiden ja lapsikuorolaisten tahdissa. Minä esitin Jerusalemin asukasta Ruutia, joka vie kerrontaa eteenpäin juttelemalla Jeesukseen tutustuneiden ihmisten kanssa.
Maanantaina ja tiistaina jatkoimme näytelmän esittämistä. Molempina päivinä järjestettiin kaksi esitystä, joihin tuli lapsiryhmiä päiväkodeista. Olin ostanut näytelmää varten appelsiineja, sitruunoita, tummia rypäleitä ja yrttejä. Haudan ympärille hankin elävät kukat: keltaiset liljat ja narsissit. Sitä on oppinut katselemaan ympärilleen tarkkaillen, mitä mistäkin voisi rakentaa.
Keskiviikkona ja torstaina esitykset jatkuivat Porvoon tuomiokirkon vieressä sijaitsevassa Pikkukirkossa. Siirsimme lavasteet sinne isolla pakettiautolla. Suurin roudattava oli hauta. Kaikkiaan näytelmän näki vähän yli tuhat porvoolaista lasta. Moni heistä jäi kyselemään ja kommentoimaan. ”Oli kiva tulla kirkkoon!”, sanoi yksi. ”Nyt minä tiedän, miksi Jeesus kuoli!”, totesi toinen.
Pitkäperjantaina osallistun seurakunnan Via Crucis -vaelluksen järjestelyihin. Pääsiäispyhät olen vapaalla. Vietän niitä perheen kesken levollisissa merkeissä. Viime päivät ovat tuoneet hiljaisen viikon ja pääsiäisen sanoman lähelle. Iltaisin korvissa on soinut, kuinka lapsikuoro laulaa pääsiäisnäytelmän viimeistä iloista laulua.
Pastori Teemu Leino, Kurikan seurakunta:
”Moni haluaa ehtoollista juuri pääsiäisen edellä”
Palmusunnuntaina saarnasin perhemessussa Kurikan kirkossa. Kulkueessa oli mukana pyörillä liikkuva aasi ja palmunoksia. Käytin saarnassa auringonkukkaa ja puhuin lintulaudalta putoavista jyvistä, joista jokin voi jäädä itämään. Messun jälkeen syötiin yhteisvastuulounas, joka houkutteli runsaasti väkeä.
Maanantaina kävin pitämässä ehtoollishetken yksityisessä hoivakodissa. Jos laitoksissa ei järjestettäisi hiljaisella viikolla yhteisiä ehtoollisia, pappeja pyydettäisiin paljon nykyistä enemmän jakamaan ehtoollista yksityisesti. Niin moni haluaa ehtoollista juuri pääsiäisen edellä.
Tiistaina, vapaapäivänäni, minulle nousi kuume. Mietin, onko alitajuinen stressi syynä siihen, että seurakunnan työntekijät tuntuvat sairastuvan pääsiäisen alla. Tällä kertaa minulla on tosin ollut vähemmän töitä kuin aiempina vuosina. Osittain syynä on se, että hiljaisen viikon iltakirkkoihin on tällä kertaa pyydetty saarnaamaan seurakunnan eläkepappeja.
Keskiviikkona sairastin edelleen. Illalla minun oli määrä olla liturgi kurikkalaiseen tapaan toteutettavassa Tuomasmessussa, joka järjestetään aina hiljaisen viikon keskiviikkona. Nyt kollega joutui ottamaan tehtäväni lennosta hoitaakseen.
Kiirastorstaina ohjelmassa oli yläkoulun pääsiäiskirkko. Sairastumisestani huolimatta esirukouksen kirjoittaminen poltteli mielessä, ja lupasin hoitaa sen. Koulukirkot ovat haastavia, mutta olen motivoitunut niistä. Päivystän säännöllisesti paikallisella ammattikoululla ja yhteiskoululla ja pyrin osallistumaan koulukirkkoihin aina, kun se on mahdollista.
Pitkäperjantaina olen liturgina aamun sanajumalanpalveluksessa. Iltapäivällä paikallisella Juonen kylällä järjestetään evankeliseen perinteeseen kuuluva pitkäperjantain Ristin juhla. Kyläkoulun piharakennuksessa pidetään puheita ja veisataan virsiä. Keksin jo yli vuosi sitten, mitä puhun tilaisuudessa. Luin lehtijutun, joka sai minut ajattelemaan, miten totaalinen anteeksianto tuntuu uhkaavan ihmisten oikeustajua.
Lauantaina toimitan hautaan siunaamisen. Pääsiäissunnuntaina saarnaan taas aamun messussa. Vanhempi kollega sanoi joskus, että hiljainen viikko on papin työssä erityislaatuista aikaa, ja niin se onkin. Toisaalta töiden kanssa mennään kädestä suuhun eläen, eikä kukaan papeista pidä hiljaisella viikolla tavalliseen tapaan kahta vapaapäivää. Toisaalta viikko on aina henkilökohtaisesti rikas ja rakentava.
Kanttori Miia Kettunen, Asikkalan seurakunta:
”Elän hiljaisen viikon läpi työtehtävien kautta”
Palmusunnuntaina olin musisoimassa messussa, jossa toteutettiin isosten siunaaminen. Tehtävissä oli paljon nuoria. Säestin flyygelillä ja lauloin kevyempää musiikkia kahden muun työntekijän kanssa.
Maanantaina ja tiistaina minulla oli vapaapäivät. Keskiviikkona vietimme ennen kokousta hiljaisen viikon ehtoollista työntekijöiden kesken. Soitimme ja lauloimme samalla porukalla kuin sunnuntain messussa.
Kiirastorstaina pidin heti aamukahdeksalta varhaisnuorisotyöntekijän kanssa koululla pääsiäishartauden eka- ja tokaluokkalaisille. Sen jälkeen isommat alakoululaiset tulivat kuuden kilometrin päästä bussilla pääsiäiskirkkoon. Illalla soitan kiirastorstain iltakirkossa. Se on aina vaikuttava, erityisesti loppu. Kirkko riisutaan, puetaan mustiin ja veisataan Käy yrttitarhasta polku.
Pitkäperjantaina kello 9.40 täällä Asikkalassa on tapana kokoontua hautausmaan portille ja lähteä ristisaatossa kohti kirkkoa. Matkalla lauletaan kärsimysajan virsiä. Kirkossa vietetään sanajumalanpalvelus, urkuja ei käytetä. Virsi 63, Oi rakkain Jeesukseni, puhuttelee aina. Ilman urkuja veisaamisessa on erityistä herkkyyttä. Mukana on kirkkokuoro, josta saadaan lauluun tukea. Perjantai-iltana aion osallistua Ristin tie -näytelmään Lahdessa. On hyvä osallistua johonkin, mihin saa mennä valmistautumatta.
Lauantaina seurakunnassa ei ole tapahtumia. Silloin alkaa varmaan oman pääsiäiseni valmistelu. Tai no, lasten kanssa olemme laittaneet rairuohot. Mieheni on pappina toisessa seurakunnassa, mutta tänä vuonna emme ole töissä yhtä aikaa. Kun hän lähtee toimittamaan pääsiäisen yömessua, minä olen vapaalla.
Pääsiäissunnuntaina soitan taas messussa ja johdan kirkkokuoroa. Virsistä tärkeitä ovat Aurinkomme ylösnousi ja juhlapyhien hieno kiitosvirsi 126. Kuoron kanssa olemme alkaneet harjoitella pääsiäismusiikkeja useita viikkoja sitten. Olen seurakunnan ainoa kanttori, ja jos jossain tarvitaan musiikkia, minä olen siellä. Elän hiljaisen viikon kulkua läpi työtehtävien kautta.