Kotimaa Pron kirkkoherraraatia pyydettiin tällä kertaa ottamaan kantaa päivänpolttavaan politiikkaan. Kysymys kuului: Mitkä ovat juuri nyt, poikkeuksellisen suuren työnseisauksen edellä, terveisesi hallitukselle, työnantajille ja ammattiyhdistykselle?
Kirkon diakoniatyössä ennakoidaan, että hallituksen suunnittelemat toimenpiteet talouskasvun vauhdittamiseksi tulevat kasvattamaan avuntarvitsijoiden määrää, sillä monet sopeuttamistoimet vaikuttavat pienituloisiin ihmisiin.
”Osa leikkauksista tulee viiltämään jo valmiiksi heikoilla olevia. Kaikkia seurauksia ja huononnuksien kertymistä samoille ihmisille ei voida ennakoida, vaan ne tulevat näkyviin vasta ajan kanssa. Päättäjien on syytä olla korva tarkkana ja valmiina korjaamaan kohtuuttomuuksia ja mahdottomuuksia,” Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala toteaa.
Kirkkoherraraatilaisten mukaan pienituloisten ajaminen toimeentuloluukulle ei kohenna taloutta. Säästöt ja elvytys on saatava tasapainoon, arvovaltakiistat pantava sivuun ja rikkaiden on maksettava veronsa Suomeen.
”Nyt ei ole aika taistella siitä, kuka on suurin pomo”
Kari Mantere, Ilmajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta
Nyt ei ole vastakkainasettelun eikä sanelun aika, vaan neuvottelun, vuorovaikutuksen ja yhteisen sopimisen aika. Asioista ei saa tehdä arvovaltakysymyksiä. Nyt ei pidä taistella siitä, kuka on suurin pomo. Heikoimmassa asemassa olevien niskaan ei saa kaataa eniten. Meiltä, joille on enemmän annettu, saa myös enemmän ottaa.
”Onko työtätekevien suhteellisuudentaju kadonnut?”
Miika Hämäläinen, Keski-Lahden seurakunta, Tampereen hiippakunta
Taloudellisesti huonoina aikoina kukaan ei voi vaatia hyvien aikojen etuja. Meidän työssäkäyvien on tingittävä ”omastamme”. Suomessa työn teon pitää olla tuottavampaa ja työn teettämisen edullisempaa. Hallitus kantaa taloudellista vastuuta maasta tilanteessa, jossa maamme velkaantuu. Jos kustannusten alennus johtaa työpaikkojen syntyyn ja säilyttää julkisen terveydenhuollon, se vaikuttaa nimenomaan työttömiä vahvistavasti. Kehittyvissä maissa tehdään 10-14 tunnin päivää. Yli 60 miljoonaa pakenee sotaa, vainoa ja nälkää. Useimmissa maissa pitkät lomat ja lomarahat ovat tuntemattomia. Emmekö suomalaisina huomaa, kuinka etuoikeutettuja olemme? Onko työtätekevien suhteellisuuden taju kadonnut?
Tässä tilanteessa hyvätuloisten muutot veroparatiiseihin osoittavat piittaamattomuutta. Rikkaiden on kannettava vastuunsa. Kirkon on muistutettava yhteisestä vastuusta ja toimittava ahtaalla olevien hyväksi. Osa katkeruudesta ja hädästä johtuu, ei vain taloudesta, vaan kovuudesta ja näköalattomuudesta. Auttava kirkko muistuttaa Jumalasta, joka antaa toivon.
”Säästöt ja elvytys on saatava tasapainoon”
Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharjun seurakunta, Mikkelin hiippakunta
Pidän tärkeänä sitä, että nykyhallitus on ihan oikeasti pystynyt tekemään päätöksiä. Jotakin on pakko tehdä maamme taloudellisen tilanteen parantamiseksi, siitä vallinnee kattava yksimielisyys. Kipeä kysymys on valinta säästötoimien ja elvytystoimien välillä. Molempia tarvitaan samanaikaisesti.
Hallituksen toimien tämän hetkinen painopiste näyttää olevan ennemminkin säästämisen kuin elvyttämisen puolella. Sopeuttavat toimet tuntuvat kohdistuvan erityisesti palkansaajiin. Myös sosiaalisia tukia ollaan karsimassa. Tämän rinnalle tarvittaisiin enemmän välittömiä elvyttäviä toimia. Esimerkiksi Pisararadan rakentaminen olisi ollut tällainen hanke. Siksi suhtaudun kriittisesti hallituksen viimeaikaisiin päätöksiin.
Oma kysymyksensä on pariaate vapaasta sopimisesta. Se on perustuslaillinen oikeus, johon ei tulisi puuttua. Palkansaajien näkökulmasta vahvat ammattiliitot ovat edelleenkin tärkeä turva. Paikallinen sopiminen on joissakin tapauksissa hyödyllinen työväline, mutta ei suinkaan kaikissa. On myös olemassa se vaara, että ilman yleissitovuutta pienemmät ammattiryhmät ajautuvat työnantajan mielivallan alle.
”Kansan siirtyminen toimeentulotukiluukulle tuskin tuo säästöjä”
Timo Hukka, Salon seurakunta, Turun arkkihiippakunta
Jotkin hallituksen esittämät muutokset ovat seurakuntien kannalta nykyisessä taloustilanteessa varsin hyödyllisiäkin, kun katsotaan seurakuntaa työnantajana. Missä määrin ehdotukset sitten ovat oikeudenmukaisia työntekijän näkökulmasta, on toinen asia.
Heikennykset työttömyysturvaan ja jotkin muut säästötoimet tuskin tuovat säästöjä, jos ne johtavat vain kansalaisten siirtymiseen toimeentulotuen piiriin ja lisäävät toivottomuuden ja kollektiivisen masennuksen määrää.
Säästötoimet, jotka johtavat taloudelliseen kurimukseen tuskin edistävät työllisyyttä. Aika-ajoin esillä olleet ajatukset kansalaispalkasta tai etuuksien vastikkeellisuudesta ovat jääneet kehittämättä. Ainakin niillä voitaisiin pitää paremmin työtä vailla olevat elämän syrjässä kiinni ja ehkä vähentää syrjäytymistä. Harva työtön on vailla työtä omasta halustaan. Työhön hakeutumista tulisi kannustaa paremminkin verohelpotuksilla kuin vähennyksiä kiristämällä.
”On vain pakko luottaa myöhemmin koittavaan hyvään”
Antti Kupiainen, Askolan seurakunta, Helsingin hiippakunta
Tällaisessa tilanteessa omat terveiset tuntuvat niin latteilta ja merkityksettömiltä. Elämme vaikeita aikoja, jossa jokaisen tulee joustaa. Viisastenkiveä ei ole varmaan kenelläkään, sillä yksi leikkaus- tai supistuspäätös on toiselle hyvä ja toiselle huono. Kun samalla elämäntodellisuus laajemminkin on täynnä epävarmuutta, täytyy vain luottaa hyvään ja siihen, että vaikeiden päätösten jälkeen ja ajan kuluttua näemme hyvän. Se ei ehkä lohduta tässä hetkessä, mutta onko meillä vaihtoehtoja? Toivotan kuitenkin viisautta, voimia ja siunausta. Se ei ehkä sittenkään ole latteaa eikä merkityksetöntä.
”Välttämättömien säästöjen kustannukset eivät jakaudu tasapuolisesti”
Roger Rönnberg, Esbo svenska församling, Porvoon hiippakunta
Yhteiskunnallisissa muutoksissa meidän on aina muistettava niitä kansalaisia, jotka ovat heikommassa tilanteessa kuin muut. On ensisijaisesti viranomaisten, työantajien ja ammattiyhdistysten asia miettiä, mitkä ovat muutosten seuraukset. Tässä nyt maassamme vallitsevassa ajankohtaisessa tilanteessa näyttää siltä, että se hinta, jolla välttämättömät säästötoimet maksettaisiin, ei jakaantuisi tasapuolisesti kansalaisten välillä. Olisi eduksi koko yhteiskunnallemme, että tehtäisiin sellaiset säästöt, jotka kohdistuvat kaikkiin työssä käyviin kansalaisiin jotenkin samankaltaisesti.
När det sker förändringar i samhället, bör vi alltid komma ihåg dem som är svaga och befinner sig i sämre situation än andra. Det är i första hand myndigheternas, arbetsgivarnas och fackförbundens sak att tänka på, vilka konsekvenser förändringarna medför. I den nu aktuella situationen i vårt land, ser det ut som om priset som skall betalas för de inbesparingar som måste göras, inte skulle fördelas jämnt bland landets invånare. Det skulle gynna hela samhället om man gjorde sådana inbesparingar, som drabbar alla arbetande invånare någorlunda lika.
Kuvakollaasi: Emilia Karhu.
Ilmoita asiavirheestä