Kirkkoherraraadilta kysyttiin tällä kertaa kaksi saarnaan liittyvää kysymystä:
1. Miten arvelet saarnaamisen tavan ja saarnan aseman muuttuvan kirkkomme jumalanpalveluksissa?
2. Kuka on esikuvasi saarnaajana? Miksi?
Vastaajat olivat varsin yksimielisiä siitä, että saarna tulee säilyttämään asemansa luterilaisen jumalanpalveluksen keskeisenä osana tulevaisuudessakin. Sen sijaan kaikki ennustivat muutosta tapahtuvan saarnaamisen tavoissa ja muodoissa.
Saarna laskeutuu tulevaisuudessa yhä enemmän pöntöstä kansan pariin ja muuttuu vuorovaikutteisemmaksi. Erilaiset visuaaliset elementit ja toiminnallisuus lisääntyvät. Saarnaajan henkilökohtainen ote korostuu ja saarnoja pitävät yhä enemmän myös muut kuin papit. Saarnaajien on puhuttava samaa kieltä kuin kuulijat. Kaanaankieli ja sivistyssanat on syytä unohtaa.
Saarnaajaesikuviksi raatilaiset nimesivät Eero Huovisen, Kalevi Lehtisen, Tapio Luoman, Jari Jolkkosen, Wille Riekkisen ja Kaarlo Kallialan.
”Pitäisi päästä esitelmistä evankeliumiin”
Kari Mantere, Ilmajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta
Musiikin, rukouksen ja ehtoollisen keskellä saarnan asema murenee, jos saarnaajat eivät uskalla pistää itseään likoon. Hyvä olisi päästä esitelmistä evankeliumiin.
Saarnaajan pitää laskeutua alas saarnatuolista ja päästä irti papereista, uskaltautua lähelle ihmistä vapaasti liikkuen. Suuri haaste on opetella puhumaan ihmisille sanoin ja termein, joita he ymmärtävät. Kaanaanmaalta pitäisi päästä Suomen maahan.
Minulla on saarnaamisessa kolme erityistä esikuvaa: Kalevi Lehtinen elämän makuisuudessa, vanha työtoverini Tapio Luoma viisaudessa ja luokkatoverini Kaarlo Kalliala sanoilla leikittelemisessä.
”Saarnan on arvostettava kuulijaa: yksi asia, löysät pois!”
Ari Autio, Keravan seurakunta, Espoon hiippakunta
Saarna elää ajassa. Sen on arvostettava kuulijoitaan. Löysät lauseet eivät saarnaan kuulu. Saarnaaja julistaa evankeliumia. On oltava sanottavaa ja yksi asia riittää! Kun on asia, sanat annetaan. Asiatta ei tule puhua mitään, mutta ei sen kanssa kannata riehaantuakaan. Coco Chanel neuvoi pukeutujaa katsomaan peiliin ennen lähtöä ja ottamaan pois yhden koristuksen kuosistaan. Tämä on oiva neuvo saarnaajallekin.
Saarna on jumalanpalveluksen luovuttamaton osa – sanaosuuden keskeinen elementti, jossa Sana tulee lihaksi. Sen paikka ja asema pysyvät. Keravalla jumalanpalveluselämän toimintasuunnitelmassa on tavoite: ”Pappien saarnojen laadukkuuteen panostaminen”. Kuulijoilla on mahdollisuus kommentoida saarnaa messujatkoilla. Palaute ja keskustelu rakentavat tulevia saarnoja.
En osaa nimetä ketään esikuvaa, jonka jäljissä tietoisesti saarnaisin.
”Saarna on alkanut liudentua osaksi liturgiaa”
Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharjun seurakunta, Mikkelin hiippakunta.
Saarnat ovat lyhentyneet viimeisten 20 vuoden aikana. Myös seurakuntalaisten asennoituminen saarnaa kohtaan on muutoksessa. Aiemmin liturgia oli kuin kehys, joka ympäröi jumalanpalveluksen ydintä eli saarnaa. Nyt saarna on alkanut liudentua osaksi liturgista kokonaisuutta. Uskon että tämä suuntaus jatkuu.
Kerronnallisuus, tarinallisuus lisääntyy saarnoissa. Virkkeet lyhenevät. Erilaisten visuaalisten elementtien ja toiminnallisten muotojen käyttäminen osana saarnoja lisääntyy. Kirkkotilan monipuolinen käyttö saarnan aikana kasvaa. Myös muita henkilöitä kuin pappeja tullaan näkemään useammin saarnaajina.
Esikuvani saarnaajana on emerituspiispa Eero Huovinen. Hänellä on lahja käsitellä sekä ihmisenä olemista että ihmisenä toimimista syvällisesti, laaja-alaisesti ja samanaikaisesti kiireettömästi ja hoitavasti. Hän asettuu saarnatessaan kuulijan vierelle ihmettelemään erilaisia ilmiöitä ja asioita lain ja evankeliumin valossa siten, että kuulijassa syntyy vahva tasavertaisuuden kokemus. Hänen saarnoissaan kuuluu vuosikymmeniä jatkunut teologinen pohdinta.
”Kuulijat: Haastakaa saarnaaja dialogiin!”
Antti Kupiainen, Askolan seurakunta, Helsingin hiippakunta
Koen saarnan aseman ja tyylin olevan turvattu tulevaisuudessakin. En näe mitään suurempaa tarvetta radikaaleihin muutoksiin. Toki saarnaamiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ja syventää sitä. Heitän palloa myös kuulijoille, jotta he haastaisivat saarnaajan dialogiin siten, että Jumalan sana saisi enemmän sijaa kristittyjen elämässä. Saarna on vuorovaikutusta.
Eero Huovinen on saarnaajana kestosuosikkini. Hänelle ominainen tapa saarnata on kiehtova. Miten niin yksinkertaisella ja selkeällä tavalla tuleekin esille Jumalan suuria salaisuuksia?
”Hyvä saarnassa ovat läsnä Jumalan pyhyys ja ihmisen rosoisuus”
Hanna Kuusela, Sodankylän seurakunta, Oulun hiippakunta
Toivoisin, että tulevaisuudessa me saarnaajat uskaltaisimme avartaa saarnaa myös puheen ulkopuolelle. Muistelen yhä ihastuneena viime adventin messua Jyväskylän Kuokkalan kirkosta, jossa saarnan yhtenä aineksena oli kaunis Maria-aiheinen laulu ja tanssi. Oma tapani saarnata on kovin perinteinen.
Uskon ja toivon saarnan säilyvän edelleen jumalanpalveluksessa omalla keskeisellä paikallaan. Saarna selittää pyhän Sanaa ja sanomaa seurakunnalle, tuo sitä ajankohtaiseksi ja henkilökohtaiseksi jokaiselle kuulijalle. Sen asema on luovuttamaton!
Esikuvani saarnaajana ei henkilöidy erityisesti kehenkään. Ihailen jokaista saarnaajaa, joka osaa pitää selkeällä äänellä napakan mittaisen, hyvin valmistellun ja tavallisen kirkkovieraan elämää koskettavan saarnan, josta mielellään ilmenee paitsi Jumalan pyhyys myös ihmiselämän rosoisuus. Katsekontakti on tärkeä.
”Saarna muuttuu todistajan vuoropuheluksi seurakunnan kanssa”
Roger Rönnberd, Esbo svenska församling, Porvoon hiippakunta
1. Saarnalla evankeliumin julistuksen välineenä tulee aina olemaan oma paikkansa jumalanpalveluksessa. Sen muoto ehkä kuitenkin muuttuu selittämisestä ja puheesta yhä enemmän ”todistajan” vuoropuheluksi seurakunnan kanssa. Painopiste saarnassa tulee silloin olemaan siinä, minkä saarnaaja on henkilökohtaisesti kokenut tärkeäksi, ja mikä on osa jotakin suurempaa elämässä ja jolla on yhteys Raamattuun. Tässä vuoropuheessa jumalanpalveluksen kävijä kokee itse olevansa mukana.
Predikan som instrument till att förmedla evangeliet kommer alltid att ha sin plats i gudstjänsten. Men formen för predikan kommer kanske att i ännu högre grad glida över från en utläggning och ett tal till en ”vittnesbörd”-liknande dialog med församlingen. Tyngdpunkten kommer då att ligga på det personliga och själverfarna som är inlagt i ett större livssammanhang med bibeln som grund och där gudstjänstdeltagaren känner sig berörd.
Eräs seurakunnan pappi, joka oli virassa useita vuosia sitten, on ollut esikuvani saarnaajana. Mutta oikeastaan kaikki saarnaajat, jotka puhuvat oman sydämensä kammiosta, ovat minulle esikuvina. Saarna, joka lähtee liikkeelle sydämestä, koskettaa kuulijaa ja siinä syntyy yhteys Jumalaan.
En präst i församlingen som tjänstgjorde för länge sedan har varit min förebild som predikant. Men egentligen är alla predikanter som talar ur sitt hjärtas förråd en förebild för mig. En predikan som kommer ur hjärtat berör åhöraren och där uppstår kontakten till Gud.
”Yhdysvaltalaisilta papeilta voisi oppia vaikuttavan puheen pitämistä”
Timo Hukka, Salon seurakunta, Turun arkkihiippakunta
Puhetta piisaa kirkossamme vähän liiaksi, jolloin saarna menettää merkitystään. Olisi ehkä hyvä keskittää puhumiset saarnaan ja käyttää muissa kirkkotilaisuuksissa muita elementtejä. Saarnalla tulee jatkossakin olemaan varsin keskeinen merkityksensä jumalanpalveluksissa.
Myös itse puhumisen teknisiin aspekteihin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Meillä on ollut tapana aloittaa saarnat jotenkin räväkästi kuulijoiden mielenkiinnon herättämiseksi. Ihmiset kyllä hiljentyvät kuuntelemaan. Vaikeampaa on pitää mielenkiintoa yllä.
Yhdysvalloissa työskennelleenä arvostan monien amerikkalaisten pappien puhujantaitoja. Siellä on pitkät perinteet siihen, että asioihin pyritään vaikuttamaan hyvillä puheilla.
”Saarnaa voidaan elävöittää draaman, kuvaelmien ja ryhmien avulla”
Erkki Marin, Sotkamon seurakunta, Kuopion hiippakunta
Saarna pitäisi suunnata kuulijalle, joka kokee saarnaajan keskustelevan hänen kanssaan hänen elämänsä kysymyksistä ja kipukohdista. Sanojen tulisi olla niitä, joilla kuulija ajattelee ja joilla hän arvioi itseään ja elämäänsä. Vaikeat, vierasperäiset sivistyssanat saattavat vieraannuttaa puhujan kuulijasta. Saarnasta pitäisi välittyä lähimmäisenrakkauden henki.
Saarnaaja ei puhu paperille vaan kaikille sanan kuulijoille. Katseen yleiskohdistaminen kuulijakunnalle voi merkitä viestinnällistä keskusteluyhteyttä. Saarnaa voidaan elävöittää draaman, kuvaelmien ja ryhmien avulla. Kirkon sanomaa voidaan tulkita eri tavoin ihmisläheisesti. Toivon saarnan säilyttävän asemansa tulevaisuuden muuttuvassa jumalanpalveluksessakin.
Esikuviani saarnaajina ovat emeritus piispa Wille Riekkinen ja piispa Jari Jolkkonen. Pidän Riekkisen esitystavasta ja laaja-alaisuudesta. Hän ottaa huomioon kuulijan ja on johdonmukainen. Jolkkosella on hyvää tulkintaa ajankohtaisista asioista ja tapahtumista sekä saarnoissaan että kirjoituksissaan.
Kuva: Olli Seppälä
Tutustu saarnapankkiin: Digipostilla
Lue myös:
Uutisotsikot livahtavat saarnoihin ja puheisiin
Kirkkoherraraati: Älä politkoi tai tuomitse ketään saarnassa