Jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään, kirkolla on edessään kolme vaihtoehtoa: 1) nykyinen tilanne jatkuu eli kirkko vihkii vain miehen ja naisen 2) kirkko vihkii kaikki 3) kirkko luopuu vihkimisoikeudesta. Viimeisintä vaihtoehtoa on esittänyt muun muassa piispa Björn Vikström. Tulisiko vihkimisestä siis luopua? Ei, mikäli on uskominen Kirkkoherraraadin enemmistöä.
Kysymys kuului: Jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään eduskunnassa, pitäisikö kirkon luopua vihkioikeudesta, kuten on eri yhteyksissä ehdotettu (viimeksi piispa Björn Vikström)?
Talvilomista johtuen Kirkkoherraraati ei ollut tällä kertaa aivan täysilukuisesti sähköpostin äärellä. Seitsemän raatilaista eri hiippakunnista kuitenkin vastasi. Heistä vain yksi oli taipuvainen pohtimaan vihkioikeudesta luopumista. Kolmen mielestä kirkko voisi vihkiä myös samaa sukupuolta olevat parit.
Kalervo Salo, Leppävaara (Espoon hiippakunta):
”Kirkon ei tule uudessa tilanteessa luopua vihkioikeudestaan. Vaikka kirkollinen vihkiminen on menettänyt suosiotaan, silti varsin monet haluavat kirkkohäät. Kirkon on edelleenkin syytä näitä jäseniään palvella. Pikemminkin voisi pohtia, onko kirkolla liian tiukka kristeeristö vihkimiselle. Minusta riittäisi, jos toinen osapuolista on kirkon konfirmoitu jäsen – tai jopa niin, että kirkko voisi vihkiä jokaisen joka kirkollisen vihkimisen tahtoo – kunhan vain vihkimisen yleiset edellytykset täyttyvät.
Samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimisiä tulee olemaan vähän, vaikka eduskunta siihen luvan antaisikin. Siksi tämän ei tulisi olla kynnyskysymys. Omasta mielestäni paras käytäntö olisi, että kirkko antaisi papille mahdollisuuden suorittaa samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimiseen, mikäli tällaisen vihkimisen yleiset edellytykset täyttyvät. Tästä ei kuitenkaan saisi tulla velvollisuutta. Kirkon erimielisyydet tämän kysymyksen kohdalla tulee kuitenkin ratkaista niin, että vihkimisoikeudesta ei luovuta.”
Lauri Jäntti, Lapinlahti (Kuopion hiippakunta):
”On vaikea panna kaikkia pappeja tässä asiassa samaan ruotuun. Ennen oli tavallista, että jotkut papit eivät vihkineet eronneita. Entä jos annettaisiin papille oikeus vihkiä kenet tahansa, mutta ei sälytettäisi hänelle velvollisuutta vihkiä ketään? Sitäkin voisi pohtia, voisiko pappi virkavalan vannoneena valtion viranomaisena toimittaa myös siviilivihkimisen. Jos kirkko luopuu vihkioikeudesta, nostetaan kynnystä kirkkohäihin. Miksi ihmeessä kirkko niin tekisi? Kynnyksiä kirkkoon pitäisi päinvastoin madaltaa.”
Juhani Lavanko, Karjasilta (Oulun hiippakunta)
”Kirkon avioliittoon vihkimisoikeus on monin säikein myönteisellä tavalla kytköksissä suomalaiseen kulttuuriin. Mahdollinen tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen tuo kulttuuriin uuden säikeen, mutta ei muuta avioliiton solmimiskulttuuria toiseksi. Jos tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan, ei kirkon pidä velvoittaa pappeja vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, vaan sallia papeille tässä asiassa omantunnonvapaus.”
Katri Rinne, Maaria (Turun arkkihiippakunta):
”Kirkko vihkii kaikki.”
Heikki Sariola, Kurikka (Lapuan hiippakunta):
”Pidän parhaimpana vaihtoehtona sitä, että kirkko pitää kiinni vihkioikeudesta, ja pysyy nykyisessä ratkaisussa vihkiä nainen ja mies kristilliseen avioliittoon.”
Stefan Forsén, Matteus (Porvoon hiippakunta):
”Kokonaisuutena ajateltuna piispa Björn Vikströmin ehdotus on viisas. Kirkon vihkioikeudessa ei ole varsinaisesti enää kyse juridisesta asiasta. Lakihan kohtelee samoin heitä, jotka asuvat avioliitonomaisissa olosuhteissa, kuin heitä, jotka jo ovat solmineet avioliiton. Eihän meillä ole lakiin kirjattua velvoitetta haudatakaan. Silti useimmat haluavat kirkollisen hautaan siunaamisen. Rinnastus on makaaberi, mutta niin koko ongelmakin.”
Med tanke på helheten är biskop Björn Vikströms förslag klokt. Kyrkans vigselrätt handlar egentligen inte om den juridiska sidan alls längre. Lagen betraktar ju dem som bor i äktenskapslika förhållande på samma sätt som de som har ingått äktenskap. Vi har inte heller någon lagstadgad uppgift att jordfästa. Och ändå vill de flesta ha en kyrklig jordfästning. Jämförelsen är makaber, men så är hela problemet.
Hannu Pöntinen, Vantaankoski (Helsingin hiippakunta):
”Rakkaus elämän keskuksena antaa näkökulman siihen, että kirkko tukee kestävää parisuhdetta, rohkaisee paria rakastamaan toisiaan ja elämään pitkässä parisuhteessa. Siksi tasa-arvoisen parisuhteen toteutuessa mielestäni olisi loogista, että kirkolla säilyy juridinen vihkioikeus, jolloin siihen on mahdollisuus kaikilla pareilla.
Koska avioliitto ei ole luterilaisen näkemyksen mukaan sakramentti, niin kirkko voi myös luopua kokonaan juridisesta oikeudestaan, mutta tehdä tärkeää tehtäväänsä eli siunata avioliittoja. Kristillisen rakkauden näkökulmasta jättäisin tähän omantunnon vapauden ainakin joksikin aikaa, koska muutos vaatii aikaa. Uskon, että kaikki siunausta haluavat parit löytävät papin, joka suhteen siunaa.
Tämän päivän todellisuus on, että kirkollisten vihkimisten määrä on huimassa laskussa jo nyt. Jos ihmisten pitää vielä erikseen hakea juridinen oikeus avioliittoon ja sen päälle kirkollinen siunaus, niin epäilyni on, että kirkkoon eksyy yhä harvempi pari. On se sitten heteropari tai samaa sukupuolta oleva pari.”
(Kuva Pride-marssilta 2011. Kuva: Olli Seppälä)