Vihko kutsuu keskustelunavaukseksi tarkoittamaansa mallia paremman termin puutteessa uskontoveroksi. Siinä nykyinen keskimäärin noin 1,3 prosentin suuruinen kirkollisvero ja kirkon saama osuus valtion yrityksiltä keräämästä yhteisöverotuotosta korvattaisiin kaikilta kerättävällä prosentin suuruisella uskontoverolla.
– Nykymallin ongelma on se, että jos et kuulu kirkkoon tai et ole yrittäjä, et maksa lainkaan hautausmaksuja etkä osallistu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpitoon. Kirkkoon kuulumattomista vain yrittäjät maksavat valtion kirkolle antamista tehtävistä. Toisaalta kirkkoon kuuluvat yrittäjät maksavat tuplaveron, Vihko sanoo.
Uskontovero korjaisi tilanteen niin, että veron tuotosta 30 prosenttia menisi kirkon valtiolta saamien ei-uskonnollisten tehtävien hoitamiseen. Loput 70 prosenttia tuotosta ohjautuisi vakaumuksesta riippuen henkilön omalle uskonnolliselle yhdyskunnalle. Uskonnottomien tapauksessa pääosa tuotosta rahastoitaisiin Vihkon keskustelunavauksessa esimerkiksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ei-kirkollisten rakennusten ylläpitoon.
– Onhan meillä yhteiskunnassa paljon tarpeita ja suojeltuja rakennuksia kuten esimerkiksi eduskunta tai parhaillaan remontissa oleva presidentinlinna.
Yhden prosentin vero merkitsisi laskua nykyiseen keskimääräiseen kirkollisveroon, mutta samalla veronmaksajien porukka laajenisi.
– Se olisi reilua myös uskonnottomien osalta ja lisäisi läpinäkyvyyttä. Kirkon tulisi aktiivisemmin hakea uusia malleja uudessa tilanteessa, jossa jäsenmäärä vähenee eikä pelkästään toivoa parasta ja pitää vanhasta kiinni, Vihko sanoo.
”Verotuskysymysten tasapuolisen ratkaisemisen ohella voitaisiin laajassa parlamentaarisessa työskentelyssä ratkaista erikseen muut valtion ja uskonnollisten instituutioiden väliset suhteet. Pääperiaatteena tulisi olla valtion uskonnollinen neutraalius sekä tasapuolisuus suhteessa eri uskontoihin sekä heihin, jotka ovat uskonnottomia”, Vihko kirjoitti lauantain Helsingin Sanomissa.
Valtion kirkolle sälyttämien tehtävien kuten hautaustoimeen, väestökirjanpitoon ja kansallisen kulttuuriperinnön ylläpitoon liittyvät kulut olivat noin 137 miljoonaa euroa vuonna 2011. Vuonna 2010 kulut olivat 128 miljoonaa euroa.