Kirkko ja minä: Vauvamuskari Kööpenhaminan Gustafskyrkanissa oli Anna Bella Jäppiselle viikon kohokohta

”Ihastuin Kööpenhaminaan, kun kävin kaupungissa parhaan ystäväni luona kylässä vuonna 2012. Päätin itsekin hakeutua sinne töihin joksikin aikaa. Markkinointityöt vaihtuivat muutaman vuoden päästä muotoilun opintoihin, ja nyt olen viimeistelemässä maisteriopintojani. Matkastani tulikin pidempi seikkailu, kun tapasin nykyisen aviomieheni, ja meistä tuli perhe. Tyttäremme syntyi vuonna 2019.

Tanskan kieli tuntui minusta aluksi hyvin vaikealta. Ajattelin, että en ikinä opi puhumaan sitä, mutta 1,5 vuoden jälkeen huomasin puhuvani tanskaa. Tyttäreni kanssa puhun suomea, ja mieheni puhuu hänelle tanskaa.

Lapseni ansiosta löysin tieni Tanskan suomalaisen seurakunnan pariin. Äitiyslomallani kuulin, että seurakunta piti Gustafskyrkanilla eli Kööpenhaminan ruotsalaisella kirkolla muskaria vauvoille. Muiden mammojen ja lasten tapaaminen kirkolla oli meille viikon kohokohta.

Tuolloin osallistuin myös ensimmäistä kertaa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen tässä kirkossa. Se oli upea kokemus! Eri-ikäiset Tanskassa asuvat suomalaiset kokoontuivat yhteen laulamaan tuttuja joululauluja. Laulujen sanat korostuvat ihan uudella tavalla, kun asuu ulkomailla. Omalla äidinkielellään laulaessaan on syvästi kosketuksissa juuriinsa, kulttuuriinsa ja historiaansa. Laulut avaavat näkymän sielunmaisemaani.

ROHKAISTUIN LIITTYMÄÄN kirkon Muuttolinnut-kuoroon, vaikka en ollut laulanut kuorossa aiemmin. Se on uskomattoman ihanaa. Saan vain tulla ja antaa sanojen hoitaa itseäni tässä kauniissa ja rauhoittavassa tilassa, jossa aika pysähtyy. Kirkkosalissa on paljon puuta, ja sen tunnelma on lämmin ja kodikas. Alttarin lasimaalauksesta siiloutuu eri vuorokauden aikoina erilaista valoa.

Olen löytänyt seurakunnasta lämminhenkisen yhteisön. Tanskan suomalaisen seurakunnan pappi Satu Jørgensen ja kirkkoraadin kunniajäsen Marja Silvonen-Hansen ovat luoneet seurakuntaan kodikkaan, rakkaudellisen ja aivan ainutlaatuisen hengen. Sinne on helppo tulla ja siellä saa olla vapaasti. Jumalanpalvelukset ovat inspiroivia ja koskettavat minua hengellisesti.

Olen saanut kirkolta myös monta uutta mummua, jotka halaavat ja tuovat minulle turvaa. Tämä tuntuu erityisen hyvältä, kun asuu kaukana kotimaastaan ja omista läheisistään.

Tässä seurakunnassa saan olla oma itseni, mikä erilaisessa kulttuurissa asuessa ei aina ole niin yksinkertaista. Kirkolla on tärkeämpi merkitys ihmisen elämässä kuin kiireisessä arjessa ymmärrämmekään. Kannustan erityisesti lapsiperheitä ja opiskelijoita tutustumaan rohkeasti omaan kirkkoonsa. Se on kätketty aarre ja voimavara.”