Tämä juttu Kotimaa-lehden sarjaan Kirkko ja minä. Siinä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa muistoistaan Karttulan kirkkoon liittyen kertoo eläköitynyt kuorma-autonkuljettaja Matti Tolonen.
”Isoveljeni sanat kahden vuoden takaa ovat yhä mielessäni: ”Kukaan ei olisi voinut tehdä minulle niin kuin Jumala.”
Hän viittasi yhtäkkiseen raitistumiseensa 37 vuotta aiemmin. Hän ei käynyt kirkossa, mutta sanoi joskus Jumalan pitävän huolen. Hän opetti minulle, että on turha yrittää olla muuta kuin on. Jumalalta ei pysty peittämään mitään. Hänen siunaustilaisuutensa pidettiin puoli vuotta myöhemmin Karttulan kirkossa kuten vanhempieni jo kauan aiemmin.
Isäni lempivirsi oli 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa. Hän piti seurakunnan metsää ”omana kirkkonaan”. Olin isän poika, hän oli minulle hyvin rakas. En ehtinyt isän kuolinhetkeen, koska olin silloin ajamassa muualla. Suren sitä vieläkin. Siunaustilaisuudesta en muista paljoakaan, oli niin raskasta.
LAPSENA ÄITI vei minua toisinaan kirkkoon. Kävin päivärippikoulun Karttulan kirkossa, ja myös konfirmaationi oli siellä. Se oli iloista aikuistumisen aikaa, vaikka lukkari yritti pitää tyttöjä ja poikia erillään.
Parikymppisenä vein ensimmäisellä omalla hevosellani mummoni Karttulan kirkkoon. Se oli molemmille hieno hetki.
Tapasin tansseissa vaimoni yli 50 vuotta sitten. Pidän yhä paljon iskelmämusiikista ja tanssista. Olen kokenut olevani hieman enemmän pakana kuin muut. Mielestäni kukaan ei ole oikea arvioimaan kenenkään uskovaisuutta.
Työurani tein kuorma-autonkuljettajana. Joulukirkko jäi joskus väliin, jos aurausvuoro osui samaan aikaan. Olin tyytyväinen, kun toiset pääsivät kirkkoon aurattuja teitä pitkin.
Kävin joskus myös aikuisällä äitini kanssa kirkossa. Hänen vanhetessaan etsin hänelle virret.
YLI VIISIKYMPPISENÄ tulin valituksi ensin Karttulan kirkkovaltuustoon ja myöhemmin Kallaveden seurakuntaneuvostoon sekä Kuopion seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tällöin osallistuin aiempaa useammin jumalanpalveluksiin.
Oma uskoni on uskontotunneilta oppimaani: Jeesus auttaa niitä ihmisiä, joita toiset syrjivät. Olen lapsesta asti puolustanut veljeni kanssa kiusattuja ja syrjittyjä. Kirkon pitää hyväksyä kaikki ihmiset samanarvoisina, myös sateenkaariperheet. Olen uskaltanut ottaa kantaa aiheesta.
Nykyisin käyn joka viikko messussa mahdollisuuksien mukaan. Olen hartaampi kuin ennen. Ilahduin tyttäreni tullessa perheineen seurakunnan tapahtumaan. Kirkossa olemme myös laulaneet Iltatuuli-kuoromme kanssa.
Minua koskettaa virsi 924 Kahden maan kansalainen. Usko ja epäusko vuorottelevat. Ehtoolliselle mennessäni katson Hilkka Karolan alttaritaulun Jeesusta. Nyt, kun ikää on enemmän, rukoilen: ”Pidä minut uskossa mukana.”
Matti Tolonen. Kuva: Virpi Kirves-Torvinen
Alun perin rukoushuoneeksi vuonna 1930 rakennettu kolmas kirkko on tehty rakennusmestari Sakari Hämäläisen piirustusten mukaan.
Vanha kellotapuli on rakennettu 1844 Theodor Johan Tolpon johdolla. Kirkon läheisyydessä sijaitseva Karttulan hautausmaa on perustettu 1764.
Oikaisu 6.6. klo 7.52: Jutun alusta on poistettu maininta siitä, että Matti Tolonen olisi seurakunnan luottamushenkilö. Tolonen ei ole näissä tehtävissä enää.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä