Eräs opettaja tiedusteli oppilailtaan kiitoksen aiheita. Luokkaan laskeutui hiljaisuus. Joku tuijotti kattoa, joku toinen pulpettiaan. Muutamat oppilaat vilkuilivat toisiaan hämmentyneinä. Kukaan ei keksinyt mitään sanottavaa.
Opettaja kääntyi katsomaan luokan parasta ainekirjoittajaa ja sanavalmista kaveria.
– Mitä kiitoksen aiheita Jussilla tänään on? hän kysyi.
Poika kohautti hartioitaan.
– Ei mitään. Isä ja äiti ovat kivikaudelta. He eivät tajua mun juttuja, enkä saa kaikkea, mitä haluan. Koulussakin on tylsää, Jussi sanoi tympeästi.
– Olisiko mukavaa, jos et osaisi lukea tai kirjoittaa, etkä laskeakaan? Miltä tuntuisi, jos et oppisi puhumaan kieliä, etkä saisi tietoa maailmasta, luonnosta ja ihmisestä? Ilman koulua sinulla olisi vähemmän kavereitakin, opettaja sanoi Jussille.
– Jos noin ajatellaan, niin kai minä sitten olen kiitollinen koulusta ja niistä hyvistä asioista, joita täällä saan, Jussi tokaisi.
– Voisit olla kiitollinen myös älypuhelimestasi, huomautti Julia, joka toivoi samanlaista kännykkää itselleenkin.
Aino viittasi. – Minä kiitän ilmaisesta kouluruuasta ja äidin herkkupöperöistä, hän sanoi iloisesti.
– Kuka muu on kiitollinen koulu- ja kotiruuasta, jonka joku muu maksaa sinun puolestasi? opettaja kysyi.
Kaikki nostivat kätensä.
– Minä kiitän meidän koiranpennusta! huudahti Emilia.
– Ja minä suloisesta marsustani! Heidi hihkaisi.
Opettaja antoi tehtäväksi kirjoittaa listaan niin monta kiitosaihetta kuin mieleen tulisi. Kohta kynät sauhusivat ja monilla kasvoilla näkyi innostunut ilme. Kenelläkään ei ollut kiirettä pihalle, kun kello soi.
Mistä asioista sinä kiität tänään? Ketä kaikkia kiität?
Rukous
Kiitos Jeesus kaikista hyvistä asioista, joita olet luonut maailmaan ja antanut minunkin elämääni. Amen
Virsi
Virsi 332 Herraa hyvää kiittäkää