Työtä koskeva keskustelu kaventuu valitettavan usein kysymykseen työstä rahan ansaitsemisen välineenä. On vaarana, että kansalaisuus korvautuu työmarkkinakansalaisuudella ja ihmisarvo markkinakelpoisuudella. Näin kirjoittaa arkkipiispa Tapio Luoma tuoreessa työelämää koskevassa kannanotossaan.
Työllä on Luoman mukaan niin keskeinen rooli yhteiskunnassa, että on vaikeaa elää hyväksyttyä elämää työelämän ulkopuolella. Työ on keskeinen side yksiön ja yhteiskunnan välillä, ja työelämästä syrjäytyminen puolestaan altistaa huono-osaisuudelle, joka periytyy helposti seuraaville sukupolville.
Luoma kiinnittää huomiota siihen, miten luterilainen työetiikka näyttäytyy usein julkisessa keskustelussa ahkeraa ja ilotonta puurtamista ihannoivana velvollisuudentuntoisena raatamisena kapitalistisen yhteiskunnan rattaissa. Tällöin ihmiselämän merkitys määrittyy helposti tehokkuuden, tulosvastuun ja voitontavoittelun kautta. Tällaiset tulkinnat tuntuvat oikeuttavan moraalisen paheksunnan niitä kohtaan, jotka eivät tee palkkatyötä.
”Kristillinen ihmiskäsitys korostaa kuitenkin kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta Jumalan edessä ja tästä seuraavaa yhtäläistä ihmisarvoa. – – Työ ei ole ihmisen arvon mitta. Jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas”, Luoma kirjoittaa.
Kestävä työelämä ei kilpailuta ihmistä näännyksiin, Luoma linjaa. Sen sijaan siinä kaikista pyritään tekemään tarpeellisia ja kaikille tarjotaan mahdollisuuksia kokea itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi.
”On tärkeää, ettei palkkatyötä pidetä ihmisen yhteiskuntakelpoisuuden mittarina.”
Luoman mukaan työ on tärkeä väylä huolehtia itsestä, lähimmäisistä ja koko yhteiskunnasta. Työn tulisi tarjota tekijälleen iloa, tyydytystä ja merkitystä. Työtä tekevä ihminen ei kuitenkaan kavennu työmarkkinoiden tai yhteiskunnan rakentamisen välineeksi. Työllä on Luoman mukaan taloudellisesta tuottavuudesta riippumaton arvo. Kaikki työ yhteisen hyvän edistämiseksi on arvokasta. ”Työn tekeminen ei ole niinkään välttämätön paha kuin välttämätön hyvä.”
Luoma puolustaa vahvasti kaiken toimeliaisuuden – myös vapaaehtoistoiminnan – arvoa. Siihen oman panoksensa voivat antaa myös ihmiset, joiden on vaikea työllistyä virallisille työmarkkinoille.
”On tärkeää, ettei palkkatyötä pidetä ihmisen yhteiskuntakelpoisuuden mittarina. Erityisen haitallista tämä on vasta työelämään siirtyville, esimerkiksi nuorille, Suomeen vasta muuttaneille tai työelämään tauon jälkeen palaaville”, Luoma kirjoittaa.
Tapio Luoma myös huomauttaa, että luterilaisuuden piirissä ei ole kannatettu hyväntekeväisyyteen perustuvaa sosiaaliturvan mallia. ”Köyhien avustamisesta yhteiskunnan keräämillä varoilla säädettiin Martti Lutherin vaikutuksesta ensimmäisen kerran jo 1500-luvun alkupuolella.”
Arkkipiispa Tapio Luoman koko kannanoton voit lukea täältä: ”Puheenvuoro työn arvosta”