Pitkään valmisteltu seurakuntarakenteiden uudistus äänestettiin kirkolliskokouksessa nurin 78–31. Tarvittava kolmen neljäsosan enemmistö jäi vaivaisen neljän äänen päähän.
Asia ei kuitenkaan pysähdy lopullisesti tähän. Kirkolliskokouksen työjärjestyksen mukaan edustaja saa tehdä aloitteen, jos kirkolliskokouksen tekemä päätös ”antaa siihen suoranaisen aiheen”. Aikaa aloitteille oli maanantaihin kello 12 asti ja niitä jätettiin neljä.
Helsingin hiippakunnan edustaja Katri Korolainen kommentoi nurin äänestettyä aloitetta Kotimaalle viime viikon perjantaina.
– Harmittaa, kiukuttaa ja tulee olo, että meillä on oikeasti tosi rikas kirkko, jos on varaa kaataa massiivinen työ.
Ratkaiseva äänestys oli suoritettu torstaina Turun kristillisellä opistolla kirkolliskokouksen täysistunnossa. Korolaista hämmensi se, että jotkut edustajat katsoivat, ettei uudistuksessa kuultu seurakuntia. Hänen mukaansa kuultiin.
– Ei ole mitään muuta tehtykään kuin kuultu. Ja kirkolliskokouksessa on seurakuntien edustajat asiasta päättämässä, huomautti haastattelua sivusta kuunnellut Helsingin hiippakunnan edustaja Sami Ojala.
Seurakuntarakenneuudistuksen keskeisin linjaus oli kaikkien seurakuntien kuuluminen seurakuntayhtymiin.
”Yhtymään pakottaminen merkitsee identiteetin kannalta ongelmia”
Ojala kummasteli myös sitä, miten esimerkiksi Porvoon piispa Björn Vikström äänesti lopulta uudistusta vastaan, vaikka on ollut monissa elimissä viemässä asiaa eteenpäin jättämättä eriäviä mielipiteitä.
Vikström kertoo Kotimaalle esittäneensä kaikissa elimissä asiaan epäilyjä. Hän katsoo, että ehdotetut seurakuntayhtymät yhtymärovasteineen alkoivat lopulta paisua niin isoiksi, että niihin tuli hiippakuntien piirteitä.
– Jos mentäisiin näin suuriin yksiköihin, puhe kevyestä palveluorganisaatiosta ei toteudu. Yhtymät olisivat vieneet resursseja myös seurakunnilta, hän perustelee.
Vikström sanoo seisovansa rakenne-ehdotuksen tavoitteen eli seurakuntien säilyttämisen takana. Hän on kuitenkin päätynyt siihen, että nykylainsäädännönkin avulla voidaan luoda kevytrakenteisia yhtymiä.
Vikströmin ohella toinenkin piispa Samuel Salmi äänesti rakenneuudistuspakettia vastaan. Salmen mielestä Oulun ja Kuopion hiippakuntien pitäisi olla mieluummin erityislainsäädännön kuin kokonaisratkaisun piirissä.
– Alueet ovat niin valtavan isoja ja etäisyydet niin pitkiä, että yhtymään pakottaminen merkitsee identiteetin kannalta ongelmia. Työvoiman liikkuvuus vaikeutuu pitkien etäisyyksien vuoksi, Salmi toteaa.
”Tämä kirkolliskokouksen päätöksentekoprosessi on ihmeellinen”
Uudistuksen puolesta äänestänyt Mikkelin hiippakunnan kirkolliskokousedustaja Marjaana Härkönen katsoo, että kaikkine puutteineenkin seurakuntarakennepaketti olisi tuonut varmuutta seurakuntatyön jatkumiseen.
– Erityisesti pienet yksiköt olisivat pärjänneet paremmin.
Hänkin hämmästelee Björn Vikströmin äänestyskäyttäytymistä, mutta myös ylipäänsä sitä, että kirkolliskokouksessa on niin heikot mahdollisuudet neuvotella äänestettävän esityksen yksityiskohdista.
– Olen täällä ensimmäistä kautta. Tämä kirkolliskokouksen päätöksentekoprosessi on ihmeellinen. Joku tietty yksityiskohta voi kaataa koko paketin, Härkönen sanoo.
Hän viittaa siihen, että ennen koko lakipaketin hyväksymisestä tai hylkäämisestä käytyä äänestystä oli äänestetty lain yksityiskohdista, esimerkiksi diakonian viran pakollisuudesta seurakunnissa. Jotkut saattoivat äänestää koko pakettia vastaan siksi, että eivät halunneet pyyhkäistä pois pykälää diakonian viran pakollisuudesta.
– Jos minä ja muutama kymmenen olisimme äänestäneet diakonian viran puolesta, ehkä koko paketti olisi saatu läpi ja neljä tarvittavaa kannattajaa koko paketille olisi löytynyt, Härkönen pohtii.
– Täällä ei ole mahdollista käydä etukäteiskeskusteluja tai koeäänestyksiä, jotta voitaisiin sovitella näkemykset niin, että koko paketti saataisiin läpi, suree myös Katri Korolainen.
Neljä aloitetta marraskuun kirkolliskokoukselle
Neljästä pikavauhtia tehdystä edustaja-aloitteesta yksi esittää, että kirkkohallitus valmistelisi pikaisesti ehdotuksen nyt hylätyn esityksen pohjalta siten, että kanttorin ja diakonian virat säilyisivät seurakunnissa pakollisina nykykäytännön mukaisesti. Marjaana Härkönen on 11 allekirjoittaneen kirkolliskokousedustajan joukossa.
Piispa Björn Vikström puolestaan on ensimmäinen allekirjoittaja aloitteessa, jossa ehdotetaan tuomiokapituleille oikeutta tehdä aloite seurakuntayhtymän muodostamiseksi. Kapituli voisi myös selvittää mahdollisuutta määritellä taloudelliset kriteerit, joiden täytyttyä seurakunta voitaisiin velvoittaa seurakuntaliitokseen tai liittymään yhtymään. Seurakuntien talous otettaisiin päätöstä tehtäessä huomioon. Nykyisin kapituleilla ei ole muita keinoja kuin tehdä aloite seurakuntaliitoksesta.
Kolmannessa aloitteessa kirkkohallitukselle esitetään seurakuntien taloudellisen tukijärjestelmän uusimista. Tukea saavan seurakunnan pitäisi osoittaa hallintonsa toimivuus ja taloudellisuus sekä sen itsekannattavuus. Yhteistyöhaluttomuus olisi este tukien rajaamiseen. Neljäs esitys pyrkii keventämään nykyisen seurakuntayhtymämallin päätöksentekojärjestelmää.
Aloitteet ovat esillä marraskuun kirkolliskokouksessa.
”Nyt sitten edetään vain näin”
Kirkkohallituksessa työskentelevä seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen projektipäällikkö Terhi Jormakka on edistänyt seurakuntauudistusta vuodesta 2012 lähtien.
Jormakan mielestä tuoreet edustaja-aloitteet ovat merkki siitä, että muutostarve on yhä olemassa.
– Syksyllä nähdään, miten aloitteet etenevät, hän toteaa Kotimaalle.
Kotimaa tapasi rakenneuudistusäänestystä seuranneena päivänä myös arkkipiispa Kari Mäkisen.
Uudistuksen puolesta äänestänyt Mäkinen pyrki tuomaan esiin kokonaiskirkollista ja eteenpäin katsovaa näkökulmaa. Seurakuntien elämä jatkuu ja kehittämisvälineitä on tälläkin hetkellä olemassa.
– Tässä on paljon mahdollisuuksia. Tämä ei ole niin dramaattinen juttu. Nyt sitten edetään vain näin. Ei tämä sitä tarkoita, että ne kysymykset, jotka ohjaavat hakemaan laajempia hartioita ja kehittämään rakenteita, olisivat poissa, arkkipiispa Mäkinen totesi ja katsoi syntyneen päätöksen vastuuttavan myös paikallisseurakuntia.
Kuva: Jani Laukkanen