Liikuntapappi Eeva-Liisa Helle-Lahden kokoama Liikuttava seurakunta antaa paljon käytännön vinkkejä liikunnallisten elementtien hyödyntämisestä seurakunnan arjessa.
Myös seurakunnan työntekijöiden työarki keskittyy nykyään yhä enemmän päätetyöskentelyyn ja palavereissa istumiseen. Säännöllinen liikunta lisää (työ)hyvinvointia ja kannattaa siksi ottaa osaksi työpaikan käytäntöjä.
Vaikka kirjan sisältämät vinkit on tehty erityisesti seurakuntalaisten kanssa toteutettaviksi, sopii osa niistä hyvin myös työyhteisön keskeisiin hetkiin. Kristillisen alkuverryttelyn voi toteuttaa yhtä hyvin jumalanpalveluksen kuin työalapalaverinkin alussa.
Liikuttava seurakunta sisältää peruskatsauksen liikuntatyön perusteisiin ja ajatuksellisiin lähtökohtiin sekä hyväksi havaittuja käytännön vinkkejä. Kirjasta on hyötyä kaikille seurakuntien työntekijöille, esimiehille ja miksei kerhonohjaajillekin.
”Liike synnyttää aina liikettä myös sydämessä”
Kotimaa Pro haastatteli kirjailijaa:
Miten hyvin liikunnallisuuden ajatus on mielestäsi lyönyt läpi kirkossa?
– Hyvin ja joissain seurakunnissa jopa erinomaisesti. Moni kaipaa lisää liikettä istuvaan työhön. On myös paljon seurakuntalaisia, jotka saattavat jättää jonkin seurakunnan tilaisuuden välistä, kun lähtöoletuksena on, että siellä istutaan, juodaan kahvia ja syödään pullaa. Meillä on valtavan hyvät mahdollisuudet liikuttaa ihmisiä ja liikuttua itsekin samalla.
Miksi seurakunnan työssä pitäisi olla mukana liikunnallisuutta?
– Liikunta ei ole pelkästään välinearvo, vaan sen arvo nousee kristillisestä ihmiskäsityksestä. Me olemme kokonaisia ja meidän ruumiimme on aivan yhtä ainutkertainen ja arvokas kuin sielummekin. Ruumiin hoitaminen ja huoltaminen on Hyvän Jumalan luomistyön vaalimista.
– Me kannamme vastuun omasta hyvinvoinnistamme ja voimme kantaa sitä myös lähimmäistemme hyvinvoinnista. Se on kristillistä ja mielestäni kirkon tehtävän ytimessä. Liike synnyttää myös aina liikettä sydämessä ja tunteemme ja ajatuksemmekin virkistyvät ja tuulettuvat liikkuessa.
Millaisia kokemuksia itselläsi on liikunnan tuomisesta toisaalta työyhteisöön, toisaalta liikunnasta seurakuntalaisten kanssa toimiessa? Kerro joku hyvä vinkki.
– Työyhteisössä voidaan liikunnan keinoin edistää jaksamista ja viihtymistä seurakunnan työssä. Yhteisen työpaikkaliikunnan mahdollistaminen esimerkiksi viikoittaisella kuntosali- tai pelailuvuorolla on pieni satsaus taloudellisesti, mutta sen arvo on mittaamaton. Ergonomiaa voidaan edistää seisovilla työpisteillä, roikkumistangoilla, jumppakuminauhoilla ja selän taakse laitettavilla ryhtipalloilla. Paikallisia liikuntatoimijoita voi pyytää opastamaan työergonomian parantamisessa.
– Seurakuntalaisten kanssa voi pitää liikuttavia hartauksia, liikuntakirkkoja, kehollisia rukoushetkiä. Liikunnan iloa saa mielestäni jakaa yhtä lailla kuin evankeliumin ilosanomaa.
Mitä liikunnallisuus tuo lisää esimerkiksi jumalanpalvelukseen tai hartauteen?
– Liikunta synnyttää iloa ja hyvää oloa. Fysiologisesti se laittaa veren paremmin kiertämään ja aineenvaihdunnan liikkeelle. Liiallinen istuminen puuduttaa, kangistuttaa ja usein myös väsyttää.
– Kehollisuuden kautta voi mielestäni mennä hyvin syvälliseen pohdiskeluun uskon todeksi elämisestä. Eihän sanat useinkaan merkitse, vaan meidän tekomme ja tekemättä jättämisemme. Kun pidän liikuttavia hartauksia palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, asukkaat laittavat jo valmiiksi hihat ylös, koska tietävät, että jumppaamme väsyneitä ja kireitä kyynärvarren lihaksia rukoushetken päätteeksi. Samalla pohdimme käsiemme elämänkaarta ja lähimmäisen hyväksi tehtyjä asioita, joita olemme saaneet käsillämme tehdä elämämme eri vaiheissa.
– Liikuntakirkosta eräs kirkkoherra teki havainnon, joka lämmitti mieltäni: Ihmiset olivat istuneet lähempänä toisiaan, kun olivat tulleet verkkareissa ja tuulipuvuissa kirkkoon.
Miten liikuntarajoitteiset seurakuntalaiset otetaan mukaan liikunnalliseen toimintaan?
– Liikuntarajoitteisen kanssa voi liikkua vaikka kuinka. Pyörätuoli ei ole este liikkumiselle. Pyörätuolissa oleva ihminen on paras asiantuntija kertomaan, miten hänen on turvallista liikkua. Liikuntarajoitteiset lähimmäisemme kaipaavat vain enemmän suunnittelua ja tukea liikunnan harrastamiseen, mutta mahdollisuuksia on vaikka kuinka.
– Vammaisurheilu ja invalidiliitto ovat oivia yhteistyökumppaneita seurakunnille, jos halutaan edistää liikuntarajoitteisten osallistumista seurakunnan toimintaan. Tätä toivoisin näkeväni enemmän!
Kirjassa kehotetaan ottamaan liikunnallisuus vahvasti mukaan myös riparille. Miten toimia, jos esimerkiksi jollakulla riparilaisella on huono kunto ja hän kokee tilanteet ahdistavaksi?
– Erityisesti meidän tulee kantaa huolta liikkumattomista lapsista ja nuorista, joita on valitettavan paljon Suomessa. Seurakunnassa liikkuminen tulee aina olla matalan kynnyksen liikkumista, me emme ole urheiluseura eikä meidän ihmisarvomme nouse kilpailusta ja huippu-urheilusta.
– Meidän pitää kannustaa, rohkaista ja tukea lapsia ja nuoria, joilla on heikentynyt fyysinen kunto, löytämään sellaista liikkumista, josta he pitävät ja joka tuntuu mielekkäältä. Hiki ja hengästyminen ovat parhaillaan sivutuotteita ja suurin juttu onkin iloisella mielessä ja virkistyneessä ja paremmin voivassa kehossa!
Kuva: Minerva Seppälä