Outo ja epäkelpo. Yksinäisyyteen tuomittu. HelsinkiMission yksinäisyystyön päällikkö Maria Lähteenmäki tietää, että pitkään yksinäisyyttä kokeneen ihmisen kuva itsestään ja tulevaisuudestaan voi olla synkkä.

– Hän saattaa olla hyväksynyt ajatuksen, että yksinäisyys on hänen elämänkohtalonsa, Lähteenmäki sanoo.

Tällainen käsitys voi syntyä, kun yritykset hakeutua muiden seuraan päättyvät toistuvasti huonosti. Lähteenmäen mukaan epäonnistumisten syynä ei kuitenkaan ole se, että ihminen olisi lähtökohtaisesti outo tai epäkelpo, vaan se, että hänen käyttämänsä keinot ovat usein tehottomia.

Yksinäisyyttä kokeva saattaa huomaamattaan käyttäytyä torjuvasti, esimerkiksi olla muiden seurassa aivan hiljaa tai kääntää katseensa pois. Kun muut eivät sitten ota häneen kontaktia, yksinäinen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi tai jopa pahantahtoisuudeksi. Silloin voi tulla mieleen, että enpä taida enää edes yrittää.

– Ei kukaan halua olla loputtomiin tilanteessa, joka tuntuu juoksuhiekalta.

Sosiaalipsykologian alalta väitellyt Lähteenmäki tuli aikanaan HelsinkiMissioon kehittämään aikuisten yksinäisyyttä vähentävää työtä. Syntyi malli, jossa keskustelutuen ja harjoitusten avulla opitaan tunnistamaan ja torjumaan yksinäisyyttä synnyttäviä ajatuksia ja toimimaan sosiaalisesti niistä huolimatta.

– Tutkimuksista tiedämme, että näihin haitallisiin ajatuksiin puuttuminen on tehokkain keino vähentää pitkittynyttä yksinäisyyttä, Lähteenmäki sanoo.

Nuorten yksinäisyyden torjuminen on tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksen teemana. Keräyksen kotimaisena kumppanina on HelsinkiMissio.

HelsinkiMission toteuttaman kyselyn mukaan yksinäisyyttä kokee noin joka seitsemäs yläkoululainen ja toisen asteen opiskelija. Järjestön School to belong -ohjelmassa pyritään vähentämään yksinäisyyttä kouluissa lisäämällä niin nuorten, vanhempien kuin opettajienkin tietoisuutta yksinäisyydestä ilmiönä. Ohjelmaan kuuluu tuntimateriaaleja esimerkiksi yksinäisyydestä, ystävyydestä ja itsehmyötätunnosta. Lisäksi koulut saavat kyselyjen kautta tietoa juuri oman koulunsa tilanteesta ja sen kehityksestä. Ohjelmassa on mukana 100 yläkoulua, lukiota ja ammattikoulua.

Ilmeinen nuorten yksinäisyyteen vaikuttanut tekijä viime vuosina on ollut koronapandemia. Maria Lähteenmäen mukaan pandemian vaikutukset nuoriin ovat pitkäkestoisempia kuin yleisesti ehkä ymmärretään.

– Emme ole läheskään riittävällä tasolla osanneet ajatella, kuinka iso asia se oli nuorille. Nuoruudessa keskeinen kehitystehtävä on alkaa irtaantua lapsuudenperheestä ja oppia olemaan yhä enemmän vertaissuhteissa. On käsittämätön ajatus, että nuoria kehotettiin ja opetettiin niin pitkään välttelemään ja väistämään toisiaan, Lähteenmäki sanoo.

Vaikutukset ovat tulleet näkyviin pandemian jälkeen. Kun aikuiset vähitellen palasivat normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, nuorilla ei ollut valmiita malleja, joihin palata. He eivät olleet saaneet tilaisuutta pysyä kontaktissa toisiinsa ja oppia siitä.

– Nuoret opettelivat olemaan erossa toisistaan tavalla, joka on haitallinen.

Nuoret kokivat toisaalta yksinäisyyttä myös ennen pandemiaa. Maria Lähteenmäen mukaan yksi syy yksinäisyyden kokemusten lisääntymiseen voi olla tietoyhteiskunnassa ja taskussa kulkevissa älylaitteissa.

– Niiden kautta olemme mukamas jatkuvasti varman tiedon äärellä ja ehkä siksi siedämme epävarmuutta yhä huonommin, hän pohtii.

Ihmisten välisiin suhteisiin liittyy kuitenkin aina epävarmuutta ja myös mahdollisuus epäonnistumiseen. Uuteen ihmiseen tutustuessaan ei koskaan voi etukäteen varmasti tietää, miten tilanne päättyy. Lähteenmäki toteaa, että epäonnistumisiin tottuminen vaatii harjaantumista. Niiden kestämisessä voi auttaa tieto siitä, että kokemus on jaettu.

– Nolouden kokemus ei ole henkilökohtainen, vaan jotain sellaista, jota me kaikki koemme uusissa jännittävissä tilanteissa.

Lähteenmäki muistuttaa, että epävarmuus on myös kasvun ja luovuuden lähde. Elämässä ei voi saada jättipottia, jos ei uskalla ottaa riskiä.

Mukana kulkevien älylaitteiden ongelma on lisäksi siinä, että ne mahdollistavat vetäytymisen epämukavista tilanteista. Tarvittaessa voimme aina piiloutua puhelimen ruudun taakse. Jos sosiaalinen media korvaa toisten ihmisten seuran, eivät sosiaaliset taidot pääse kehittymään.

– Keinoälyn maailma pohjautuu siihen, että maailmasta muokataan mahdollisimman mukava ja riitasoinnuton. Vastakkaisten näkökulmien ymmärtämistä ja hankalien tunteiden käsittelyä voi kuitenkin oppia vain vuorovaikutuksessa.

Pitkään jatkuessaan nuoren yksinäisyys on uhka niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Pahimmillaan se voi johtaa radikalisoitumiseen ja väkivaltaan. Paljon lievemmissäkin tapauksissa se voi aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, stressiä, koulumotivaation heikentymistä, fyysistä kipua ja unettomuutta.

– Siitä syntyy kierre. Esimerkiksi, jos lapsi murehtii seuraavaa koulupäivää eikä nuku riittävästi, niin ei hän jaksa mennä sosiaalisiin tilanteisiin uteliaalla ja avoimella mielellä.

Virheellisiä, yksinäisyyttä ruokkivia tulkintoja tekevät paitsi yksinäiset itse, myös ihmiset heidän ympärillään. Ihminen ei esimerkiksi välttämättä ole hiljaa siksi, että hän haluaisi olla yksin, vaan kyse saattaa olla siitä, ettei hän osaa tai uskalla puhua muille.

Yksinäisyyttä voikin torjua arjessaan kuka vain melko yksinkertaisen keinon avulla: olemalla mukava toisille – myös niille, jotka vaikuttavat varautuneilta tai vetäytyviltä.

– Usein yhteisön hyvinvointi jätetään muutaman ihmisen varaan. Meistä jokainen voisi ottaa siinä johtajuutta, Lähteenmäki kannustaa.

Yhteisvastuukeräyksen järjestäjä Kirkkopalvelut ry on Kotimaata julkaisevan Sacrum-Kotimaa Oy:n omistaja.