Kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaan oli 14 hakijaa. Hakuaika päättyi torstaina 6.2. klo 15.00. Kansliapäällikön tehtävänä on kirkkohallituksen kuvauksen mukaan "johtaa, kehittää ja valvoa kirkkohallituksen toimintaa. Tehtävää hoitaa tällä hetkellä Pekka Huokuna, joka viime kirkolliskokouksessa ilmoitti erostaan.
Kansliapäällikön tehtävää hakivat:
Tuomas Antola, Korson kirkkoherra
Hannu Harri, entinen Kirkkopalveluiden kehitysjohtaja
Janne Hatakka, Heinolan kirkkoherra
Matti Helin, Tamperemission järjestöjohtaja
Johanna Huusko
Rami Jokinen, Hämeenlinnan seurakuntayhtymän talous- ja hallintojohtaja
Jussi Junni, AKI-liitot ry:n toiminnanjohtaja
Terhi Kaira, Lapuan hiippakunnan hiippakuntadekaani
Henri Kivijärvi, Rannikkoprikaatin ja Merisotakoulun sotilaspastori
Aarne Kiviniemi, Oulun seurakuntayhtymän johtaja
Ari Paavilainen, Espoon tuomiorovasti
Niilo Pesonen, Tuiran kirkkoherra
Riikka Reina, Kallion kirkkoherra
Piia Tötterström, koulunuorisotyöntekijä ja nuoriso-ohjaaja
Jatkoon päässeet hakijat valitaan hakemusten perusteella ja heidät haastatellaan 6.3.2025. Uusi kansliapäällikkö valitaan tehtäväänsä kirkolliskokouksessa toukokuussa 2025.
Uutinen täydentyy.
Lue myös:
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna jää eläkkeelle syksyllä 2025
[post_title] => Kirkkohallituksen kansliapäällikön tehtävään 14 hakijaa – katso tästä ketkä [post_excerpt] => Kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaan oli 14 hakijaa. Hakuaika päättyi torstaina 6.2. klo 15.00. Kansliapäällikön tehtävänä on kirkkohallituksen kuvauksen mukaan "johtaa, kehittää ja valvoa kirkkohallituksen toimintaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkkohallituksen-kansliapaallikon-tehtavaan-14-hakijaa-katso-tasta-ketka [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-06 16:22:48 [post_modified_gmt] => 2025-02-06 14:22:48 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=113230 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkkohallituksen kansliapäällikön tehtävään 14 hakijaa – katso tästä ketkä [title] => Kirkkohallituksen kansliapäällikön tehtävään 14 hakijaa – katso tästä ketkä [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkkohallituksen-kansliapaallikon-tehtavaan-14-hakijaa-katso-tasta-ketka/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 27951 )
Kirkkohallituksen kansliapäällikön tehtävään 14 hakijaa – katso tästä ketkä
Elokuussa 2025 Helsingissä aloittaa toimintansa katolinen koulu. Asiasta kertovan tiedotteen mukaan koulu yhdistää suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuudet, sekä monikulttuurisuuden rikkauden ja katoliset arvot.
– Kouluhanke on lähtenyt uudestaan liikkeelle piispa Raimo Goyarrolan aloitteesta, Sara Numminen kertoo.
Hän on hankkeen pedagoginen asiantuntija ja hänestä tulee koulun ensimmäinen opettaja. Koulun perustaminen oli vireillä jo aiemman piispan Teemu Sipon aikana.
Katolinen koulu aloittaa toimintansa yhteisluokalla, joka kattaa kolme ensimmäistä luokkaa. Opetuskielenä on suomi. Kouluun ovat tervetulleita kaikki lapset, oppilailta ei edellytetä katolisen kirkon jäsenyyttä.
– Koulu aloittaa kotikouluna kunnes saamme virallisen koulun toimiluvan. Ennen sen saamista meillä on hyvä olla näyttöä siitä, että pystymme koulutoimintaan, Sara Numminen sanoo.
Neuvottelut tiloista ovat loppusuoralla.
Alkuvaiheissa opetukseen osallistuu todennäköisesti kuudesta kymmenen oppilasta. Toiminta katetaan lukukausimaksulla ja lahjotusvaroin. Kun koulu saa virallisen koulun statuksen, sen rahoitus tulee valtiolta ja lisärahoitusta saadaan lahjoituksista.
Sara Nummisen mukaan koulun katolilaisuus näkyy ennen kaikkea sen arvoissa ja yhteisöllisyydessä. Koulu pitää tiiviitä yhteyksiä perheisiin. Lisäksi koulu painottaa sosiaalista vastuuta, lapsille opetetaan alusta lähtien muista huolehtimista. Yhteistyökumppaneita on tarkoitus löytää esimerkiksi palvelutaloista.
Nyt perustettava koulu ei ole ensimmäinen katolinen koulu Suomessa. Meilahdessa ja Pitäjänmäellä toimiva, 80 vuotta sitten perustettu Englantilainen koulu oli alun perin katolilainen, ja sitä ylläpitivät nunnat. Nykyisin Englantilainen koulu on säätiön hallinnassa ja sen johtokunnassa on yksi piispan edustaja.
Lue myös:
Islamia opiskelevien oppilaiden määrä kasvaa – Pätevistä opettajista on pulaa
Lillatissa saa puhua Jeesuksesta – Porvoon suomalaisen seurakunnan päiväkoti aloitti toimintansa
[post_title] => Katolinen koulu aloittaa Helsingissä elokuussa – Tavoitteena oppimisrauhan takaamineen [post_excerpt] => Katolinen koulu kattaa alussa kolme ensimmäistä luokkaa. Opetuskielenä käytetään suomea. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => katolinen-koulu-aloittaa-helsingissa-elokuussa-tavoitteena-oppimisrauhan-takaamineen [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-06 09:23:37 [post_modified_gmt] => 2025-02-06 07:23:37 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=113023 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Katolinen koulu aloittaa Helsingissä elokuussa – Tavoitteena oppimisrauhan takaamineen [title] => Katolinen koulu aloittaa Helsingissä elokuussa – Tavoitteena oppimisrauhan takaamineen [href] => https://staging.kotimaa.fi/katolinen-koulu-aloittaa-helsingissa-elokuussa-tavoitteena-oppimisrauhan-takaamineen/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 113118 )
Katolinen koulu aloittaa Helsingissä elokuussa – Tavoitteena oppimisrauhan takaamineen
Suomen Lähetysseura on koonnut kansainvälisistä kumppaneistaan neuvoa-antavan ryhmän, joka pääsee vaikuttamaan suoraan päätöksentekoon Lähetysseuran kansainvälisessä työssä.
– Kansainvälinen työmme perustuu Lähetysseuran ja kansainvälisten kumppaniemme tiiviiseen yhteistyöhön. Tämä edellyttää yhteistä ajattelua ja suunnasta sopimista. Neuvoa-antava ryhmä on Lähetysseuran hallituksen ja johdon tärkeä strateginen kumppani, Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala toteaa tiedotteessa.
Englanniksi ryhmän nimi on Felm International Advisory Board (FIAB). Sen jäseneksi kolmivuotiskaudeksi 2025–2027 on kutsuttu Etiopian Mekane Yesus -kirkon pastori Bruk Ayele (toinen puheenjohtaja), Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja piispa Mari Parkkinen (toinen puheenjohtaja), Taiwanin kirkon johtava pastori Selma Chen, kambodžalaisen vammaisjärjestö Epic Artsin maajohtaja Sokny Onn, Venezuelan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Gerardo A. Hands, Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon koulutusjohtaja Eva Azar, Zimbabwen kirkkoneuvoston johtaja Admire Mutizwa sekä nepalilaisen kehitysyhteistyöjärjestö Sahasin projektipäällikkö Sarah Sigdel.
– Tällainen työtapa, jossa saamme kumppaneina olla vaikuttamassa suoraan työn suunnitteluun, linjauksiin ja käytäntöön on todella arvostettava. Tämä kääntää työn tekemistä ja ajattelua siihen paikallisjohtoiseen ja dekolonisoivaan suuntaan, jota Lähetysseura on tavoitellut. Olemme ilolla tässä mukana, sanoo Bruk Ayele Etiopian Mekane Yesus -kirkosta
Lähetysseuran työtapoihin on ennenkin kuulunut kuunnella sen kumppanuusjärjestöjä ja -kirkkoja ohjelmasuunnittelun yhteydessä. Noin viiden vuoden välein kaikkien kumppaneiden edustajat kutsutaan kumppanuuskonsultaatioon. Nyt perustettu neuvoa-antava ryhmä kokoontuu jatkossa kahdesti vuodessa, kerran etänä ja kerran kasvotusten.
Tämän vuoden lähikokous järjestetään toukokuussa. Ensimmäinen tapaaminen oli etänä 21. tammikuuta.
– Tänä vuonna keskitymme erityisesti uuden strategiamme toimeenpanoon. Strategiaa valmisteliin kotimaassa seurakuntia kuullen ja kansainvälisesti kumppanien kanssa vuoropuhelussa, sanoo Parhiala ja kertoo odottavansa toukokuun tapaamista, koska henkilökohtaisten suhteiden rakentaminen hänen mukaansa luo edellytykset luottamukselle ja tuloksekkaalle yhteistyölle.
[post_title] => Suomen Lähetysseura nimesi itselleen kansainvälisen neuvoa antavan ryhmän [post_excerpt] => Ryhmä pääsee vaikuttamaan suoraan päätöksentekoon Lähetysseuran kansainvälisessä työssä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => suomen-lahetysseura-nimesi-itselleen-kansainvalisen-neuvoa-antavan-ryhman [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-06 09:38:20 [post_modified_gmt] => 2025-02-06 07:38:20 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=113070 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Suomen Lähetysseura nimesi itselleen kansainvälisen neuvoa antavan ryhmän [title] => Suomen Lähetysseura nimesi itselleen kansainvälisen neuvoa antavan ryhmän [href] => https://staging.kotimaa.fi/suomen-lahetysseura-nimesi-itselleen-kansainvalisen-neuvoa-antavan-ryhman/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 113072 )
Suomen Lähetysseura nimesi itselleen kansainvälisen neuvoa antavan ryhmän
Tänään 6. helmikuuta vietetään saamelaisten kansallispäivää. Juhlapäivänäkin on muistettava, että Suomen valtio on vuosikymmenet kohdellut kaltoin alkuperäiskansaa. Loppuvuodesta valmistuu hallituksen tilaama historiallinen selvitys, joka voisi muuttaa asioita, jos suomalaispoliitikot ottavat viimeinkin vakavasti saamelaisten viestin.
Sanna Marinin hallitus asetti syksyllä 2021 erityisen totuus- ja sovintokomission selvittämään alkuperäiskansamme tilaa. Loppuraportti luovutetaan pääministeri Petteri Orpolle joulukuussa.
– Suurin osa suomalaisista ei tiedä saamelaisista juuri mitään, hyvin vähän opetetaan kouluissakaan. Yksi tärkeä tehtävämme onkin lisätä valtaväestön tietoisuutta, tähdentää komission puheenjohtaja, entinen ministeri Hannele Pokka.
Lapin oloja hyvin tunteva Pokka toteaa, että suomalaisten vanhemman sukupolven käsitys saamelaisista nojaa pitkälle Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan tv-sketseihin. Niissä alkuperäiskansan edustaja esitettiin suttuisena hölmönä. Nykyään tällainen tv-viihde on rasistista.
Viiden hengen totuus- ja sovintokomissio on tehnyt lönnrotilaista kenttätyötä, kulkenut kylästä kylään. Komissio on kuullut liki neljää sataa saamelaista – eri ikäisiä, eri puolelta Suomea. He ovat saaneet vapaasti kertoa kipujaan.
Niinikään komissio on pyytänyt lukuisilta asiantuntijoilta erillisselvityksiä esimerkiksi saamelaisten elinkeinoista ja kielestä. Kuulemisissa on paljastunut, että kielen menettäminen on yksi kipeimmistä asioista. Koltan- ja inarinsaamea kumpaakin osaa Suomessa enää alle 400 ihmistä, pohjoissaamea noin 2 000. Suomen noin 10 000:sta saamelaisesta suurin osa ei siis puhu enää mitään alkuperäiskansan kieltä.
– Edelliset sukupolvet ovat ajatelleet, että yhteiskunnassa pärjää, kunhan ei ikinä tunnusta olevansa saamelainen eikä omaa kieltään käytä. Tästä on jäänyt melkoisia traumoja nykypolvelle, joka haluaa nyt oppia kieltä. Kyse on saamelaisuuden identiteetistä, kuvailee puheenjohtaja Pokka.
KOMISSION SAAMELAISJÄSEN, poromies Heikki Paltto on itse kokenut nöyryyttämisen. Koulu jäi kesken.
– Rasismiahan se oli, niin suurta, että lopetin oppikoulun Ivalossa ensimmäiseen syksyyn 1960-luvun alussa. Ulkonäkö ja sukunimi riittivät siihen, että suomalaiset oppilaat kiusasivat ja jopa pieksivät meitä. Palasin takaisin Lemmenjoelle kansakouluun enkä siksi voinut päästä lukioon.
Eivätkö opettajat puuttuneet asiaan?
– Minulla on sellainen muistikuva, että opettajat eivät reagoineet mitenkään.
Nyt Paltto on itse ollut komission jäsenenä kuulijana, koonnut kaltaistensa kertomuksia.
– Totuudet tulevat esille, kun ihmiset avautuvat. Tehtävä on ollut vaativa ja ainutkertainen, toteaa Paltto rauhallisesti.
Kuulemisissa on kaikunut myös kiukku viranomaisten ja lainsäätäjän toimia tai toimettomuutta kohtaan, yhtenä esimerkkinä Heikki Palton elinkeino. Poronhoito on ollut vuosisadat saamelaisen kulttuurin kivijalka, kunnes Saamenmaalle syntyneet valtiot ottivat vapaat laidunmaat omistukseensa.
Suomen lainsäädäntö ei tunnusta saamelaista poronhoitoa, Norjassa ja Ruotsissa se on säädetty alkuperäiskansan yksinoikeudeksi. Tätä elinkeinoa komissiolle selvittänyt tutkija Oula-Antti Labba vaatii, että Suomessa ”poronhoidon kulttuurinen perimä on saatettava takaisin saamelaisten käsiin”. Tämä edellyttäisi muutosta lainsäädäntöön. Yli puolet saamelaisalueen poroista on suomalaisten omistuksessa.
Anteeksipyynnöstä on puhuttu pitkään. Nyt kun sovintokomissio läpivalaisee kolonialistista historiaa, on käynyt ilmi, että pelkkä anteeksipyyntö ei enää riitä. Komissio lupaa kirjata raporttiinsa, mitä pitäisi konkreettisesti muuttaa.
On tunnustettava, että ehkä me emme olekaan niin hyvä valtio kuin olemme antaneet ymmärtää.
YKSI KOMISSION jäsenistä on arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen. Hän on tehtävässään valtioneuvoston kutsumana, ei siis kirkon edustaja. Mäkiselle on silti luontevaa pohtia syrjivää politiikkaa kristillisen etiikan valossa. Hän näkee, että valtiolla on peiliin katsomisen paikka.
– Ensin pitää yhteisesti tunnustaa se, mitä historiassa on tapahtunut – pitää katua. Sitten on päätettävä, että näin ei voi enää jatkua. Vasta sitten voi pyytää anteeksi. On tunnustettava, että ehkä me emme olekaan niin hyvä valtio kuin olemme antaneet ymmärtää.
Mäkisen mukaan monet saamelaiset kokevat, että valtaväestö tai valtio on määritellyt heidän elämisen ehtonsa ja tapansa. Tällöin ihminen ajautuu altavastaajaksi oman kulttuurinsa säilyttämisessä. Hän on kuullut erityisesti etelässä asuvia. Lähes 70 prosenttia saamelaisista asuu nykyään Lapin saamelaiskuntien ulkopuolella.
Saamelaispappi Mari Valjakka muistuttaa, että kirkko on ollut osallinen saamelaisten assimilaatioon eli sulauttamiseen suomalaiseen valtakulttuuriin. Oulun emerituspiispa Samuel Salmi pyysi vuonna 2012 anteeksi alkuperäiskansan kohtelua.
– Tuolloin ei vielä tiedetty, mitä kaikkea on tapahtunut, miten iso kirkon rooli on ollut esimerkiksi saamelaisten hautojen avaamisessa antropologisia tutkimuksia varten. Tätä on kirkossa tutkittu vasta 2021, kertoo Mari Valjakka.
Kirkko haluaa nyt valtion sovintokomitean rinnalla olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Niinpä tuore, viikko sitten julkaistu piispainkokouksen Saamelaiset kirkossa -raportti esittää konkreettisesti, että hiippakuntiin tulee nimittää saamelaistyön vastuuhenkilöitä. Valjakka on ollut piispainkokouksen projektikoordinaattorina laatimassa tätä raporttia.
– Aikaisemmin joku muu on päättänyt saamelaisten puolesta, että joiku on syntiä. Sovintoa on turha tehdä, jos saamelaiset yhä ohitetaan heitä koskevassa päätöksenteossa. Kyse on luottamuksesta, Valjakka sanoo.
Oulun nykyinen piispa Jukka Keskitalo tekee nyt tuoreessa Saamelaiset kirkossa-raportissa selväksi kirkon kannan: joiku on saamelainen tapa ylistää Jumalaa.
Sovintoa on turha tehdä, jos saamelaiset yhä ohitetaan heitä koskevassa päätöksenteossa.
MARI VALJAKKA uskoo, että kirkon saamelaissovittelu ja valtion sovintokomission työ tukevat toisiaan.
– Jos kirkon kaltoin kohtelusta ei ole halunnut puhua kirkon työntekijälle, on ollut mahdollisuus puhua komission edustajille. Ja meille on voinut avautua asioista, joita ei ole halunnut kertoa valtion komissiolle.
Hannele Pokka haluaa kiittää kaikkia, jotka ovat puhuneet.
– Olen kiitollinen saamelaisille luottamuksesta komissiota kohtaan. Ei ole helppoa tuntemattomille ihmisille kertoa omaa ja suvun elämää, mikä on jäänyt mieltä painamaan.
Mutta mihin tässä lopulta päädytään? Entä jos hallitus kumartaa ja kiittää komissiota tehdystä työstä ja unohtaa raportin hyllyyn. Sovintokomission kolttasaamelaisten edustaja Irja Jefremoff tiivistää odotukset.
– Toivomme, että toimenpide-esitykset otettaisiin vakavasti, ettei valtava työ valuisi hukkaan. Ajattelen ihmisiä, jotka ovat tulleet kuultaviksi ja kertoneet vaikeita asioita, ettei vain heidän tarvitsisi pettyä. On pelottava ajatus, jos meitä ei oteta vakavasti.
Lue myös:
[post_title] => Historiallinen selvitys saamelaisten kohtelusta loppusuoralla – Kirkko tukee tietä sovintoon [post_excerpt] => Kirkko on ollut osallisena saamelaisten valtakulttuurin sulauttamisessa. Nyt piispainkokous haluaa hiippakuntiin saamelaistyön vastuuhenkilöitä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => historiallinen-selvitys-saamelaisten-kohtelusta-loppusuoralla-kirkko-tukee-tieta-sovintoon [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-06 13:06:08 [post_modified_gmt] => 2025-02-06 11:06:08 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=113087 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Historiallinen selvitys saamelaisten kohtelusta loppusuoralla – Kirkko tukee tietä sovintoon [title] => Historiallinen selvitys saamelaisten kohtelusta loppusuoralla – Kirkko tukee tietä sovintoon [href] => https://staging.kotimaa.fi/historiallinen-selvitys-saamelaisten-kohtelusta-loppusuoralla-kirkko-tukee-tieta-sovintoon/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 113121 )
Historiallinen selvitys saamelaisten kohtelusta loppusuoralla – Kirkko tukee tietä sovintoon
Valtiovarainvaliokunnan sali on juhlava tila. Nyt eduskunnan aloittaessa kevään istuntokauttaan on korkean salin vaaleanvihreiden seinien suojiin kokoontunut kolmisenkymmentä henkeä.
Paikalla on eduskunnan työntekijöitä, puolueiden ja kanslian väkeä sekä kymmenkunta kansanedustajaa. Tavallisesti medialta suljettuun tilaan pääsevät tänään myös toimittajat, kun salissa vietetään valtiopäivien avajaisten tunnustuksetonta juhlatilaisuutta.
Tunnelma on arvokas. Eduskunnan pukukoodin mukaisesti osallistujat ovat valinneet juhlaan ylleen tummia asuja.
Joku voisi kuvata tunnelmaa jopa hartaaksi, vaikka nyt ei kirkossa ollakaan.
VALTIOPÄIVIEN TUNNUSTUKSETON avajaisjuhla järjestetään nykyään vuosittain samaan aikaan Helsingin tuomiokirkossa vietettävän ekumeenisen juhlajumalanpalveluksen kanssa.
Juhlajumalanpalvelus on osa valtiopäivien avajaisten virallista ohjelmaa. Sen rinnalle vähitellen vakiintunut tunnustukseton vaihtoehto ei ainakaan vielä sitä ole.
Juhlaa järjestää eduskunnan tunnustuksettomien juhlamenojen ryhmä. Se on yksi monista eduskunnassa kokoontuvista vapaamuotoisista kerhoista.
Ryhmä on järjestänyt juhlan nyt kolmesti. Juhlan historia ulottuu kuitenkin kauemmas vuoteen 2017. Silloin vastaavan tilaisuuden kansanedustajille järjestivät Vapaa-ajattelijain liitto ja Suomen Humanistiliitto. Tilaisuus pidettiin Musiikkitalossa.
2020-luvun taitteessa eduskunnan puhemiesneuvoston nimeämä juhlamenotyöryhmä pohti, voisiko tunnustukseton tilaisuus tulla osaksi avajaisten virallista ohjelmaa. Työryhmän ehdotuksen mukaisesti kansliatoimikunta päätti, että ei voi.
Työryhmä kuitenkin ehdotti samalla, että tilaisuuden järjestämisestä kiinnostuneet edustajat voisivat perustaa ryhmän, joka vastaisi tilaisuuden järjestelyistä. Ryhmä voisi anoa toimintatukea kansliatoimikunnalta ja tilaisuudet voitaisiin jatkossa järjestää eduskunnan tiloissa.
EPÄVIRALLISUUDESTA HUOLIMATTA tunnustuksettoman juhlan luonne osana avajaispäivää on vähitellen vakiintunut. Moni eduskunnassa työskentelevistä ehkä ajattelee sen jo olevan osa virallista ohjelmaa. Niin ainakin arvelee eduskunnan tunnustuksettomien juhlamenojen kerhon sihteeri, vihreän eduskuntaryhmän poliittinen asiantuntija Tero Suoniemi.
– Kutsun edustajille välittää eduskunnan hallinto. Siinä mielessä se on jo virallista.
Tänä vuonna tilaisuus mainittiin ensimmäisen kerran myös medialle lähetetyssä kutsussa. Eduskunnan viestinnästä kerrotaan, että syynä tähän olivat medialta viime vuonna tulleet kyselyt.
Suoniemi on osallistunut kaikkiin eduskunnassa järjestettyihin juhlatilaisuuksiin. Hänen mukaansa osallistujia on vuosittain pari tusinaa ja heistä kansanedustajia noin kolmannes.
– Tilaisuus ei ole valtavan iso, mutta se on sitäkin tärkeämpi niille, jotka valitsevat sinne tulla tunnustuksellisen tilaisuuden sijaan, Suoniemi sanoo.
Hänen mielestään tunnustukseton avajaisjuhla korostaa valtiopäivätyöskentelyn arvoa Suomessa ja samalla tasa-arvoa. Kaikilla on vakaumuksesta riippumatta oikeus samanlaisiin juhlallisuuksiin.
Juhlan järjestelyistä Suoniemen vastuulla on ollut muun muassa puhujakutsujen lähettäminen. Puhujat tilaisuuteen kutsutaan kunakin vuonna tunnustuksettomien juhlamenojen ryhmän valitseman teeman mukaisesti. Nyt jo vakiintuneen käytännön mukaan toinen puhuja tulee eduskunnan ulkopuolelta ja toinen on entinen tai nykyinen kansanedustaja.
– Tavoittelemme puheissa samanlaista juhlavuutta kuin juhlajumalanpalveluksen saarnassa. Puheen tulisi tarjota ruokaa ajatuksille ja pohdittavaa lainsäätäjille, Suoniemi kuvaa.
JUHLAN TEEMANA tänä vuonna on rauha ja demokratia. Juhlapuhujiksi on kutsuttu rauhanvälitysjärjestö CMI:n toimitusjohtaja Janne Taalas ja kansanedustaja Eva Biaudet (rkp).
He puhuvat keskittyneesti kuunteleville juhlavieraille poliittisen ilmapiirin kiristymisestä ja näköalattomuudesta.
Eva Biaudet nostaa demokratian suurimmaksi uhaksi välinpitämättömyyden. On tärkeää, ettemme menetä uskoa muutoksen mahdollisuuteen.
– Toivo ei ole naiviutta. Se on aktiivinen päätös toimia ja puolustaa demokratiaa silloin, kun se on vaikeaa, Biaudet sanoo.
Janne Taalaksen mukaan demokratian ja rauhan suurin uhka on luottamuksen rapautuminen siihen, että tulevaisuudella on meille tarjottavaa.
– Nostalgia ja pelottelu voivat toimia politiikassa hetkellisesti, mutta lopulta ne eivät anna ratkaisua, Taalas sanoo.
Hän vetoaa presidentti Mauno Koiviston tunnettuun ajatukseen: Jos emme varmuudella tiedä, miten käy, olettakaamme että kaikki käy hyvin.
KUN JUHLAPUHEET on pidetty, on musiikkiesityksen vuoro. Esiintymään on kutsuttu eteläpohjalainen harmonikkataiteilija Jonna Pirttijoki.
Ensimmäisen kappaleen jälkeen vallitsee hiljaisuus. Vähän niin kuin kirkossa silloin, kun kuulijat eivät ole ihan varmoja siitä, sopiiko täällä taputtaa. Lopulta aplodit alkavat.
Toinen kappale Jäähyväiset aseille saa osan kuulijoista herkistymään. Joku pyyhkii silmäkulmiaan.
– Tähän vaikuttavaan esitykseen on hyvä lopettaa, toteaa juhlan juontaja, eduskunnan kansainvälisen osaston johtaja, Laura Kamras.
Puheensorina valtaa tilan, ja juhlaväki lähtee jatkamaan avajaispäivää, monet luultavimmin pian alkavaan juhlaistuntoon. Sinne saapuvat pian myös Helsingin tuomiokirkossa ekumeeniseen juhlajumalanpalvelukseen osallistuneet.
JUHLAAN OSALLISTUNUT kansanedustaja Aki Lindén (sd.) on luvannut jäädä vielä hetkeksi keskustelemaan. Hän on myös eduskunnan tunnustuksettomien juhlamenojen kerhon puheenjohtaja, vaikka toteaakin heti, että tehtävä on lähinnä muodollinen.
Oikeastaan kyse ei Lindénin mukaan ole edes varsinaisesta kerhosta. Sillä kun ei ole muuta toimintaa kuin tunnustuksettoman avajaistilaisuuden järjestäminen.
– Ja ehkä toisena vaikuttaa eduskunnassa siihen, että talo, siis eduskunta, järjestäisi tämän tilaisuuden.
Vuonna 2019 eduskuntaan valittu Lindén osallistui ensimmäisissä valtiopäivien avajaisissaan ekumeeniseen juhlajumalanpalvelukseen. Hän kertoo pitävänsä perinnettä kulttuurisesti tärkeänä ja arvostavansa sitä. Mutta kun hän myöhemmin huomasi, että tarjolla on myös tunnustukseton tilaisuus, tuntui siihen osallistuminen luontevalta.
Siihen Lindén on tunnustuksettomissa avajaisjuhlissa kiinnittänyt huomiota, että niin juhlan järjestelijöissä kuin osallistujissa painottuvat vasemmistopuolueiden ja vihreiden edustajat. Se on hänestä mielenkiintoista, sillä kirkkokuntiin kuulumattomia ja ”vapaa-ajattelijoita” on muissakin puolueissa.
– Luulen, että jos tämä olisi vielä enemmän virallinen osa avajaispäivää, niin ehkä se kokoaisi vähän laajemmin edustajia. Saattaa olla, että jotkut ajattelevat tämän olevan jonkunnäköinen varjotapahtuma.
Päivän juhlapuheista Lindénin mieleen jäi päällimmäisenä ajatus haastavista ajoista. Lopulta kotimaan melskeet tuntuvat sittenkin pieniltä, kun ajattelee sitä, mitä maailmalla tapahtuu: sotia, kauppasotia ja yleistä ilmapiirin kiristymistä.
– Siinä mielessä oli hyvin tärkeä teema, josta molemmat puhujat puhuivat.
[post_title] => Valtiopäivien avajaisiin kuuluu nyt myös tunnustukseton juhla – Kotimaa seurasi sen kulkua [post_excerpt] => Ei valtavan iso, mutta sitäkin tärkeämpi niille, jotka valitsevat sinne tulla, kuvasi valtiopäivien tunnustuksetonta avajaisjuhlaa sen järjestäjä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => valtiopaivien-avajaisiin-kuuluu-nyt-myos-tunnustukseton-juhla-kotimaa-seurasi-sen-kulkua [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-07 12:03:42 [post_modified_gmt] => 2025-02-07 10:03:42 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=113126 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Valtiopäivien avajaisiin kuuluu nyt myös tunnustukseton juhla – Kotimaa seurasi sen kulkua [title] => Valtiopäivien avajaisiin kuuluu nyt myös tunnustukseton juhla – Kotimaa seurasi sen kulkua [href] => https://staging.kotimaa.fi/valtiopaivien-avajaisiin-kuuluu-nyt-myos-tunnustukseton-juhla-kotimaa-seurasi-sen-kulkua/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 113159 )
Valtiopäivien avajaisiin kuuluu nyt myös tunnustukseton juhla – Kotimaa seurasi sen kulkua
Perinteistä valtiopäivien avajaisten ekumeenista juhlajumalanpalvelusta vietettiin Helsingin tuomiokirkossa tänään keskiviikkona puolilta päivin. Jumalanpalvelukseen osallistuminen on vapaaehtoista, mutta paikalle saapui runsaasti ministereitä, kansanedustajia, virkamiehiä sekä presidentti Alexander Stubbin ja rouva Suzanne Innes-Stubbin lisäksi myös edelliset presidentit Sauli Niinistö ja Tarja Halonen puolisoineen.
Valoisaan ja lämminhenkiseen jumalanpalvelukseen oli valittu hyvyyttä, kiitollisuutta ja rauhaa uhkuvia virsiä. Yhteistä esirukousta rytmitti palestiinalainen virsi Rauhan Herra, suo rauha, joka laulettiin suomeksi, arabiaksi, hepreaksi, ruotsiksi ja englanniksi.
– Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta…, eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho luki päivän toisen lukukappaleen Kolossalaiskirjeen luvusta 3:12–17.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen saarnasi valtiovallalle kiitollisuuden myönteisistä vaikutuksista. Hän kertoi oppineensa kiitollisuutta vanhemmalta rouvalta, joka elämänsä vastoinkäymisistä kertoessaan aina kuitenkin päätyi toteamaan: ”Vuan siitä oon kiitollinen, jotta…”
– Meillä ihmisillä on erinomainen taipumus tyytymättömyyteen, Jolkkonen totesi.
– Kun kroonista tyytymättömyyttä kokevat liittyvät yhteen ja kiihdyttävät toisiaan, se tuskin vahvistaa yhteiskuntarauhaa. Äärimmilleen kiihdytetty tyytymättömyys on ääriliikkeiden käyttövoima.
Kiitollisuudella sen sijaan on Jolkkosen mukaan mahtava voima. Säännöllisesti harjoitettuna se purkaa arkipäivän stressiä, alentaa verenpainetta ja auttaa toipumaan elämän vastoinkäymisistä.
– Kiitollisuutta kokevat kohtelevat toisia ihmisiä keskimääräistä myötätuntoisemmin. Kiitollisuus houkuttelee meistä esille muita hyveitä, kuten myötätuntoa, iloa, lähimmäisenrakkautta ja suopeutta toisia kohtaan, Jolkkonen sanoi.
Kiitollisuus on Jolkkosen mukaan opittu ominaisuus eivätkä kärsimys ja kiitollisuus sulje toisiaan pois.
– Vastoinkäymistenkin keskellä meillä on lupa sanoa: vaikka kaikki ei ole täydellisesti, silti tänään olen kiitollinen tästä, piispa saarnasi.
Ekumeenisessa jumalanpalveluksessa avustajina toimivat ortodoksinen arkkipiispa Elia, katolisen hiippakunnan piispa Raimo Goyarrola, kirkkokunnanjohtaja Kauko Uusila Helluntaikirkosta sekä opiskelijat Helmi Pykäläinen ja Sofia Palmén.
Liturgina olivat kappalaiset Hannu Varkki ja Monica Heikel Nyberg. Musiikista vastasivat kanttori Risto Pulkamo, urkuri Arttu Selonen sekä Suomen Laulu johtajanaan Esko Kallio. Kolehdin Yhteisvastuukeräykselle kantoivat partiolaiset Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan partiolippukunnista.
* * *
Katso tästä piispa Jari Jolkkosen valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen saarna kokonaisuudessaan:
Kunnioitetut sanankuulijat,
Pari vuotta sitten tutustuin seurakunnan luottamushenkilöiden opintomatkalla lempeään vanhukseen, sanotaan häntä vaikka Sylviksi. Istuimme vastapäätä junassa matkalla Wittenbergistä Berliiniin. Rauhallisesti Sylvi alkoi kertoa meille matkaystäville pitkästä elämästään. Ihmettelin mielessäni, kuinka täynnä se oli monia, kohtuuttomalta tuntuvia vastoinkäymisiä. Hänellä oli kaikki syy tyytymättömyyteen, jopa katkeruuteen.
Hän kertoi vaikeasta avioerosta. Ja tuijotti sitten hiljaisena junan ikkunasta kaukaisuuteen. Pian katse kirkastui ja Sylvin kasvoille levisi hymy: ”Vuan siitä oon kiitollinen, jotta suattiin niin ihania lapsia.”
Sylvi löysi uuden onnen, mutta myöhemmin uusi aviopuoliso sairastui vakavasti ja Sylvistä tuli omaishoitaja. Jälleen vakava hiljaisuus. Ja sen jälkeen lempeä hymy: ”Vuan siitä oon kiitollinen, jotta sain niin ihanan miehen ja suattiin monia hyviä vuosia.”
Sitten hän kertoi omaishoitajan raskaasta arjesta. Hiljaisuus, ja sitten liikutus: ”Vuan siitä oon kiitollinen, jotta on suatu tukkee ja appuu ja hoettoo, ja tällekkii retkellen piäsin iliman tein.”
Vuosi matkan jälkeen Sylvi löydettiin kotinsa lattialta. Hän oli saanut aivoinfarktin ja maannut vuorokauden tiedottomana. Lääkäreiden ennuste oli huono. Lopulta kävi niin, että viime pääsiäisenä tapaisin hänet hymyilevänä kirkkokahveilla: ”Vuan siitä oon kiitollinen, jotta sain elämässä jatkoajan.”
Rakkaat sanankuulijat, sain Sylviltä silmiä avaavan oppitunnin kiitollisuuden voimasta.
Kiitollisuus on arvokasta, mutta miksi se on usein niin vaikeaa? Millaisia verhoja on sen edessä?
Ensimmäinen verho on ulkopuolellamme. Maailmassa on paljon kärsimystä ja aitoja ongelmia. Merikaapelit katkeilevat, velkaantuminen uhkaa, työmarkkinoilla kuohuu, ilmasto lämpenee ja lasten kärsimys sodissa särkee sydämen. Kärjistynyt keskusteluilmapiiri vaikeuttaa ratkaisujen löytämistä Suomessa ja maailmalla. Poliitikon tuskaa lisää se, että osa – oikeastaan suurin osa – ongelmista on pirullisia: hyvän ja pahan sijasta on valittava kahden pahan välillä. Eikä maailman kaikkiin ongelmiin edes löydy ratkaisua lainsäädännön tai politiikan avulla – oman elämän kriiseistä puhumattakaan.
Det andra draperiet reser sig inom oss. Vi människor har en utmärkt tendens att bli missnöjda. Vi är duktiga på att fokusera på det vi saknar, det som är fel. Glaset är halvtomt.
I bästa fall leder missnöjet till att vi kavlar upp ärmarna och rättar till saker och ting. Men ett principfast, ingrott och kroniskt missnöje kan till och med utsätta oss för psykiska problem.
Toinen verho nousee sisältämme. Meillä ihmisillä on erinomainen taipumus tyytymättömyyteen. Olemme taitavia kiinnittämään huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu, mikä on pielessä. Lasi on puoliksi tyhjä. Parhaimmillaan tyytymättömyys johtaa käärimään hihat ja korjaamaan epäkohtia. Mutta periaatteellinen, pinttynyt, kroonistunut tyytymättömyys voi jopa altistaa mielenterveyden ongelmille.
Katkeruus tai kadehtiminen voivat olla myös yhteiskunnallisesti ongelmallisia. Kun kroonista tyytymättömyyttä kokevat liittyvät yhteen ja kiihdyttävät toisiaan, se tuskin vahvistaa yhteiskuntarauhaa. Äärimmilleen kiihdytetty tyytymättömyys on ääriliikkeiden käyttövoima.
Kolmantena peittona kiitollisuuden edessä voi olla myös ylpeyden verho ja kohtuuttomien odotusten verho. Olemme taitavia antamaan kunnian itsellemme ja vaatimaan etuuksia. Kiitollisuus sitä vastoin vaatii nöyryyttä. Se syntyy siitä havainnosta, että saan jotakin hyvää lahjaksi ulkopuolelta. Hyvää, lahjaksi, ulkopuolelta. Tätä havaintoa kantaa englannin kielen kiitollisuutta tarkoittava sana gratitude, joka tulee latinan sanasta gratia, armo, ja gratis, ilmainen.
Kiitollisuus on kaiku ja vastaus Jumalan armoon. Tänään Raamatun lukukappaleet, virret ja rukoukset puhuvat Jumalan hyvyydestä ja ihmisen kiitollisuudesta. Siten ne haastavat meissä asuvan taipumuksen tyytymättömyyteen, haluavat poistaa verhoja aidon kiitollisuuden tieltä.
Rakkaat sanankuulijat, miksi kiitollisuus on tärkeää, miksi se tekee meille hyvää?
Kiitollisuudella on mahtava voima. Sylviltä saadun oivalluksen jälkeen halusin perehtyä siihen, mitä tutkijat sanovat kiitollisuudesta. Se avasi uuden maailman. Kiitollisuus – siis silloin kun sitä harjoitetaan säännöllisesti – purkaa arkipäivän stressiä, alentaa verenpainetta ja auttaa toipumaan elämän vastoinkäymisistä. Kiitollisuutta kokevat kohtelevat toisia ihmisiä keskimääräistä myötätuntoisemmin. Kiitollisuus houkuttelee meistä esille muita hyveitä, kuten myötätuntoa, iloa, lähimmäisenrakkautta ja suopeutta toisia kohtaan. Se ehkäisee katkeruuden tapaisia paheita ja masennuksen kaltaisia mielenterveysongelmia. Se myös vahvistaa toivoa tulevaisuuteen: sittenkin meille käy hyvin!
Tämä ei ole imelää onnellisuuslogiaa, vaan näyttöön perustuvaa tutkimusta.
Någon kan tänka att tacksamhet är en dygd som bara några få undantagsindivider har. Forskare har goda nyheter: tacksamhet är inte en ärvd eller biologisk egenskap, utan en inlärd egenskap – och därför kan vi alla lära oss och öva på den!
Joku voi ajatella, että kiitollisuus on vain joidenkin harvojen poikkeusyksilöiden hyve. Tutkijoilla on hyviä uutisia: kiitollisuus ei ole peritty, vaan opittu ominaisuus – ja siksi me kaikki voimme sitä oppia ja opetella!
Joku voi sanoa, että myötätunto kärsiviä kohtaan vaatii meitä puhumaan kiitollisuudesta vain varovasti kuiskaten. Niin minäkin joskus kuvittelin. Mutta kärsimys ja kiitollisuus eivät sulje toisiaan pois. Vastoinkäymistenkin keskellä meillä on lupa sanoa: vaikka kaikki ei ole täydellisesti, silti tänään olen kiitollinen tästä. Niin Sylvikin teki. ”Vuan siitä oon kiitollinen, jotta sain uamulla herätä elossa eikä mihinkkää kolottanu – aenakkaa pahasti.”
Rakkaat sanankuulijat, tänään Jumalan tahtoo sanallaan vetää kaikki verhot kiitollisuuden tieltä, jotta oppisimme näkemään, kuinka paljon meillä on syytä kiitollisuuteen. Olemme heränneet hengissä. Eikä mitään paikkaa kolota – ainakaan pahasti. Meillä on toinen toisemme. Elämme vapaassa maassa. Meillä on mahtava kunniatehtävä palvella isänmaata ja ponnistella kaikkien täällä asuvien parhaaksi.
Kiitollisuus on erityisen kotona jumalanpalveluksessa. Jokainen jumalanpalvelus, myös tämä, on pohjimmiltaan kiitosjuhla. Se syntyy lujasta luottamuksesta siihen, että meillä on hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala, joka jakaa meille joka päivä hyviä lahjojaan.
Koko kristillinen elämä on kiitollista vastausta Jumalan armoon ja hyvyyteen. Kristillinen usko halua vaalia ja vahvistaa kiitollisuuden kulttuuria. Aamurukouksessa kiitämme uudesta päivästä, ruokarukouksessa ravinnosta ja iltarukouksessa varjeluksesta kuluneena päivänä. Suvivirressä kiitämme luomakunnasta ja ”Enkeli taivaassa” Kristuksesta, koko maailman Vapahtajasta.
Siinä, missä ahdistus on lamaannuttava voima, kiitollisuus on positiivinen, aktivoiva voima. Kun saamme jotakin hyvää lahjaksi, eikö se synnytä meissä kuin itsestään halun antaa vastalahja.
Juuri tätä hyvä Jumala meiltä tahtoo: että ensin tunnustamme hänet rakastavaksi Luojaksi ja kaiken hyvän antajaksi. Ja että laitamme tämän hyvän kiertämään, emme pidätä sitä itsellämme, vaan laitamme Jumalan lahjat kiertämään. Tästä avautuu koko elämän perimmäinen lahjaluonne.
Kuka osaisi nähdä sen parhaiten? Kuka toimisi meille esimerkkinä?
Päivän evankeliumissa on merkillinen kiitosrukous, jossa Jeesus kiittää Isä Jumalaa siitä, että hän on salannut sanoman armosta omasta mielestään viisailta ja ilmoittanut sen lapsenmielisille. Voisiko Jeesus tarkoittaa tätä: ottakaa oppia lapsen iloisesta kiitollisuudesta! Lapsi näkee vaistonvaraisesti, että elämä on täynnä mahdollisuuksia, että elämän hyvyys syntyy näiden lahjojen jakamisesta yhdessä ja että kaiken takana on hyvä ja ihmisiä rakastava Luoja.
Jumalan hyvyys ja rakkaus eivät ole salatietoa, joka avautuu vain viisaille ja oppineille. Se on julkista tietoa, avoinna aivan kaikille ja kaikenlaisille.
Meidän aikuisten ja vaikuttajien tehtävänä on kantaa vastuuta koko yhteiskunnasta. Vastuu painaa. Monimutkaisten ongelmien keskellä vastuunkantajan huomio voi kapeutua vain ongelmiin. Ristiriitaisten ja vastakkaisten odotusten keskellä politiikan vastuunkantaja voi väsyä. Myös hänelle – siis sinulle – Jeesuksella, hyvällä paimenella, on hyvää sanottavaa: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
[post_title] => Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus korosti kiitollisuuden merkitystä – Krooninen tyytymättömyys tuskin vahvistaa yhteiskuntarauhaa, piispa saarnasi [post_excerpt] => Valoisaan ja lämminhenkiseen jumalanpalvelukseen oli valittu hyvyyttä, kiitollisuutta ja rauhaa uhkuvia virsiä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => valtiopaivien-avajaisjumalanpalvelus-korosti-kiitollisuuden-merkitysta-krooninen-tyytymattomyys-tuskin-vahvistaa-yhteiskuntarauhaa-piispa-saarnasi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-06 07:52:34 [post_modified_gmt] => 2025-02-06 05:52:34 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=113127 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus korosti kiitollisuuden merkitystä – Krooninen tyytymättömyys tuskin vahvistaa yhteiskuntarauhaa, piispa saarnasi [title] => Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus korosti kiitollisuuden merkitystä – Krooninen tyytymättömyys tuskin vahvistaa yhteiskuntarauhaa, piispa saarnasi [href] => https://staging.kotimaa.fi/valtiopaivien-avajaisjumalanpalvelus-korosti-kiitollisuuden-merkitysta-krooninen-tyytymattomyys-tuskin-vahvistaa-yhteiskuntarauhaa-piispa-saarnasi/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 113129 )
Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus korosti kiitollisuuden merkitystä – Krooninen tyytymättömyys tuskin vahvistaa yhteiskuntarauhaa, piispa saarnasi
Emeritusarkkipiispa Mikko Juvan nimi kaiverretaan rotusorron vastaisen taistelun muistoseinään Etelä-Afrikan Pretoriassa. Vapauden puistossa sijaitsevalle muistoseinälle nimeä on esittänyt Historians without borders -järjestö (Historioitsijat vailla rajoja). Seinälle pääsee henkilöitä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet rotusorron vastaiseen työhön ja ovat edesmenneitä.
Mikko Juvaa koskevissa perusteluissa todettiin, että hän toimi rotusorron vastaisena puhujana ja teki merkittävällä tavalla Suomessa tunnetuksi Etelä-Afrikan harjoittamaa rotuerottelupolitiikkaa.
Yhtenä merkittävänä sysäyksenä Juvan aktiivisuuteen oli tutustumismatka 1960-luvun alussa silloiseen Etelä-Afrikan hallinnassa olevaan Lounais-Afrikkaan, nykyiseen Namibiaan. Juva toimi tuolloin Suomen Lähetysseuran johtokunnan puheenjohtajana. Perustelujen mukaan Juva kannusti lähetystyöntekijöitä tukemaan ja suojelemaan maan vapautusjärjestön SWAPO:n kannattajia ja muita rotuerottelun vastustajia.
Muita suomalaisia, jotka saavat nimensä muistoseinälle Mikko Juvan lisäksi ovat Martti Ahtisaari, Kalevi Sorsa, Helena ja Risto Kekkonen, Kari Karanko ja Niilo Wälläri. Suomen Etelä-Afrikan suurlähetystön tietojen mukaan nimien paljastamiseen liittyvä juhlatilaisuus järjestetään Pretoriassa maaliskuun alussa.
Muistoseinällä on yhteensä noin 3000 henkilön ja yhteisön tai organisaation nimet. Osa henkilöistä on rotusorron vastaisessa taistelussa menehtyneitä eteläafrikkalaisia henkilöitä.
[post_title] => Emeritusarkkipiispa Mikko Juvan nimi kaiverretaan rotusorron vastaisen taistelun muistoseinään Etelä-Afrikassa [post_excerpt] => Mikko Juva teki merkittävällä tavalla Suomessa tunnetuksi Etelä-Afrikan harjoittamaa rotuerottelupolitiikkaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => emeritusarkkipiispa-mikko-juvan-nimi-kaiverretaan-rotusorron-vastaisen-taistelun-muistoseinaan-etela-afrikassa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-05 13:30:54 [post_modified_gmt] => 2025-02-05 11:30:54 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=104845 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Emeritusarkkipiispa Mikko Juvan nimi kaiverretaan rotusorron vastaisen taistelun muistoseinään Etelä-Afrikassa [title] => Emeritusarkkipiispa Mikko Juvan nimi kaiverretaan rotusorron vastaisen taistelun muistoseinään Etelä-Afrikassa [href] => https://staging.kotimaa.fi/emeritusarkkipiispa-mikko-juvan-nimi-kaiverretaan-rotusorron-vastaisen-taistelun-muistoseinaan-etela-afrikassa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 112448 )
Emeritusarkkipiispa Mikko Juvan nimi kaiverretaan rotusorron vastaisen taistelun muistoseinään Etelä-Afrikassa
Valtiopäivät avataan tänään klo 12 jumalanpalveluksella Helsingin tuomiokirkossa. Jumalanpalveluksessa saarnaa Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen.
Jumalanpalvelusta ei televisioida, mutta sitä voi seurata tänään striimattuna Kotimaan palvelusta jumalanpalvelusverkossa.fi
[post_title] => Valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa saarnaa piispa Jari Jolkkonen – Seuraa jumalanpalvelusta striimattuna Kotimaan sivuilta [post_excerpt] => Valtiopäivät avataan tänään klo 12 jumalanpalveluksella Helsingin tuomiokirkossa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => valtiopaivien-avajaisjumalanpalveluksessa-saarnaa-piispa-jari-jolkkonen-seuraa-jumalanpalvelusta-striimattuna-kotimaan-sivuilta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-05 09:43:18 [post_modified_gmt] => 2025-02-05 07:43:18 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=113079 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa saarnaa piispa Jari Jolkkonen – Seuraa jumalanpalvelusta striimattuna Kotimaan sivuilta [title] => Valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa saarnaa piispa Jari Jolkkonen – Seuraa jumalanpalvelusta striimattuna Kotimaan sivuilta [href] => https://staging.kotimaa.fi/valtiopaivien-avajaisjumalanpalveluksessa-saarnaa-piispa-jari-jolkkonen-seuraa-jumalanpalvelusta-striimattuna-kotimaan-sivuilta/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 113080 )
Valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa saarnaa piispa Jari Jolkkonen – Seuraa jumalanpalvelusta striimattuna Kotimaan sivuilta
Kirkon virka- ja työehtosopimus on irtisanottu, ja se päättyy 28. helmikuuta. Neuvottelut uudesta sopimuksesta aloitettiin 15. tammikuuta. Sopimus koskee noin 20 000 palkansaajaa.
Neuvotteluissa pääsopijoina ovat Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO, Kirkon alan unioni, Kirkon alat ja Kirkon työmarkkinalaitos.
– Osapuolten välillä on vaihdettu tavoitepaperit. Niitä käydään lävitse, kertoo JUKOn edustaman AKI-liitot ry:n toiminnanjohtaja Jussi Junni.
AKI-liitot on Suomen Kanttori-urkuriliiton, Suomen kirkon pappisliiton ja Suomen teologiliiton yhteinen työmarkkinajärjestö.
Junnin mukaan neuvotteluissa on yhteistä tahtoa saada neuvottelut valmiiksi helmikuun loppuun mennessä. Nyt neuvotellaan kerran viikossa, myöhemmin kahdesti viikossa ja loppuvaiheessa kokonaisia päiviä.
– JUKOn puolesta tavoitellaan ratkaisua, joka turvaisi ostovoimaa. Yle julkaisi tiedon, että ostovoiman osalta ollaan 4 prosenttia jäljessä vuoden 2021 tasosta. Haluamme, että päästään edes sille tasolle.
Ihan itsessään jo vastuukysymykset ovat niin isoja, että niistä pitäisi saada palkanlisää.
Viime neuvottelukierroksella kirkon sektorin palkkoja korotettiin enemmän kuin muualla eli 10 prosenttia, kun muuten palkkoja korotettiin 6 prosenttia. Sillä haluttiin kuroa umpeen eroa kuntasektorin palkkoihin.
– Meidän näkökulmasta 4 prosenttia suurempi korotus on parantanut kirkon vetovoimaa ja lisännyt työvoiman pitovoimaa. Mutta se ei vielä riitä. Kunta-alan palkkaohjelma korottaa vuosina 2025–2027 vielä 3 prosenttia enemmän kuin muilla, Junni sanoo.
JUKOLLA ON neuvotteluissa myös muita keskeisiä tavoitekokonaisuuksia, kuten palkkausjärjestelmän parempi ja joustavampi toiminta, kuormittavaksi koetusta leirityöstä saatavat korvaukset ja kolmantena päivystyksistä saatavat korvaukset.
– Leirityön vaatimus on lisääntynyt. Tuntuu että on vaikea saada työntekijöitä lähtemään leirille. Ihan itsessään jo vastuukysymykset ovat niin isoja, että niistä pitäisi saada palkanlisää. Toinen on työaikakorvaus. Leirillä ollaan työajatta työssä. Siitä saatavia muutamia vapaapäiviä ei koeta riittäväksi korvaukseksi.
Päivystyskäytäntöjä puolestaan seurakunnissa on erilaisia. Niihin voi liittyä lähtövelvollisuus hätätilanteissa, mikä tuottaa ongelmia vaikkapa lastenhoidon hankkimisen suhteen, jos lähdöstä ei saa korvausta.
KIRKON SEKTORIN työehtosopimuksista neuvoteltaessa havahdutaan aina kysymään, onko kirkon työntekijöillä mahdollisuutta lakkoilla.
Junnin mukaan työsuhteessa olevilla on mahdollisuus käyttää kaikkia työtaistelukeinoja. Viranhaltijoille sen sijaan vain täysi lakko on sallittua, mutta niin, että kirkkolain mukaiset hengellisen työn tehtävät pitäisi hoitaa. Kokouksista ja tilastoinnista voisi siis lakkoilla.
– Tässä tosin viitataan lakiin, joka on kumottu vuonna 1993. Meidän näkemys on, ettei tämä hengellistä työtä koskeva rajoitus enää voi pitää paikkaansa, Junni toteaa.
Junnin mukaan asiaa voitaisiin testata käytännön tilanteessa, jos ajaudutaan työtaisteluun. Lakkovaroitusta ei kuitenkaan näissä neuvotteluissa ole annettu 40 vuoteen.
AKI-LIITOILLA ON meneillään työehtosopimusneuvottelut Kristillisten järjestöjen osalta. Näiden sopimus päättyi 31.1. ja neuvottelut alkoivat joulukuussa. Näissä neuvotteluissa palkansaajia edustavat AKI-liitot ja Kirkon alat sekä työnantajia Palvelualojen työnantajat PALTA.
Junnin mukaan neuvotteluja on käyty hyvässä hengessä, mutta palkkaratkaisuista ei ole päästy vielä keskustelemaan. Syynä on hallituksen ajama vientivetoinen palkkamalli ja se, että ensin odotellaan saadaanko teknologiapuolelle työehtosopimusta.
– Ennusteeni on, että muutama viikko lakkoillaan teknologia-alalla, sitten tulee neuvottelutulos. Siitä saadaan pelimerkkejä kristillisten järjestöjen neuvotteluihin.
[post_title] => Kirkon virka- ja työehtosopimuksesta neuvotellaan parhaillaan – Lakko-oikeutta voitaisiin testata käytännön tilanteessa [post_excerpt] => Kirkon virka- ja työehtosopimus on irtisanottu, ja se päättyy 28. helmikuuta. Meneillään olevien neuvottelujen tavoitteena on lisätä ostovoimaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkon-virka-ja-tyoehtosopimuksesta-neuvotellaan-parhaillaan-lakko-oikeutta-voitaisiin-testata-kaytannon-tilanteessa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-04 14:12:15 [post_modified_gmt] => 2025-02-04 12:12:15 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=113027 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkon virka- ja työehtosopimuksesta neuvotellaan parhaillaan – Lakko-oikeutta voitaisiin testata käytännön tilanteessa [title] => Kirkon virka- ja työehtosopimuksesta neuvotellaan parhaillaan – Lakko-oikeutta voitaisiin testata käytännön tilanteessa [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkon-virka-ja-tyoehtosopimuksesta-neuvotellaan-parhaillaan-lakko-oikeutta-voitaisiin-testata-kaytannon-tilanteessa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 113028 )
Kirkon virka- ja työehtosopimuksesta neuvotellaan parhaillaan – Lakko-oikeutta voitaisiin testata käytännön tilanteessa
Ruotsin kirkossa keskustellaan nyt siitä, voisiko sikäläistä pappispulaa helpottaa avaamalla nopeutettuja polkuja papiksi keski-ikäisille. Asiasta kertoo Kyrkans Tidning.
Ruotsissa papiksi tahtovalla on yleensä edessään viiden ja puolen vuoden opinnot. Näin on myös silloin kun hänellä on jo muita akateemisia tutkintoja takanaan.
Turun yliopiston professorin, piispa emeritus Björn Vikströmin vuosina 2020–21 Ruotsin kirkolle laatiman selvityksen mukaan pappiskoulutuksessa voitaisiin tutkia nopeutettua vaihtoehtoa niille, joilla on jo jokin muu akateeminen tutkinto. Monissa muissa Euroopan kirkoissa tällaisia reittejä on niille, jotka kokevat kutsumusta pappisuralle keski-iässä.
Västeråsin hiippakunnan piispa Mikael Mogren on nyt lämmennyt Vikströmin johtopäätöksille.
– Asia on kiireellinen, erityisesti seurakunnille, joissa nykyään on henkilöstöpulaa. Suurena ongelmana on pappien puute, mutta myös diakonit, kasvattajat ja muusikot ovat vähissä, Mogren sanoo Kyrkans Tidningille.
Mogrenin mukaan on selvitettävä, mitä nopeutettuun koulutukseen kuuluisi ja mitä siitä jätettäisiin pois. Lyhyempi koulutus ei hänestä olisi vain keino lievittää pappispulaa, vaan myös mahdollisuus saada pappeja, joilla on erilaista kokemusta ja tietoa. Mogren kertoo kohdanneensa esimerkiksi diakoneja, jotka tuntevat kutsumuksen ryhtyä papeiksi, mutta epäröivät nykyisen pappiskoulutuksen pituuden vuoksi.
Valintaprosessia Mogren ei kuitenkaan lieventäisi.
– Hakijalta tulee löytyä vakavuutta, kypsyyttä ja elävää kristillistä uskoa, joka syvenee ajan myötä. On tärkeää kokoontua pyhän ympärille, hän sanoo.
Kyrkans Tidningin mukaan jotkut pelkäävät, että lyhyempi koulutus voisi synnyttää A- ja B-tason pappeja. Mogren ei allekirjoita pelkoa.
– Näillä papeilla olisi kuitenkin toisenlaista tietoa, ja on tärkeää, että kirkko tekee selväksi, että vihitty pappi on pappi.
[post_title] => Ruotsin kirkossa pohditaan: Keski-ikäisistä pappeja lyhyemmällä koulutuksella [post_excerpt] => Lyhyempi koulutus ei olisi vain keino lievittää pappispulaa, vaan myös mahdollisuus saada pappeja, joilla on erilaista kokemusta ja tietoa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => ruotsin-kirkossa-pohditaan-keski-ikaisista-pappeja-lyhyemmalla-koulutuksella [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-03 12:55:33 [post_modified_gmt] => 2025-02-03 10:55:33 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=112937 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Ruotsin kirkossa pohditaan: Keski-ikäisistä pappeja lyhyemmällä koulutuksella [title] => Ruotsin kirkossa pohditaan: Keski-ikäisistä pappeja lyhyemmällä koulutuksella [href] => https://staging.kotimaa.fi/ruotsin-kirkossa-pohditaan-keski-ikaisista-pappeja-lyhyemmalla-koulutuksella/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 112938 )