Elokuvaohjaaja Veli Granö on voittanut Kirkon mediasäätiön vuoden 2025 palkinnon dokumenttielokuvallaan Sirkus Tuomento. Dokumentti palkittiin Tampereen elokuvajuhlien kotimaisessa kilpailussa, jossa oli mukana kaikkiaan 37 elokuvaa.
– Elokuva on rakennettu taitavasti. Se tasapainoilee onnistuneesti päähenkilönsä yleisen ja yksityisen maailman välillä. Ja miksei onnistuisi, sillä onhan päähenkilö tasapainoilun ammattilainen, nuorallakävelijä, perustelee palkintoa elokuvatuottaja Outi Ruosi, joka toimi Kirkon mediasäätiön palkinnon tuomarina.
Sirkus Tuomento kertoo Suomen kuuluisimmasta nuorallakävelijästä, kuvataiteilija Antti Tuomennosta (s.1968). Tuomento aloitti nuorallakävelijän uran 13-vuotiaana ja oli pitkään ainoa lajin ammattilainen Suomessa. Hänen sirkusuransa katkesi terveysongelmiin. Tuomento on vuodesta 1990 lähtien rakentanut käsitetaiteellista teosta, yhteiskuntakriittistä kaupunkia romujätteestä Pelimannimäelle, Köyliön Tuiskulaan, jonne on valmistunut jopa yli viisikymmentä arkkitehtuuriltaan orgaanista rakennusta.
Palkintoperusteissa todetaan, että elokuva johdattaa pohtimaan olemassaolon syviä kysymyksiä, kuten sitä, millaista on vetäytyä ja rakentaa oma sisäinen maailma erilleen muista, mutta silti olla yhtä maailman kanssa. Elokuvasta kasvaa ajankuva maailmasta, joka on nyt epävarma ja turvaton ja joka houkuttaa vetäytymään.
– Mutta kuten elokuvan päähenkilö osoittaa, on mahdollista löytää omanlainen tasapaino, löytää oma sisäinen rauha ja kuitenkin olla osa yhteisöä, Rousu toteaa.
Kirkon mediasäätiön palkinto on suuruudeltaan 1500 euroa. Palkintoa on jaettu Tampereen elokuvajuhlilla yhdelle kotimaisen elokuvan ohjaajalle vuodesta 2017. Palkinnon myöntämisperusteissa painotetaan elokuvien teknistä ja taiteellista korkealaatuisuutta sekä sellaisia teemoja, jotka kutsuvat katsojat pohtimaan kristillistä arvomaailmaa.
Uutista on korjattu 10.3.2025 klo 12.54: Tuomento ei ole sittemmin vaan vuodesta 1990 lähtien rakentanut, ei satukaupunkia, vaan käsitetaiteellista teosta, yhteiskuntakriittistä kaupunkia.
[post_title] => Kirkon mediasäätiö palkitsi dokumentin nuorallakävelijästä [post_excerpt] => Elokuvaohjaaja Veli Granö on voittanut Kirkon mediasäätiön vuoden 2025 palkinnon dokumenttielokuvallaan Sirkus Tuomento. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkon-mediasaation-palkitsemassa-dokumentissa-nuorallakavelija-taitelee-yksityisen-ja-yleisen-maailman-rajalla [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-20 15:17:11 [post_modified_gmt] => 2025-03-20 13:17:11 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=115038 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkon mediasäätiö palkitsi dokumentin nuorallakävelijästä [title] => Kirkon mediasäätiö palkitsi dokumentin nuorallakävelijästä [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkon-mediasaation-palkitsemassa-dokumentissa-nuorallakavelija-taitelee-yksityisen-ja-yleisen-maailman-rajalla/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 115039 )
Kirkon mediasäätiö palkitsi dokumentin nuorallakävelijästä
Berliiniin rakennettavan House of One uskontojen talon peruskivi muurattiin jo lähes neljä vuotta sitten, mutta suurta edistystä rakennustyömaalla ei ole edelleenkään nähtävissä. Ainoastaan aidatun tontin edessä liehuvat House of One -liput ja infotaulut kielivät siitä, että aidan takana näkyvälle alueelle ollaan rakentamassa kristittyjen, juutalaisten ja muslimien yhteistä taloa.
House of One -säätiön hallintojohtajan Roland Stolten mukaan työmaalla on kuitenkin tapahtunut edistystä.
– Rakentamista edeltävät arkeologiset työt on jo suoritettu. Tämä työvaihe oli välttämätön, koska uskontojen talo rakennetaan paikalla aiemmin sijainneen Petrikirchen perustusten päälle. Myös betonipilariperustukset on jo tehty. Rakennushankkeen ensimmäinen vaihe on saatu päätökseen.
Alku on tehty, mutta jo nyt on selvää, että rakennuksen valmistuminen lykkääntyy. Tällä hetkellä valmistumisaikatauluksi arvioidaan vuotta 2028, mutta projektin toteuttamiseen liittyy edelleen monia haasteita. Niistä päällimmäisiin kuuluvat voimakkaasti kallistuneet rakennusmateriaalit, jotka ovat nostaneet tuntuvasti kokonaiskustannuksia.
Kun rakennuksen kokonaishinnaksi vuonna 2020 arvioitiin reilut 47 miljoonaa, nyt kustannusten arvioidaan olevan 69,5 miljoonaa euroa. Berliinin osavaltion ja liittovaltion tukea sekä rahalahjoituksia on kertynyt noin 53 miljoonaa eli rahoitusaukko on tämänhetkisten tietojen mukaan reilut 16 miljoonaa.
JOS SAKRAALIRAKENNUKSEN valmistumista joudutaankin vielä odottamaan, kiinnostus itse projektia kohtaan lisääntyy. Ei pelkästään berliiniläisten keskuudessa, vaan myös kansainvälisellä tasolla.
– Olemme saaneet lahjoituksia 70 eri maasta. Jo se osoittaa, että hanke kiinnostaa laajalti. Projektimme säteilyvoimasta kertovat myös partnerihankkeemme Georgiassa ja Keski-Afrikan tasavallassa, Stolte kertoo.
Vaikka hankkeen kannatus on lisääntynyt vuosien mittaan, olisi liioiteltua sanoa, että siihen suhtaudutaan pelkästään positiivisesti.
Hankkeessa vuoden 2015 lopulta lähtien mukana ollut imaami Osman Örs myöntää, että hanketta kannattavat edelleen etupäässä liberaalit kristityt, juutalaiset ja muslimit.
– Meille on selvää, että emme tavoita kaikkia. On seurakuntia, jotka eivät halua olla mukana uskontojen välisessä vuorovaikutuksessa, kun taas toiset tarvitsevat enemmän totutteluaikaa. Kannatus on kuitenkin kasvanut vuosien mittaan.
Örs mainitsee esimerkkinä rauhanrukoukset, joita alettiin pitää Hamasin 7.10.2023 tekemän terrori-iskun jälkeen. Rukoushetkiin osallistuu hänen mukaansa nykyään useita imaameja.
– Heillä ei ole mitään ongelmaa rukoilla yhdessä juutalaisten ja kristittyjen kanssa. Rukoilemme yhdessä rauhan ja kaikkien uhrien puolesta olematta puolueellisia. Monelle on toivoa antavaa nähdä, että juutalaiset, muslimit ja kristityt rukoilevat rinta rinnan näinä aikoina. Sillä on hyvin voimakas vaikutus.
LISÄÄNTYNYT HYVÄKSYNTÄ näkyy Örsin mukaan myös siinä, että kolmen uskonnon edustajia pyydetään yhä useammin instituutioihin – esimerkiksi kouluihin, yliopistoille ja poliisikouluihin – kertomaan siitä kuinka eri uskonnot toimivat rauhanomaisesti yhdessä.
– Emme puhu pelkästään konflikteista, vaan aivan normaaleista asioista, kuten juutalaisten, kristittyjen ja muslimien välisistä yhtäläisyyksistä. Erityisesti koululaisten keskuudessa kiinnostus on suurta. Jo sillä, että heidän edessään seisoo kristitty, muslimi ja juutalainen, on tärkeä merkitys.
Osman Örs on omakohtaisesti kokenut uskontojen välisen yhdistävän voiman, sen että monista kristityistä ja juutalaisista on tullut hänelle tärkeitä ja läheisiä ystäviä. Hänelle uskontodialogi on loputon oppimisprosessi, joka vie hetkeksi omasta kokemusmaailmasta itselle vieraaseen kokemusmaailmaan.
– Tämä tapahtuu esimerkiksi kun muslimina menen juutalaiseen tai kristilliseen jumalanpalvelukseen. Uskontodialogi edellyttää sitä, että uskaltaa katsoa omaa nenänvarttaan pidemmälle ja pystyy näkemään erilaisuuden rikkautena, mutta kuitenkin niin, että pysyy omassa uskon maailmassaan.
Uskontodialogi ei tarkoita sitä, että sekoitamme uskonnot keskenään, Örs painottaa.
USKONTOJEN TALON idea ei sinänsä ole uusi. Vastaavia taloja on esimerkiksi Sveitsin Bernissä tai pohjoissaksalaisessa Hannoverissa. Berliinin uskontojen talon tekee kuitenkin erityiseksi se, että se rakennetaan alusta lähtien kolmen uskonnon taloksi.
Uskontodialogi on huomioitu myös Kuehn Malvezzi -arkkitehtitoimiston laatimassa rakennussuunnitelmassa. Berliinin uskontojen talossa juutalaiset, kristityt ja muslimit toimivat saman katon alla, mutta siten että synagoga, kirkko ja moskeija ovat erillisissä tiloissa. Rakennuksen keskelle on suunniteltu yhteinen tila, jossa eri uskonnot voivat kohdata.
Erityiseksi uskontojen talon tekee myös paikka, jolle se rakennetaan.
– Talo rakennetaan keskelle Berliiniä paikalle, joka on ollut 1200-luvulta lähtien uskonnollinen paikka. Mielestäni tällä on tärkeä kulttuureja ja uskontoja yhdistävä merkitys. Samalla se osoittaa myös sen, että uskonnot näyttelevät edelleen tärkeää osaa maallisessa Berliinissä, Roland Stolte sanoo.
[post_title] => Berliiniin rakentuva uskontojen talo herättää kiinnostusta [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kesken-berliiniin-rakentuva-uskontojen-talo-herattaa-kiinnostusta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-07 09:27:26 [post_modified_gmt] => 2025-03-07 07:27:26 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=114852 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Berliiniin rakentuva uskontojen talo herättää kiinnostusta [title] => Berliiniin rakentuva uskontojen talo herättää kiinnostusta [href] => https://staging.kotimaa.fi/kesken-berliiniin-rakentuva-uskontojen-talo-herattaa-kiinnostusta/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 114853 )
Berliiniin rakentuva uskontojen talo herättää kiinnostusta
Kirkon työmarkkinaosapuolet ovat päässeet sopuun kirkon uudesta virka- ja työehtosopimuksesta kaudelle 2025–2028. Evankelis-luterilaisen yli 20 000 palkansaajan työehdoista ovat neuvotelleet Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Kirkon alan unioni ry, Kirkon alat ry sekä Kirkon työmarkkinalaitos.
JUKOn toisena pääneuvottelijana toiminut AKI-liittojen toiminnanjohtaja Jussi Junni kertoo Kotimaalle, että neuvottelut olivat tiukat, mutta päätökset tehtiin hyvässä hengessä.
– Tämä on kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
ERITYISEN HYVINÄ uudistuksina Junni pitää 7,8 prosentin palkankorotusta sekä suorituslisäjärjestelmäuudistusta.
– 7,8 prosentin korotus on sama kuin teknologiapuolella. Se on todella kirkon palkka- ja kilpailukykyä ylläpitävä ratkaisu.
Junni toteaa kirkon palkkojen olevan edelleen huonommat kuin esimerkiksi kunnilla.
– Ja kunnathan ovat keskeinen kilpailija työvoiman suhteen.
Korotus kuitenkin tasoittaa tilannetta. Suorituslisäjärjestelmäuudistusta Junni pitää tärkeänä siksi, että aiempi tilanne on kerännyt työntekijöiltä paljon kritiikkiä.
– Se on myönnetty aiemmin vain vuodeksi kerrallaan. Siitä on tullut joissain seurakunnissa eräänlainen kiertopalkinto.
Jatkossa suorituslisä jää voimaan ja sen menettää vain, jos suoritus olennaisesti heikkenee.
ISOMPIAKIN TOIMENPITEITÄ Junnin mukaan oltaisiin kaivattu.
– Leirityön puolelle kaivataan yhä parannuksia, esimerkiksi leirityökorvausten tasoon. Myös päivystyöstä ja tavoitettavuudesta saatavista korvauksista on tulevaisuudessa keskusteltava.
Lue myös:
[post_title] => Kirkon työntekijät saavat tuntuvan palkankorotuksen –"Kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu" [post_excerpt] => Kirkon työmarkkinaosapuolet ovat päässeet sopuun kirkon uudesta virka- ja työehtosopimuksesta kaudelle 2025–2028. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkon-tyontekijat-saavat-tuntuvan-palkankorotuksen-kaikkia-osapuolia-tyydyttava-ratkaisu [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-07 15:42:15 [post_modified_gmt] => 2025-03-07 13:42:15 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=114930 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkon työntekijät saavat tuntuvan palkankorotuksen –”Kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu” [title] => Kirkon työntekijät saavat tuntuvan palkankorotuksen –”Kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu” [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkon-tyontekijat-saavat-tuntuvan-palkankorotuksen-kaikkia-osapuolia-tyydyttava-ratkaisu/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 113028 )
Kirkon työntekijät saavat tuntuvan palkankorotuksen –”Kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu”
Kirkkohallituksen kansliapäällikön valinta etenee niin, että neljästä haastatteluun valitusta hakijasta jatkoon on valittu kolme.
Kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen täysistunnon valintatyöryhmä haastatteli 6.3.2025 neljä Kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaa hakenutta. Valintatyöryhmä päätti, että keskusteluja jatketaan Lapuan hiippakuntadekaanin Terhi Kairan, Tuiran kirkkoherran Niilo Pesosen ja Kallion kirkkoherran Riikka Reinan kanssa.
Lopullisen valinnan tekee kirkolliskokous toukokuun istunnossaan. Nykyinen kansliapäällikkö Pekka Huokuna jää eläkkeelle syksyllä.
Lue myös
Neljä valittu haastatteluun kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaa varten – Katso nimet
Kirkkohallituksen kansliapäällikön tehtävään 14 hakijaa – katso tästä ketkä
[post_title] => Neljästä hakijasta enää kolme tavoittelee Kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaa [post_excerpt] => Kirkkohallituksen kansliapäällikön valinta etenee niin, että neljästä haastatteluun valitusta hakijasta jatkoon on valittu kolme. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => neljasta-hakijasta-enaa-kolme-tavoittelee-kirkkohallituksen-kansliapaallikon-virkaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-07 14:07:34 [post_modified_gmt] => 2025-03-07 12:07:34 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=114945 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Neljästä hakijasta enää kolme tavoittelee Kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaa [title] => Neljästä hakijasta enää kolme tavoittelee Kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaa [href] => https://staging.kotimaa.fi/neljasta-hakijasta-enaa-kolme-tavoittelee-kirkkohallituksen-kansliapaallikon-virkaa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 27951 )
Neljästä hakijasta enää kolme tavoittelee Kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaa
Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka on myöntänyt rovastin arvonimen kolmelle erityisen ansioituneelle pastorille. He ovat
Lohjan seurakunnan III kappalainen Raimo Kuismanen, Leppävaaran seurakunnan I seurakuntapastori Aija Pöyri ja Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston asiantuntija Tuula Vinko.
Espoon hiippakunnan tuomiokapituli on myöntänyt director cantus -arvonimet kahdelle. He ovat musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori ja Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Anna-Liisa Haunio.
Espoon hiippakuntaan kolme uutta rovastia ja kaksi director cantus -arvonimeä
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo on 5.3. myöntänyt rovastin arvonimen kahdeksalle erityisen ansioituneelle papille. Uudet rovastit ovat pastori Paula Enckell, Tikkurilan seurakunnan seurakuntapastori Jaakko Hyttinen, pastori Hannu Kiuru, Kallion seurakunnan seurakuntapastori Jaana Partti, Kannelmäen seurakunnan seurakuntapastori Nina Rajamäki, Suomen Lähetysseuran asiantuntija Suvimarja Rannankari-Norjanen, Vantaankosken seurakunnan kansainvälisen työn pastori Mark Saba ja Kirkkohallituksen asiantuntija Riikka Wikström.
[post_title] => Kahdeksan uutta rovastia Helsingin hiippakuntaan [post_excerpt] => Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo on 5.3. myöntänyt rovastin arvonimen kahdeksalle erityisen ansioituneelle papille. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kahdeksan-uutta-rovastia-helsingin-hiippakuntaan [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-06 16:02:26 [post_modified_gmt] => 2025-03-06 14:02:26 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=114866 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kahdeksan uutta rovastia Helsingin hiippakuntaan [title] => Kahdeksan uutta rovastia Helsingin hiippakuntaan [href] => https://staging.kotimaa.fi/kahdeksan-uutta-rovastia-helsingin-hiippakuntaan/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 28398 )
Kahdeksan uutta rovastia Helsingin hiippakuntaan
Tuhkakeskiviikkoa 5.3. vietettiin Yhdysvaltain hallinnon sydämessä Washington DC:ssä Capitol Hillin kukkulalla rukoillen ja protestoiden. Uskontojohtajat ja demokraattiset lainsäätäjät laskeutuivat paastonaikaan protestoimalla presidentti Donald Trumpin toimeenpanomääräyksiä ja kongressissa etenevää budjettiehdotusta vastaan. Asiasta kertoo Religious News Service.
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ulkopuolella pastori William Barber arvosteli Trumpin hallinnon pyrkimyksiä heikentää Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäystä, joka takaa kansalaisuuden kaikille maassa syntyneille.
Yale Divinity Schoolin yleisen teologian ja politiikan keskusta johtava Barber oli yhdessä juutalaisten ja protestanttisen kirkkojen johtajien kanssa julkistamassa avointa kirjettä, jossa kehotetaan katumukseen ja aktivismiin.
– Kirjoitamme nyt, koska tiedämme, että kuninkaiksi tahtovista voi tulla kuninkaita vain, jos me kumarramme heitä, hän sanoi.
– Kumartaminen ei kuitenkaan ole DNA:ssamme. Se ei ole sieluissamme, se ei ole hengessämme, emmekä me kumarra.
Barber puolusti puheessaan köyhyyden kierteeseen ajautuneita amerikkalaisia sitä vastaan, että republikaanien suunnitelmissa on leikata noin 2 miljardia dollaria liittovaltion budjetista seuraavan vuosikymmenen aikana. Lupauksista huolimatta analyytikkojen mukaan leikkauksia tulee kohdistumaan myös Medicaidiin että Supplemental Nutrition Assistance -ohjelmiin, joihin miljoonat amerikkalaiset tukeutuvat terveytensä ja ruokaturvansa varmistamiseksi.
– Mitä he aikovat tehdä budjetin kanssa, on tällä hetkellä vaarallisin asia tässä maassa, Barber sanoi.
AIEMMIN TUHAKESKIVIIKKOAAMUNA Longworthin edustajainhuoneen toimistorakennuksessa järjestettiin tapahtuma, jonne kokoontui juutalaisia ja protestanttisia uskontojohtajia yhdessä katolilaisten ja kveekarijohtajien kanssa.
Demokraattisten lainsäätäjien rinnalla uskontojohtajat rukoilivat yhdessä ja papisto piirsi tuhkaristejä ihmisten otsiin. Pidetyt puheet käsittelivät terveydenhuoltoon, ruoka-apuun, maahanmuuttoon, verotukseen ja Yhdysvaltain demokratian vakauteen kohdistuvia hyökkäyksiä. Monet puhujista viittasivat Jeesuksen kehotukseen Matteuksen evankeliumissa huolehtia nälkäisistä, janoisista, sairaista ja muista avuntarvitsijoista.
– Me suremme kongressin yrityksiä leikata terveydenhuoltoa, asumista ja ruoka-apua maksaakseen veronalennuksia rikkaille, sanoi pastori Karen Georgia A. Thompson, joka johtaa United Church of Christ -seurakuntaa.
Missourin edustaja Emanuel Cleaver, joka itse on United Methodist -kirkon pastori, esitti jyrkän tuomion konservatiivisille kollegoilleen.
– On synti, että joku jolla on 325 neliömetrin koti, kaksi autoa ja 174 000 dollarin vuosipalkka kongressissa, puhuu rahojen leikkaamisesta Medicaidista, Cleaver sanoi.
Lue myös:
Näkökulma: Trumpilla on Raamattu, mutta Jumalalla ei ole puoluekirjaa
[post_title] => Tuhkaristejä ja protesteja – Uskontojohtajat arvostelivat Trumpin hallintoa ja kehottivat katumukseen [post_excerpt] => Tuhkakeskiviikkoa 5.3. vietettiin Yhdysvaltain hallinnon sydämessä Washington DC:ssä Capitol Hillin kukkulalla rukoillen ja protestoiden. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tuhkaristeja-ja-protesteja-uskontojohtajat-arvostelivat-trumpin-hallintoa-ja-kehottivat-katumukseen [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-06 12:32:14 [post_modified_gmt] => 2025-03-06 10:32:14 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=114847 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Tuhkaristejä ja protesteja – Uskontojohtajat arvostelivat Trumpin hallintoa ja kehottivat katumukseen [title] => Tuhkaristejä ja protesteja – Uskontojohtajat arvostelivat Trumpin hallintoa ja kehottivat katumukseen [href] => https://staging.kotimaa.fi/tuhkaristeja-ja-protesteja-uskontojohtajat-arvostelivat-trumpin-hallintoa-ja-kehottivat-katumukseen/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 114848 )
Tuhkaristejä ja protesteja – Uskontojohtajat arvostelivat Trumpin hallintoa ja kehottivat katumukseen
Kotimaa kysyi kuulumisia neljältä nuorisotyönohjaajalta eri puolilta Suomea. Juvan, Loimaan, Kiuruveden ja Rovaniemen seurakuntien nuorisotyönohjaajat ovat huolissaan nuorten välisistä hyvinvointieroista. Myös pula pätevistä työntekijöistä näkyy melkein kaikissa seurakunnissa. Tulevaa riparikesää kaikki odottavat innolla.
ANU HELLMAN, Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja
1. Mitä seurakuntasi nuorille kuuluu?
– Juvalla nuoret ovat aktiivisia ja monessa mukana. Yhtenäiskoulu, eli uusi Martti Talvela -kampus, kokoaa suuren osan nuorista opiskelemaan samaan taloon. Nuoret stressaavat koulumenestyksestä, he haluavat miellyttää ja tavoittelevat hyviä numeroita. Moni on äärimmäisen kunnianhimoinen ja liiankin ankara itselleen. Nuori haluaa näyttää, että pystyy ja pääsee jatko-opiskelemaan hakutoiveensa mukaan.
– Kouluarvosanoja arvotetaan paljon: pärjäät ja voit joko todella hyvin tai huolestuttavan huonosti. Nuorten keskuudessa on kaksi ryhmittymää: 10+ suorittajat ja kunhan menis läpi -tyypit. Tuntuu, että tyydyttävän seiskan oppilaita on yhä vähemmän. Kasvavan nuoren itsetunto riippuu palautteesta pelottavan paljon. Omat odotukset voivat olla hyvin vaativia, osa taas antaa periksi jo ennen yrittämistäkään.
2. Mikä nuoria askarruttaa erityisesti, mistä he haluavat puhua?
– Keskustelemme nuorten kanssa muun muassa harrastusmahdollisuuksista ja vapaa-ajanviettotavoista. Nuorten jaksaminen ja sen haasteet on yksi jutteluiden kestoaihe. Näin kevättalvella pimeys ja pitkät koulumatkat väsyttävät ja harmittavat, kun ei ole aikaa harrastaa. Juttelemme ajankohtaisista asioista kuten nyt kevään yhteishausta sekä politiikasta kuten Trumpista ja Putinista, Ukrainan ja Lähi-idän rauhan kysymyksistä sekä Suomen hallituksen toimista.
3. Miten nuoria saataisiin enemmän mukaan seurakuntaan?
– Viljelemällä ajatusta, että seurakunta olemme me, eri-ikäiset ihmiset yhdessä. Kirkolla on paljon toimintaa, johon pitää kutsua henkilökohtaisesti mukaan. Kokemus, että nuorten porukassa on hauskaa yhdessä, nostaa rippikouluun osallistumisen kaltaista positiivista ryhmäpainetta myös muissa ikäkausissa. Seurakunnassa mukanaolon motivaatiota nostavat hyvät tarjoilut ja luontaisedut sekä mahdollisuus tehdä rajattua vapaaehtoistyötä kuten toimia isosena tai jumalanpalveluksen striimaajana. Nuoria tulee myös saattaa yhteen isompien kristillisten tapahtumien tai gospelkonserttien myötä. Vähän vanhempien nuorten esimerkki ja vertaistuki ovat usein ovi Jeesus-jengiin.
4. Millä mielin valmistaudut tulevaan rippileirikesään, vaikuttavatko viime kesän kohut asiaan?
– Hyvillä mielin. Juvalla rippikouluikäluokat ovat pieniä ja ryhmäkoot alle kaksikymmentä leiriläistä. Työntekijät haluavat tehdä leirityötä ja rippikouluihin on meillä resursoitu riittävästi. Seurakuntaan tutustumisjakson ja ennakkokohtaamisten myötä ripareilla oleva porukka tuntee toisensa hyvin. Leirit on suunniteltu työntekijä- ja isostiimillä jokaisen vahvuudet huomioiden. Vuokraamamme tilat ovat toimivat. Perinteiset leirikeskuspuitteet edesauttavat myös rauhan ja levollisuuden tunnetta.
5. Näkyykö seurakunnassasi, että nuorisotyöntekijöistä alkaa olla pulaa?
– Esimerkiksi paikalleni nuorisotyönohjaajaksi voisi olla vaikea löytää tulijaa. Valtaosa valmistuvista kollegoista siirtyy nopeasti paremmin palkattuihin ohjaajan töihin. Kirkon nuorisotyöntekijän taidot ja moniosaajuus on miltei pakko jakaa yrittäjyyden tai muun lisätyön kesken. Tämä työ kysyy kovaa kutsumusta!
Nuorelle elämä on tässä ja nyt – aikuisuus on jotain mitä ei osata vielä edes hahmottaa.
KERTTU NIEMELÄ, Loimaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja
1. Mitä seurakuntasi nuorille kuuluu?
– Loimaalaiset nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin. Täällä on paljon nuoria, jotka harrastavat aktiivisesti useampaakin lajia, heidän arkensa täyttyy opiskelujen ohella treeneistä. Samanaikaisesti raha tai sen puute jakaa nuoria eriarvoisuuden kokemukseen. Perheiden taloudelliset haasteet näkyvät monin tavoin. Vähempiosaisuutta piilotellaan esimerkiksi jättäytymällä ulkopuolelle koska halutaan mieluummin välttää tilanteita, joissa voisi syntyä vertailua. Nuorten henkinen pahoinvointi on lisääntynyt muutamassa vuodessa valtavasti. Ahdistuneisuus ja sosiaalisissa tilanteissa olemisen haasteet tulevat vastaan oikeastaan jokaisessa rippikouluryhmässä tavalla tai toisella.
2. Mikä nuoria askarruttaa erityisesti, mistä he haluavat puhua?
– Perhe-, kaveri- ja seurustelusuhteiden asioihin kaivataan välillä aikuisen näkökulmaa. Nuoret kertovat mielellään harrastuksistaan ja kiinnostuksenkohteista. On aika ihanaa, että saan keski-ikäisenä täti-ihmisenä luvan kanssa kysellä ja ihmetellä ”kaiken maailman moderneja ilmiöitä”. Moni pohtii tulevaisuuden suunnitelmia. Pitäisi tietää jo yläkoulun alkaessa mitä haluaa tehdä isona. Se on osalle ahdistava kokemus, nuorelle elämä on tässä ja nyt – aikuisuus on jotain mitä ei osata vielä edes hahmottaa.
3. Miten nuoria saataisiin enemmän mukaan seurakuntaan?
– Tähän tuskin on olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, joka kattaisi Suomen seurakunnat päästä päähän. Itse ajattelen, että nuoret kaipaavat aitoa kuuntelemista. Olisi tärkeää tarjota enemmän kiireettömiä kohtaamisia.
4. Millä mielin valmistaudut tulevaan rippileirikesään, vaikuttavatko viime kesän kohut asiaan?
– Leirikesään suunnataan hyvillä mielin. Aloimme korona-aikana määritellä leirityöhön liittyviä pelisääntöjä, varahenkilöitä ja ohjeistuksia tarkemmin. Tämä työ jatkuu kehittämisnäkökulma edellä. Uskoisin, että viime kesänä uutisiin päätyneet tapahtumat voivat toimia kannustimena seurakunnille. Selkeyttää ja sopia leirityöhön liittyvistä käytännöistä siten, että siitä hyötyvät sekä työntekijät että leiriläiset.
5. Näkyykö seurakunnassasi, että nuorisotyöntekijöistä alkaa olla pulaa?
– Meillä on päätetty jättää täyttämättä yksi nuorisotyönohjaajan virka, joten meillä ei ole tästä kokemusta.
Keskustelunaiheet ovat useammin henkilökohtaisia tai pienen piirin asioita kuin suuria metafyysisiä kysymyksiä Jumalasta.
ESA AHTIAINEN, Kiuruveden seurakunnan vs. nuorisotyönohjaaja
1. Mitä seurakuntasi nuorille kuuluu?
– Valtaosa nuorista voi ja pärjää hyvin, heillä on erinomaiset valmiudet elää elämää. Välillä mietin, ovatko he liiankin aikuismaisia ja aikuisten tavoilla sekä kyvyillä iässä, jossa on vielä täysin luvallista opetella elämään. Ne, joilla on vaikeuksia, ovat monesti vaikeuksissa eri elämänalueilla ja ongelmat ovat vaikeampia. He näyttävät pahan olonsa, piittaamattomuuden ja sen, että sopeutuminen yhteiseen elämänmenoon ei onnistu tai edes kiinnosta.
– Olen huolissani nuorten kovista ja ehdottomista arvoista. Ne näkyvät esimerkiksi suhtautumisessa väkivaltaan ja sen hyväksyttävyyteen, kykyyn antaa anteeksi tai sopia keskinäisiä riitoja, kiusaamisen raaistumisena, kyvyttömyytenä asettua toisen asemaan sekä haluttomuutena kuunnella eri tavalla ajattelevia.
2. Mikä nuoria askarruttaa erityisesti, mistä he haluavat puhua?
– Nuoria askarruttavat nuorten asiat. Koulun tapahtumat kuten vanhojen tanssit, abien potkiaiset, iltamat, koeviikot ja ylioppilaskirjoitukset ovat usein esillä keskusteluissa. He puhuvat mielellään monenlaisista harrastuksistaan. Keskustelunaiheet ovat useammin henkilökohtaisia tai pienen piirin asioita kuin suuria metafyysisiä kysymyksiä Jumalasta tai maailmaa syleileviä kysymyksiä sodasta tai nälänhädästä. Puheenaiheina ovat myös tulevaisuuden suunnitelmat ja niihin liittyvät ajatukset, paikalliset juorut sekä tulevat tapahtumat seurakuntakontekstissa.
3. Miten nuoria saataisiin enemmän mukaan seurakuntaan?
– Seurakunnan toimintaan tulee nuoria monia reittejä pitkin. Polku-toimintamallin kautta nuorten toimintaan tulee nuoria, joille seurakunta voi olla tuttua lapsena käydystä päiväkerhosta tai leireistä. Hyvä kokemus rippikoulusta on yleinen reitti tulla mukaan seurakuntaan. Minusta on tärkeää, että seurakunnan nuorten toiminta voi olla särmikästä. Edellinen esimieheni käytti termiä "katu-uskottavaa".
– Toiminnan muodot voivat olla hyvinkin erilaisia, leirejä, tapahtumien toteuttamista tai niihin osallistumista, retkiä, nuorteniltoja tai kerhomaista toimintaa. Aihepiirien kirjo on vielä tätäkin laajempi. Mukaansatempaavuus muotoutuu nuorten ja työntekijän mielenkiinnonkohteiden mukaan.
– Työntekijän näkökulmasta pidän tärkeänä olla rehellisesti ja persoonallisesti sitä mitä olen. Nuoret vaistoavat herkästi feikkaamisen. Tärkeämpää kuin se mitä toiminnassa tehdään, on välittää nuorista ja näyttää se. On tärkeää, että seurakuntanuorten yhteisö ottaa uudet tulijat avoimesti vastaan. Kuppikuntamaiseen seurakuntaan on hyvin vaikea tulla mukaan. Seurakuntayhteisö, jossa on hyvä olla, on sellainen, mihin tulee mielellään mukaan.
4. Millä mielin valmistaudut tulevaan rippileirikesään, vaikuttavatko viime kesän kohut asiaan?
– Itselläni oli viime kesä pitkästä aikaa taukoa rippikouluista, joten mukana on hieman patoutunuttakin innostusta. Valmistaudun suurin odotuksiin ja erittäin hyvällä mielellä yhteen mieluisimmista ja tärkeimpänä pitämistäni työtehtävistä. Viime kesän kohut eivät vaikuta tekemiseeni muutoin kuin valmiutena keskustella tapahtumista, mikäli joku rippikoululainen tai heidän huoltajansa ottaa kohuja puheeksi.
5. Näkyykö seurakunnassasi, että nuorisotyöntekijöistä alkaa olla pulaa?
– Kyllä. Olen viransijainen enkä muodollisesti pätevä tähän työhön. Toista seurakuntamme nuorisotyön virkaa pyritään parhaillaan täyttämään.
Sijaiset ovat olleet kiven alla, mutta heitä on onneksi aina löytynyt.
JUHO RINNE, Rovaniemen seurakunnan nuorisotyönohjaaja
1. Mitä seurakuntasi nuorille kuuluu?
– Nuoret, joilla menee valmiiksi hyvin ja on elämän palikkatorni kasassa, voivat vähintään normaalisti. Nuorilla, joilla asiat ovat heikommin tai ovat syrjäytymisvaarassa, on nyt entistä suurempi riski luisua syvemmälle. Näen syynä yhteiskunnan asenteiden koventumisen ja hallituksen leikkaukset esimerkiksi juuri heikossa asemassa olevilta.
– On kuitenkin hienoa, että seurakuntamme toiminta tavoittaa nuoria laajasti elämäntilanteesta riippumatta. Kertonee siitä, että olemme nuorten mielestä turvallinen ja avoin yhteisö, johon jokainen voi tulla omana itsenään. Monet nuoret ovat myös hyvin aktiivisia. Opiskeluiden ohella he harrastavat, ovat isosina ja tekevät töitä.
2. Mikä nuoria askarruttaa erityisesti, mistä he haluavat puhua?
– Nyt kun maailmassa kuohuu ekokatastrofin ja sotien myötä voisi luulla, että nuorten puheet pyörisivät näiden asioiden parissa. Nuoret haluavat kuitenkin jutella melko arkisista asioista kuten opiskeluistaan, koulunkäynnistään, reissuistaan ja töistään. Puheenaiheet vaihtelevat myös tilanteesta riippuen, esimerkiksi leireillä puhutaan leirijutuista, isoskokemuksista tai uskonasioista kun taas nuortenilloissa puheet vellovat pitkälti kouluasioiden ympärillä.
– Hyvä ikkuna nuorten ajatusmaailmaan on etenkin isosten leireillä pitämät hartaudet, joissa nuoret saavat kertoa toisille nuorille itselleen tärkeistä arvoista ja asioista. Aiheina korostuvat etenkin ystävyys, harrastukset, perhe, rohkeus ja oman paikan löytäminen.
3. Miten nuoria saataisiin enemmän mukaan seurakuntaan?
– Matala kynnys toimintaan, joka ei saa olla pienen sisäpiirin piperrystä. Jokaisen on saatava tulla mukaan omista lähtökohdistaan ja omana itsenään. Nuorten pitää saada tietää, että he ovat hyväksyttyjä niin seurakunnan työntekijöiden kuin toisten nuorten parissa. Yhteiset säännöt, kuten turvallisen tilan periaatteet ohjaavat tähän. Nuorilla täytyy olla myös mahdollisuus vaikuttaa seurakunnan päätöksentekoon. Rovaniemellä vaikuttajanuorten ryhmä on nimeltään Bossit.
– Toinen tärkeä juttu on tehokas, pilke silmäkulmassa -henkinen mainonta somessa. Ylipäätään hyväntahtoinen huumori ja rento meininki nuorten parissa auttaa rakentamaan yhteyksiä seurakuntaan. Ehkä kaikkein tehokkain tapa saada väkeä mukaan on nuorten henkilökohtainen kutsuminen tilaisuuksiin ja tapahtumiin.
– Kolmas tärkeä jippo on mielestäni näkyvyys laajemminkin kuin vain somessa, esimerkiksi yhteistyötä muiden toimijoiden kuten koulujen kanssa sekä mukanaolo tapahtumissa. Rovaniemen seurakunnan nuorisotyössä on käytössä mainio Apostolinkyyti-matkailuauto, liikkuva nuorisotila. Apostolinkyydillä teemme muun muassa välituntivierailuja kouluille, "seurakunnan tyypit" tulevat siten tutuiksi jo alakoulussa. Värikkäästi teipattu Apostolinkyyti toimii paitsi hengailupaikkana, myös seurakunnan mainoksena ja "käyntikorttina".
4. Millä mielin valmistaudut tulevaan rippileirikesään, vaikuttavatko viime kesän kohut asiaan?
– Lähden hyvällä ja toiveikkaalla mielellä riparikesään. Ripariryhmissä korona-ajan jälkeen näkynyt rauhattomuus on hellittänyt. Uskon, etteivät viimekesäiset kohut voi olla vaikuttamatta työntekijöihin edes ajatuksen tasolla. Meillä on Rovaniemellä mietitty jo valmiiksi marssijärjestystä, eli mitä tehdä jos ylilyöntejä tulisi ilmi. Ylipäätään varautuminen monenlaisiin häiriötekijöihin on otettu huomioon entistä paremmin.
5. Näkyykö seurakunnassasi, että nuorisotyöntekijöistä alkaa olla pulaa?
– Kyllä näkyy. Meillä on ollut paljon vaihtuvuutta tiimissämme viime aikoina. Kyse ei ole siitä, että olisimme kurja työtiimi, josta väki haluaa paeta, vaan vaihtuvista elämäntilanteista. Sijaiset ovat olleet kiven alla, mutta heitä on onneksi aina löytynyt.
Lue myös:
[post_title] => Kotimaan gallup: Juopa hyvinvoivien ja huonovointisten nuorten välillä syvenee, ja pula nuorisotyöntekijöistä näkyy monissa seurakunnissa [post_excerpt] => Kotimaa kysyi nuorisotyön kuulumisia neljästä seurakunnasta eri puolilta Suomea. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kotimaan-gallup-juopa-hyvinvoivien-ja-huonovointisten-nuorten-valilla-syvenee-ja-pula-nuorisotyontekijoista-nakyy-monissa-seurakunnissa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-06 10:00:24 [post_modified_gmt] => 2025-03-06 08:00:24 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=114783 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kotimaan gallup: Juopa hyvinvoivien ja huonovointisten nuorten välillä syvenee, ja pula nuorisotyöntekijöistä näkyy monissa seurakunnissa [title] => Kotimaan gallup: Juopa hyvinvoivien ja huonovointisten nuorten välillä syvenee, ja pula nuorisotyöntekijöistä näkyy monissa seurakunnissa [href] => https://staging.kotimaa.fi/kotimaan-gallup-juopa-hyvinvoivien-ja-huonovointisten-nuorten-valilla-syvenee-ja-pula-nuorisotyontekijoista-nakyy-monissa-seurakunnissa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 114795 )
Kotimaan gallup: Juopa hyvinvoivien ja huonovointisten nuorten välillä syvenee, ja pula nuorisotyöntekijöistä näkyy monissa seurakunnissa
Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkinen oli toimittajien tentattavana Piispan kyselytunnilla Radio Deissä tänä aamuna. Vastikään Pyhällä maalla vierailleelta ja siellä aiemmin työskennelleeltä Parkkiselta kysyttiin, mitä kristittyjen pitäisi ajatella Israelin ja Gazan tilanteesta.
– Ihan ensisijaisesti pitää ajatella ihmisten kärsimystä. Se on oikeasti kristityn tehtävä. Ja sitten kun valitaan niitä puolia, niin jotenkin ajattelen, että edelleen kaiken keskiössä on sodan tuoma tuska ja hätä, Parkkinen sanoi.
Hän muistutti, että Suomen omien sotien tiedetään vaikuttaneen ihmisiin aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen saakka, ja totesi pohtivansa miten monenteen sukupolveen Israelissa ja Gazassa haavoja kannetaan, kunhan sota ensin edes saadaan loppumaan.
– Kyllä ajattelen, että kristityn ensimmäinen tehtävä on todella miettiä sitä ihmiskärsimystä, jota siellä nyt molemmilla puolilla koetaan.
LÄHI-IDÄSTÄ SIIRRYTTIIN Mikkelin hiippakunnan alueelle, johon kuuluvat Etelä-Savon, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen maakuntien seurakunnat. Piispalta kysyttiin, mitkä ovat alueen suurimpia ratkaistavia yhteiskunnallisia ja seurakuntia koskevia asioita.
– Kaikkia seurakuntia ja koko meidän yhteiskuntaamme vaivaa tällä hetkellä syntyvyyden jyrkkä lasku, joka tietysti vaikuttaa myöskin kirkossa ihan selkeästi. Nyt en puhu vaan jäsenmäärästä, kun jotenkin tuntuu, että aina jumiudutaan siihen jäsenmäärään. Ei ole kirkon ydintehtävä miettiä, että kuinka paljon meillä on jäseniä, vaan kirkon ydintehtävä on kertoa evankeliumia. Syntyvyyden lasku tulee vaikuttamaan meidän kerhoihin, meidän rippikouluihin ja kaikkiin siihen siis ihan käytännössä, Parkkinen totesi.
Hän näkee edessä olevan työn uudelleenorganisoimista ja hyvin pienten seurakuntien kohdalla toiminnan mahdollisuuksia. Seurakuntarakenteitakin joudutaan miettimään.
– Ja tietysti väki vanhenee. Mutta eipä sekään tietyllä tavalla mikään ongelma ole. Meidän vanha väki haluaa veisata edelleen virsiä, ja minusta on ihanaa, että heidän kanssaan veisataan virsiä.
ALUE- JA KUNTAVAALIT lähestyvät ja toimittajat halusivat tietää, miten kirkko Mari Parkkisen mielestä
voisi vahvistaa yhteistyötään kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa vai onko se nykyään enää mahdollista.
– On mahdollista ja sitä tehdään. Sanoisin, että se on jopa vahvistunut. Toki siihen vaikuttaa maailman epävakaa tilannekin. Kirkko on tällä hetkellä sellainen kolmannen sektorin toimija, jota toivotaan neuvottelupöytiin.
Parkkisen mukaan yhteistyö on jotenkin normalisoitunut ja helpottunut. Yhteyden saaminen kunnanjohtajaan, kunnan työntekijöihin tai pelastustoimeen on hänestä helppoa.
Esimerkkinä yhteistyöstä hän kertoi Mikkelin hiippakunnan alueella pidetyn valmiusharjoituksen, jossa muut yhteistyötahot halusivat nostaa kärkeen hautaustoimen.
– Jollakin tavalla ymmärretään, että jos suuri kriisi tai suuronnettomuus kohtaa, niin kirkkohan on se, joka siellä on heti paikan päällä. Ja oikeasti, jos tapahtuisi jotain niin kauheata että jouduttaisiin sotaan tai joku suuronnettomuus tulee ja paljon uhreja, niin kyllä kirkko on se, joka siinä ottaa ison osan.
Siinä mielessä maailman tilanne voi olla kirkolle mahdollisuus.
– Me ollaan vähän semmoinen kriisiyhteisö. Kun elämässä tulee vähän kriisiä, niin käännytään usein sitten Jumalan puoleen. En pidä sitä ollenkaan huonona. Täytyy olla joku paikka, johon saa tulla murheiden, tuskien ja maailman epävakaisuuden kanssa.
Radio Dein ja Kotimaan yhteisellä Piispan kyselytunnilla piispa Mari Parkkista tenttasivat Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela, Kotimaan toimittaja Mari Teinilä ja Radio Dein ohjelmapäällikkö Kai Kortelainen.
Piispan kyselytunti on kuultavissa Dei Plussassa.
[post_title] => Piispa Mari Parkkinen: Kirkko on tällä hetkellä sellainen kolmannen sektorin toimija, jota toivotaan neuvottelupöytiin [post_excerpt] => Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkinen oli toimittajien tentattavana Piispan kyselytunnilla Radio Deissä tänä aamuna. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => piispa-mari-parkkinen-kirkko-on-talla-hetkella-sellainen-kolmannen-sektorin-toimija-jota-toivotaan-neuvottelupoytiin [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-05 15:05:05 [post_modified_gmt] => 2025-03-05 13:05:05 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=114797 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Piispa Mari Parkkinen: Kirkko on tällä hetkellä sellainen kolmannen sektorin toimija, jota toivotaan neuvottelupöytiin [title] => Piispa Mari Parkkinen: Kirkko on tällä hetkellä sellainen kolmannen sektorin toimija, jota toivotaan neuvottelupöytiin [href] => https://staging.kotimaa.fi/piispa-mari-parkkinen-kirkko-on-talla-hetkella-sellainen-kolmannen-sektorin-toimija-jota-toivotaan-neuvottelupoytiin/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 114798 )
Piispa Mari Parkkinen: Kirkko on tällä hetkellä sellainen kolmannen sektorin toimija, jota toivotaan neuvottelupöytiin
Seurakunnat ja seurakuntayhtymät omistavat vajaan prosentin Suomen metsäpinta-alasta, kaikkiaan noin 147 857 hehtaaria. Eteläsavolaisen Kangasniemen seurakunnan osuus siitä on noin 2 200 hehtaaria. Kyseisen seurakunnan metsänkäytöstä vastaa talouspäällikkö Jarmo Snicker. Hän on koulutukseltaan metsätalousinsinööri.
– Olen useamman vuosikymmenen työskennellyt metsäalalla, sekä yksityismetsätalouden puolella että valtionhallinnossa ennen seurakuntaa, Snicker sanoo.
Hänen mukaansa Kangasniemen ravinnerikkailla mailla puut kasvavat vinhaa tahtia. Arvioitu kasvun määrä on kuusi kuutiometriä hehtaaria kohti.
– Se on seurakuntamme metsissä noin 12 000 kuutiometriä vuodessa. Puumäärä täyttäisi kaksisataa täysperävaunullista puutavara-autoa.
Metsätalouden vaikutus pienen seurakunnan talouteen on erittäin huomattava.
– Kirkollisverotulomme ovat viime aikoina olleet noin miljoona euroa. Parhaina vuosina metsistä on tullut meille jopa 500 000 euroa puunmyyntituloa.
Snicker kiittelee sitä, että Kangasniemen seurakunnan metsien tila on yleisesti hyvä.
– Kirjanpainaja-tuholaiset ovat meilläkin aiheuttaneet tuhoja kuusille, mutta vain hyvin pienellä alalla.
SNICKER ARVIOI kestävässä metsätaloudessa olevan kolme pääulottuvuutta. Ensimmäisenä tulee metsien taloudellinen kestävyys.
– Tämä tarkoittaa sitä, että metsänhoito suoritetaan niin, että puunmyyntituloa on saatavissa myös tulevina vuosikymmeninä. Metsiä uudistetaan ja tehdään hoitotöitä sen mukaan, mitä mikäkin metsäkuvio eli metsikkö vaatii.
Tilastot metsien ekologisesta tilasta kertovat, että metsissämme on yhä enemmän puuta, mutta yhä vähemmän luontoa. Metsien luontotyypeistä yhä useampi uhkaa kadota.
Jarmo Snicker näkee metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen erittäin tärkeänä. Kaikista Suomen uhanalaisista lajeista ensisijaisesti metsissä elää liki kolmannes.
– Kollegaltani joskus kysyttiin, mikä hänen mielestään uhkaa eniten maamme metsien monimuotoisuutta. Hänen ytimekäs vastauksensa oli: ”Kuusen istutus.” Siinähän tehdään yhden lajin puupeltoja.
Kestävään metsätalouteen Snicker laskee kuuluvaksi myös sosiaalisen näkökulman. Metsillä on monia kulttuurisia ja historiallisia arvoja. Niillä on tärkeä rooli virkistyskäytössäkin.
Jokaisenoikeudet mahdollistavat kenelle vaan marjojen ja sienien keräämisen.
– Olemme antaneet kyläseuran rakentaa ulkoilureitin maillemme. Siellä voi kävellä tai maastopyöräillä.
Kangasniemen seurakunnan metsäpalstoista valtaosa on vuokrattu paikalliselle metsästysseuralle metsästystarkoituksiin.
– Vuokraa emme ole ainakaan toistaiseksi heiltä perineet. Sellaisen kainon toivomuksen olemme esittäneet, että jos hirvipaistin seurakunta saisi myytäväksi lähetyksen hyväksi.
Metsän kokonaisvaltainen hengellinen merkityskin ymmärretään Kangasniemellä hyvin ilman sen ihmeellisempiä luontohengellisyystyöpajoja.
– Metsä on todella monelle tärkeä hiljentymisen paikka. Meidänkin seurakuntamme järjestää ainakin kerran kesässä metsäkirkon.
Monen metsää omistavan henkilön elanto ei ole enää millään tavalla kiinni metsästä saatavasta tulosta.
METSÄNHOITO ON pitkälti sellainen asia, josta jokainen seurakunta vastaa itse. Runkona on metsäsuunnitelma, joka tehdään omatoimisesti tai tarvittaessa asiantuntija-avulla.
– Meidän kymmenen vuoden suunnitelmassamme on katsaus metsiemme nykytilaan ja ehdotus siitä, mitä toimenpiteitä olisi jatkossa hyvä tehdä ja milloin.
Snickerin mukaan metsäsuunnitelmaa ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Ei ole esimerkiksi mitään pakkoa kaataa niin paljon puita kuin on ennalta suunniteltu.
– Seurakunta luonnollisesti arvostaa metsiään, lähtökohtana on aina kestävä metsänhoito. Emme missään nimessä hakkaa uudistushakkuissakaan ihan kaikkia viimeisiä puita.
Kangasniemen seurakunta pohti muutama vuosi sitten vapaaehtoiseen METSO-metsiensuojeluohjelmaan mukaan lähtemistä. Kaikki luottamushenkilöt eivät kuitenkaan tuolloin asialle lämmenneet.
– Ilman suojelupäätöksiäkin metsissämme on kuitenkin sellaisia alueita, jonne ei mennä puita kaatamaan, Snicker huomauttaa.
Kirkon ilmastostrategia linjaa, että seurakuntien metsiä hoidetaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävästi. Näin niiden tila hiilivarastoina ja arvo hiilinieluina paranee. Asian suuresta painoarvosta kertoo se, että Hiilineutraali kirkko 2030 on tällä hetkellä yksi evankelis-luterilaisen kirkon kärkihankkeita. Jarmo Snickerin mukaan esimerkiksi kiertoajan pidentäminen on yksi käytännön keino vaikuttaa hiilen sidontaan.
– Silloin metsänuudistamista lykätään myöhemmäksi kuin mikä olisi metsänhoidon suosituksissa tavanomainen, talousperusteinen ajankohta kyseiselle puustolle.
Toinen keino vaikuttaa asiaan on se, että hoitotoimenpiteet ja harvennushakkuut tehdään ajallaan ja riittävän voimakkaina.
– Kun metsiä uudistetaan, niin siihen tulee automaattisesti mukaan myös maanmuokkaus.
LÄHES JOKAISELLA suomalaisella on jonkinlainen side metsään. Toisille se merkitsee omaisuuserää, joillekin taas paikkaa rauhoittua arjen melskeistä. Tunnepitoinen ja vahva suhde aiheuttaa sen, että metsäkeskustelukin voi roihahtaa aika helposti jonkinlaiseksi identiteettisodaksi.
Snicker näkee metsän omistamisessa tapahtuneet muutokset yhtenä syynä jännitteiden nousuun.
– Aikaisemmin metsänomistajat asuivat aivan metsänsä vieressä, jos ei itse metsässä. Sillä oli ihmisille myös suoraa taloudellista merkitystä.
Nykyisin metsien omistus on huomattavan sirpaloitunut.
– Monen metsää omistavan henkilön elanto ei ole enää millään tavalla kiinni metsästä saatavasta tulosta.
Snicker huomauttaa, että Kangasniemen kaltaisissa maalaispitäjissä metsien käsittely on aivan normaalia toimintaa.
– Kyllä meillä ymmärretään hyvin se, miksi ylipäätään pitää tehdä harvennus- tai uudistushakkuita. Metsiä hyödynnetään, mutta se halutaan tehdä kaikella tavalla vastuullisesti.
Lue lisää:
Saarijärven seurakunta ennallisti ojitetun suon – ympäristöteon kustansivat partiolaiset
”Paljon puhutaan suojelusta, mutta metsä voi olla myös hengellinen paikka”
Esitys metsien suojelusta jäi pöydälle Ylä-Savon seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa
[post_title] => Metsänhoidossa on huomioitava talous ja ekologiset näkökulmat – Kangasniemellä puut kasvavat vinhaa vauhtia [post_excerpt] => Kangasniemen seurakunnalla lähtökohtana on kestävä metsänhoito, kertoo talouspäällikkö Jarmo Snicker. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => metsanhoidossa-on-huomioitava-talous-ja-ekologiset-nakokulmat-kangasniemella-puut-kasvavat-vinhaa-vauhtia [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-03-05 10:40:40 [post_modified_gmt] => 2025-03-05 08:40:40 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=114778 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Metsänhoidossa on huomioitava talous ja ekologiset näkökulmat – Kangasniemellä puut kasvavat vinhaa vauhtia [title] => Metsänhoidossa on huomioitava talous ja ekologiset näkökulmat – Kangasniemellä puut kasvavat vinhaa vauhtia [href] => https://staging.kotimaa.fi/metsanhoidossa-on-huomioitava-talous-ja-ekologiset-nakokulmat-kangasniemella-puut-kasvavat-vinhaa-vauhtia/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 114779 )