Pääkirjoitus: Mikkelinpäivää on laimennettu alkuperäisestä, mutta jokainen voi olla enkeli näinä aikoina
Alun perin nimenomaan enkeleistä ylimmälle, arkkienkeli Mikaelille omistettu pyhä on nykyään laimennettu kaikkien enkelien sunnuntaiksi. Voisi kuitenkin todeta, että arkkienkelillä on nykyäänkin riittänyt työtä suorastaan yli voimiensa.
Kolumni: Kirkko voisi perustaa kymmenien komiteoittensa lisäksi jonkin komitean, joka keskittyisi lisäämään ajattomuuspuhetta ja korostamaan kiireettömyyden ihannetta
En tiedä edellyttääkö hengellisyyden herääminen ja viljeleminen hiljaisuutta tai luonnon rauhaa, mutta aikaa se edellyttää eikä sitä ole enää juuri kenelläkään. Mitä on tapahtunut?
Lukijoilta: Kirkko voisi miettiä suhdettaan paikallisuuteen
Mikkelinpäivänä vihitään uudelleen Säynätsalon kirkko, jonka kirkkosali on entisöity alkuperäiseen asuunsa. Uuden alun myötä toivottavasti voidaan keskustella nykyisen Jyväskylän lähikirkon suhteesta alueeseensa.
Mitä jos Kallion...
Kolumni: Kristillisten kirkkokuntien yhteistyölle on edelleen tarvetta, mutta ekumenian katse onkin ennen kaikkea tämän ajan ongelmissa
Kotiseudullani Kemijärvellä ekumenian merkitys konkretisoitui monelle 1900-luvun alussa, kun lestadiolaisen uusheräyksen parissa kerättiin varoja ”pakanalähetyksen” hyväksi.
Lukijoilta: Ratkaisu vai predestinaatio?
Luterilaisen teologian rautaisannos on kantanut 1980-luvulta saakka.
Kolumni: Voisiko messussa olla yksinkertaisesti vähemmän puhetta?
Toisinaan mietin, olisivatko asiat kovin paljon huonommin, jos en ymmärtäisi papin puhetta. Silloin ei ainakaan tarvitsisi pelätä, mitä pappi suustaan päästää.
Kolumni: Eläimen vauva kärsii niin kuin ihmisen vauva
Eläinten hyödyntäminen on tulossa tiensä päähän. Se ei ole enää ihmisen selviämisen kannalta välttämätöntä, vaan on muuttunut tarpeettoman kärsimyksen tuottamiseksi.
Pääkirjoitus: Jos kirkko ei julista, niin maallikkotoimittajat ryhtyvät toimeen
Näistä maallikoiden todistuspuheenvuoroista kirkossa ollaan innoissaan vähän niin kuin suomalaiset, kun Suomi jossain kansainvälisillä foorumeilla mainitaan. Sehän tarkoittaa sitä, että olemme olemassa.
Kolumni: ”Sisäisen herkkyyden armolahjaa tarvitsemme tässä ajassa kipeästi”
Seppä Högman sanoi aikanaan Ukko-Paavolle ikoniset sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto.” Olen silloin tällöin miettinyt, mitä ihmettä se tunto voisi tarkoittaa.
Priscilla-yhdistys: Syrjintäretoriikkaa käytetään lyömäaseena
Naisteologit ry:n julkilausumassa teologiset perusteet ja Raamatun sana loistivat poissaolollaan. Argumentteja oli oikeastaan vain yksi: perinteinen virkakäsitys on naisten syrjintää ja on siksi kiellettävä kirkossa. Mihin naisteologeilta unohtui teologia?