Suomessa on viime vuosina satsattu maamme huoltovarmuuteen poikkeusolojen varalle. Huomiota on kiinnitetty infrastruktuuriin, valmiussuunnitteluun, kertausharjoituksiin ja sotatarviketuotantoon. Kotitalouksille on annettu uudet ohjeet varautumissuosituksista. Niissä ei kuitenkaan mainita sanallakaan oman uskonnon harjoittamisen tärkeyttä ja merkitystä poikkeusoloissa. Miksi ei?
Suomen uskonnonvapaus antaa meille jokaiselle oikeuden harjoittaa omaa uskontoamme ja elää vakauksemme mukaisesti kaikissa olosuhteissa. Näin ei kuitenkaan näyttäisi tapahtuvan nykyisten valmiussuunnitelmien ja kansalaisia koskevien ohjeiden perusteella, joista kaikki uskonnot ja niiden harjoittaminen on jätetty kriisissä elämisen ulkopuolelle. Kuolleiden kunnioittava kohtelu ja hautaamisen tärkeys niissä toki on ymmärretty, mutta ei elävien.
Suunnitelmat eivät siis vastaa kriisiajan tarpeisiin, koska tunnettua ja tutkittua todellisuuttahan on, että kriisissä ihminen nimenomaan juuri hakeutuu oman jumalansa puoleen ja uskonnon merkitys kasvaa turvan ja toivon tuojana.
Maamme kansainvälistyminen ja nykyinen moniuskontoinen kulttuurimme edellyttävät meiltä kaikilta poikkeustilanteissa myös uutta osaamista ja taitoja. Olisi kehitettävä eri uskontojen ja katsomusten yleistä tuntemusta. Esimerkiksi väestösuojissa on oltava mahdollisuus harjoittaa omaa hengellisyyttä. Kaikille on myös mahdollistettava vakaumuksen mukainen hoiva, eikä tuen ja turvan esteenä saa olla eri uskontojen harjoittajien välistä vierastamista. Poikkeusoloissakin, kuten toki myös jo vakauden aikana, me myös tarvitsemme vahvaa esirukousta.
PIRKKALAN SEURAKUNNASTA on lähtenyt liikkeelle aloite Hengellisen huoltovarmuus -strategian laatimiseksi. Se onkin mitä ajankohtaisin ja todella tarpeellinen juuri nyt. Toivonkin tämän aloitteen käynnistävän valmiusrakenteista vastaavissa viranomaisissa ja maanpuolustusjärjestöissä kolmannella sektorilla kansallisen ”hengellisyys on tärkeintä varautumista” -herätyksen ja siten tuottavan uusia sisältöjä valmiussuunnitteluumme ja poikkeusoloja tukevaan harjoitteluun.
Meillä suomalaisilla on oikeus saada tulla kohdelluksi psyykkisinä, fyysisinä ja hengellisinä olentona myös poikkeusolosuhteissa.
Sara Kaloinen, Hämeenlinna
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
[post_title] => Lukijoilta: Tarvitsemme hengellisen huoltovarmuus -strategian [post_excerpt] => Nykyisissä valmiussuunnitelmissa ja uskonnot ja niiden harjoittaminen on jätetty kriisissä elämisen ulkopuolelle. Kuolleiden kunnioittava kohtelu ja hautaamisen tärkeys niissä toki on ymmärretty, mutta ei elävien. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => lukijoilta-tarvitsemme-hengellisen-huoltovarmuus-strategian [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-01-13 13:18:50 [post_modified_gmt] => 2025-01-13 11:18:50 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=111469 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Lukijoilta: Tarvitsemme hengellisen huoltovarmuus -strategian [title] => Lukijoilta: Tarvitsemme hengellisen huoltovarmuus -strategian [href] => https://staging.kotimaa.fi/lukijoilta-tarvitsemme-hengellisen-huoltovarmuus-strategian/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 82606 )
Lukijoilta: Tarvitsemme hengellisen huoltovarmuus -strategian
Helsingin Sanomat uutisoi syksyllä suomalaispalvelusta, jonka avulla voi lähettää viestejä haudan takaa. Käytännössä Afterlifen asiakas ajastaa ääni-, video- tai tekstimuotoisen tervehdyksen ja maksaa 14–24 euroa. Pisin viive on toistaiseksi kaksikymmentä vuotta. Viimeiset sotaveteraanit voisivat osallistua talvisodan satavuotisjuhlallisuuksiin, livenä.
Palvelun esikuvat löytyvät arvatenkin Yhdysvalloista. Vaikka Afterlifen perustajat kertovat pyrkivänsä muutaman vuoden sisällä ”seitsemännumeroiseen liikevaihtoon”, en ennusta kuolleiden moikkailulle valoisaa tulevaisuutta Suomessa. Hiljaisuuteen ja traditioihin nojaavassa kuolemakulttuurissamme arvostetaan jännien innovaatioiden poissaoloa, hautaustoimistoja ja pitopalveluita. Rajantakainen viestintä vertautuu enemmänkin kuolleiden rock-laulajien hologrammikeikkoihin tai kiinalaisten intoon herättää vainajia ”henkiin” tekoälyllä.
Muistamisen kauneus perustuu unohtamisen mahdollisuuteen.
ISÄ EI muista lapsensa syntymäpäivää vaikka olisi viimeisillä voimillaan maksanut viestiautomaatista. Muistamisen kauneus perustuu unohtamisen mahdollisuuteen. Kuolleet vapautuvat vastuusta, jota vain me elävät voimme kantaa. Jos neljätoista euroa polttelee lompakossa, kannattaa sijoittaa hautakynttilöihin.
Muistot edesmenneistä ovat sameita ja kirkkaita kuten elämä. Kuolema ei merkitse siirtymistä etäyhteyksien päähän vaan – kuten teologi Osmo Tiililä kirjoittaa – seinää, ”jonka tuolle puolelle ei johda tältä puolelta pieninkään rako ja joka katkaisee kaiken sitä kohti kulkeneen liikkeen”.
Ajastettu tervehdys pukee viikatemiehelle vappunenän ja jättää jälkeensä narsismin löyhkän. Omia hautajaisia varten laaditut soittolistat ovat osa samaa laajennetun itsekeskeisyyden kulttuuria. Huomatkaa minut, ikuisesti.
Kuolemattomuusilluusioiden hassujenkin ilmentymien pinnan alta paljastuu kosmista kauhua. Onneksi samaa pohja-ainesta löytyy rukouksesta ja taiteesta, joiden avulla ihmisen on mahdollista tutkia suurinta tyhjyyttä keskittymättä itseensä.
Norjalaiskirjailija Jon Fossen pienoisromaani Aamu ja ilta (2000, suom. Katriina Huttunen) kuvaa kalastaja Johanneksen syntymää ja kuolemaa. Lopussa Peter, hänkin vainaa, saapuu noutamaan ystäväänsä Johannesta. Heitä ei sattumalta ole nimetty opetuslasten mukaan:
Onko siellä vaarallista? Johannes sanoo
Ei ole, Peter sanoo
Vaarallinen on sana, eikä siellä minne menemme ole sanoja, Peter sanoo
Myös asiat kuten sinä, minä ja kipu lakkaavat. Fossen viisasta kuolemakuvausta täydentääkseni: rajan takaa puuttuvat myös videotervehdykset.
Kirjoittaja on kirjailija.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kolumni: Ajastettu tervehdys pukee viikatemiehelle vappunenän [post_excerpt] => Helsingin Sanomat uutisoi syksyllä suomalaispalvelusta, jonka avulla voi lähettää viestejä haudan takaa. En ennusta kuolleiden moikkailulle valoisaa tulevaisuutta Suomessa [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-ajastettu-tervehdys-pukee-viikatemiehelle-vappunenan [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-01-13 14:11:27 [post_modified_gmt] => 2025-01-13 12:11:27 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=111447 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Ajastettu tervehdys pukee viikatemiehelle vappunenän [title] => Kolumni: Ajastettu tervehdys pukee viikatemiehelle vappunenän [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-ajastettu-tervehdys-pukee-viikatemiehelle-vappunenan/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 111476 )
Kolumni: Ajastettu tervehdys pukee viikatemiehelle vappunenän
Vastauksessaan Jaana Hallamaalle Juhana Tarvainen kertoi, että hän päättää minunkin kanssa käymänsä keskustelun naispappeudesta. Viimeinen kirjoitukseni jää siten ilman vastausta, ja keskustelumme jää pahasti kesken.
Kirjoituksessani esitin toivomuksen että voisimme havahtua huomaamaan, miten paljon meillä on yhteistä kaiken eripuraisuuden keskellä. Mainitsin kolme yhteistä asiaa.
Edellytän, että haluamme pitäytyä kirkkomme tunnustuksen virkakäsitykseen (Augsburgin tunnustus, kohta 5). Sen mukaan viranhaltijan sukupuoli ei, eivätkä muutkaan ominaisuudet, kuulu pappisviran määritelmään. Kysymys siitä, kuka saa hoitaa tätä virkaa, ei siten kuulu virkakäsitykseemme. Siitä päätetään toisin perustein.
Toiseksi meillä on nyttemmin yhteinen naiskäsitys ilman Paavalin vaatimaa alamaisuutta.
Ja kolmanneksi meillä on yhteinen käsitys kirkkomme lehtorin virasta, joka tietyin rajoituksin antoi naiselle oikeuden saarnata ja jakaa ehtoollista sekä eräitä muitakin pappisvirkaan kuuluvia oikeuksia.
Naispappeuskeskustelun selkiinnyttämistä ajatellen toivon, että Juhana Tarvainen vastaa myös viimeiseen kirjoitukseeni ja ottaa perustelemalla kantaa näihin kolmeen toteamukseen. Vasta silloin keskustelumme on kunnolla päättynyt.
John Vikström
arkkipiispa emeritus
Lue myös:
Lukijoilta: Onko prioriteettina Raamattu vai valtionkirkko?
Lukijoilta: Kulttuurin paine vai apostolinen perintö? Juhana Tarvainen vastaa John Vikströmille
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Lukijoilta: Toivon, että Juhana Tarvainen vastaa myös viimeiseen kirjoitukseeni [post_excerpt] => Kirjoituksessani esitin toivomuksen että voisimme havahtua huomaamaan, miten paljon meillä on yhteistä kaiken eripuraisuuden keskellä, John Vikström kirjoittaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => lukijoilta-toivon-etta-juhana-tarvainen-vastaa-myos-viimeiseen-kirjoitukseeni [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-01-14 15:14:25 [post_modified_gmt] => 2025-01-14 13:14:25 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=111109 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Lukijoilta: Toivon, että Juhana Tarvainen vastaa myös viimeiseen kirjoitukseeni [title] => Lukijoilta: Toivon, että Juhana Tarvainen vastaa myös viimeiseen kirjoitukseeni [href] => https://staging.kotimaa.fi/lukijoilta-toivon-etta-juhana-tarvainen-vastaa-myos-viimeiseen-kirjoitukseeni/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 82606 )Lukijoilta: Toivon, että Juhana Tarvainen vastaa myös viimeiseen kirjoitukseeni
Jos asetat mielessäsi vuodenkierron kellotaululle, kumpaan suuntaan miellät ajan kulkevan? Sijoitatko tammikuun kello yhden vai kello yhdentoista kohdalle? Kulkeeko vuodenkierto mielikuvissasi myötä- vai vastapäivään? Sijoitatko karttaa katsoessasi pohjoisen automaattisesti ylös ja etelän alas?
Tapamme hahmottaa asioita on yksi esimerkki ajattelun perusrakenteista. Ne ovat alkaneet muodostua jo varhaisessa kehitysvaiheessa, ja ne ovat muokkautuneet elämänkokemusten ja oppimisen myötä. Ajattelun perusrakenteiden olemassaoloa ei aina huomata tai tiedosteta, mutta silti ne ratkaisevat sen, millaiseen järjestykseen uudet havainnot, kokemukset ja vaikutteet asettuvat mielen arkkitehtuurissa.
Perusrakenteita voi pitää käyttöjärjestelmänä, joka vaikuttaa taustavoimana ajattelussamme ja tavassamme hahmottaa todellisuutta. Niistä käytetään toisinaan kreikkalaisperäistä nimeä skeema.
APOSTOLI PAAVALI mainitsee ajattelun perusrakenteet roomalaiskirjeen tunnetussa katkelmassa: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:2).
Mukautumisesta varoittaessaan Paavali käyttää sanaa, joka pohjautuu skeeman käsitteeseen. Niinpä kuulen hänen kehottavan: ”Älkää skematisoituko tämän maailmanajan mukaan. Olkaa kriittisiä tämän ajan yleisiä ajattelutapoja kohtaan.”
Paavali ei kiinnitä huomiota niinkään oman aikansa vallitseviin mielipiteisiin, vaan niiden taustalla vaikuttaviin ajattelutapoihin; ei ajan ilmiöihin, vaan niiden omaksumisessa vaikuttaviin mielen rakenteisiin. Kyse ei ole varovaisuudesta maailmaa kohtaan sinänsä vaan niitä ajattelun koordinaatteja kohtaan, joita kulloinenkin aika tarjoaa. Se, mikä on muotia ja suosittua, ei välttämättä ole arvokasta ja kannatettavaa.
Toivo kuuluu kaikille, ei vain harvoille. Tämän muistamiseen tarvitaan jatkuvaa mielen ja ajattelun rakenteiden arviointia.
JEESUKSEN VUORISAARNA (Matt. 5–7) on erinomainen esimerkki siitä, miten Jumalan valtakunnan logiikassa tarkastellaan todellisuutta epätavallisten skeemojen, mielen ja ajattelun rakenteiden valossa. Jeesuksen julistus tähtää totutusta poikkeavaan tapaan hahmottaa asioita: ”Teille on opetettu…, mutta minä sanon teille…”
Erityisen ponnekkaasti Jeesus tarttuu niihin mielen ja ajattelun rakenteisiin, joiden kautta erilaiset auktoriteetit, myös uskonnolliset, pyrkivät saamaan sanomansa perille. Jeesus haastaa kuulijansa uuteen tapaan ajatella ja hahmottaa ihmisen paikka ja tehtävä Jumalan luomassa maailmassa.
Vuorisaarna ilmaisee skeeman, jossa huomiota ei suunnata suureen, voimakkaaseen, nopeaan, ihailtuun ja näyttävään. Huomion saavat sen sijaan hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, oikeudenmukaisuutta kaipaavat, rauhantekijät ja vainotut. Vuorisaarnan ajattelutapa etsii sitä, mikä jää helposti omanakin aikanamme vaille huomiota ja arvostusta. Se näkee vihollisessakin ihmisen, joka on rakkauden arvoinen.
Uuden vuoden alkaessa arvuutellaan, mitä tulevat päivät ja kuukaudet tuovat tullessaan. Taustalla on usein halu havaita toivon merkkejä yhä arvaamattomammaksi käyneessä maailmassa. Juuri siksi Paavalin muistutus ja Jeesuksen vuorisaarna ovat ajankohtaisia. Toivo kuuluu kaikille, ei vain harvoille. Tämän muistamiseen tarvitaan jatkuvaa mielen ja ajattelun rakenteiden arviointia.
Kirjoittaja on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kolumni: Se, mikä on muotia ja suosittua, ei välttämättä ole arvokasta ja kannatettavaa [post_excerpt] => Toivo kuuluu kaikille, ei vain harvoille. Tämän muistamiseen tarvitaan jatkuvaa mielen ja ajattelun rakenteiden arviointia, kirjoittaa Tapio Luoma. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-se-mika-on-muotia-ja-suosittua-ei-valttamatta-ole-arvokasta-ja-kannatettavaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-01-10 09:35:54 [post_modified_gmt] => 2025-01-10 07:35:54 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=111078 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Se, mikä on muotia ja suosittua, ei välttämättä ole arvokasta ja kannatettavaa [title] => Kolumni: Se, mikä on muotia ja suosittua, ei välttämättä ole arvokasta ja kannatettavaa [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-se-mika-on-muotia-ja-suosittua-ei-valttamatta-ole-arvokasta-ja-kannatettavaa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 111079 )
Kolumni: Se, mikä on muotia ja suosittua, ei välttämättä ole arvokasta ja kannatettavaa
Tänään osallistun television välityksellä hautajaisiin. Surevana, mutta samalla kiitollisena suuren yhdysvaltalaisen Demokraatin elämästä.
Hautaan siunataan Yhdysvaltain 39. presidentti, joulukuussa menehtynyt Jimmy Carter. Poliitikko, maanviljelijä, upseeri ja pyhäkoulun opettaja. Hän oli täyttänyt lokakuussa 100 vuotta.
Jimmy Carter palveli Yhdysvaltain presidenttinä vain yhden kauden. Hän hävisi vuonna 1980 vaalit republikaanien Ronald Reaganille.
Presidenttinä hänen suurin ulkopoliittinen saavutuksensa oli vaikuttaa keskeisesti Camp Davidin sopimuksen syntymiseen Egyptin ja Israelin välillä. Hän myös neuvotteli Panaman kanssa sopimuksen, jolla Panama sai Panaman kanavan haltuunsa.
Vaalitappionsa jälkeen Carter perusti Carter Centerin, Carter-keskuksen, edistämään ihmisoikeuksia sekä rauhaa. Keskus on toiminut välittäjänä lukuisissa eri konflikteissa eri puolilla maailmaa. Ansioistaan hän sai vuonna 2002 Nobelin rauhanpalkinnon.
Presidenttiyden jälkeisinä vuosikymmeninä hän on kirjoittanut 32 kirjaa ja on ottanut kantaa eri ajankohtaisiin asioihin. Hän on muun muassa verrannut palestiinalaisten tilannetta apartheidiin sekä tuominnut Yhdysvaltain ja Britannian hyökkäyksen Irakiin.
JIMMY CARTER oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka ilmoitti olevansa uudestisyntynyt kristitty. Asia tuli esille Playboy-lehden haastattelussa. Siihen asti evankelikaalisten kristittyjen painotukset eivät olleet näkyneet presidenttien puheissa. Hän oli myös ensimmäinen presidentti, joka kutsui paavin Valkoiseen taloon. Paavi Johannes Paavali II vieraili Valkoisessa talossa vuonna 1979.
Jimmy Carter sanoi aikanaan Jeesuksen olevan hänen elämäänsä ylläpitävä voima. Hän kertoi myös itseensä nuorena suuresti vaikuttaneesta saarnasta. Siinä kysyttiin, että jos sinut nyt pidätettäisiin kristittynä, niin löytyisikö tuomitsemiseen tarpeeksi todisteita.
Vuonna 2000 Jimmy Carter erosi kirkostaan, koska Southern Baptist Church ei enää hyväksynyt naisten pappeutta. Samaa sukupuolta olevien avioliittoa Carter ei vastustanut, koska Jeesuskaan ei puhunut homoseksuaaleja vastaan.
Jimmy Carter toimi pyhäkoulunopettajana viime vuosiin asti.
MUUTAMA PÄIVÄ sitten yhdysvaltalaisella NPR-radiokanavalla toimittaja Jason DeRose luonnehti Jimmy Carteria sanoen, että hän eli elämänsä palvellen muita ihmisiä niin Yhdysvaltain presidenttinä kuin pyhäkoulunopettajana. DeRosen mukaan Carter näytti omalla esimerkillään, miten käyttää elämä parhaalla mahdollisella tavalla lähimmäisiään palvellen.
Ajat ja puheet ovat muuttuneet, hyiset tuulet puhaltavat niin idästä kuin lännestä. Jimmy Carterin jättämälle perinnölle rauhanrakentajana ja lähimmäisen palvelijana olisi käyttöä enemmän kuin koskaan.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Näkökulma: Jimmy Carterin perinnöllä on entistä suurempi merkitys näinä hyisinä aikoina [post_excerpt] => Yhdysvaltain 39. presidentti Jimmy Carter haudataan tänään torstaina. Hän jättää mittavan henkisen perinnön niin yksityisille kansalaisille kuin parin viikon päästä presidentin virkaan astuvalle Donald Trumpille. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nakokulma-jimmy-carterin-perinnolla-on-entista-suurempi-merkitys-naina-hyisina-aikoina [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-01-09 11:33:36 [post_modified_gmt] => 2025-01-09 09:33:36 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=111094 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Näkökulma: Jimmy Carterin perinnöllä on entistä suurempi merkitys näinä hyisinä aikoina [title] => Näkökulma: Jimmy Carterin perinnöllä on entistä suurempi merkitys näinä hyisinä aikoina [href] => https://staging.kotimaa.fi/nakokulma-jimmy-carterin-perinnolla-on-entista-suurempi-merkitys-naina-hyisina-aikoina/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 111144 )
Näkökulma: Jimmy Carterin perinnöllä on entistä suurempi merkitys näinä hyisinä aikoina
Islamilaisessa maailmassa ryhdyttiin viimeistään Iranin vuoden 1979 vallankumouksen myötä entistä avoimemmin vierastamaan aiemmin länsimaista ja sosialismista omaksuttuja yhteiskunnallisia periaatteita. Profaaneja ideoita kestävämpää tapaa rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa on etsitty islamista.
Länsimaissa perinteiset kirkot alkoivat 1970-luvulta alkaen kiihtyvästi menettää jäseniään ja asemiaan ja kriisiytyä sisäisesti. Elleivät kehitysnäkymät muutu, voi kysymyksenä yhä useammin olla: kuka sammuttaisi lopulta valot?
Sen sijaan monilla uusilla kristillisillä yhteisöillä ja kirkoilla menee usein paremmin.
Lännen kirkkojen neuvottomuuden akanvirtana on kuitenkin kolmannen maailman kristinuskon edelleen jatkuva nopea kasvu. Afrikasta on tullut väekkäin kristitty manner. Kiinassakin kristittyjen määrä kasvaa.
Valtavan katolisen kirkon poliittinen painoarvo on globaalisti huomattava ja demografinen painopiste yhä etelämmässä.
Ortodoksisessa maailmassa suurin eli Moskovan patriarkaatti on voimistuessaan ryhtynyt tai pakotettu Kremlin vallanpitäjien äänitorveksi ja politiikan välineeksi.
Nousevassa Intiassa hindulaisuus on saanut myös nationalistista poliittista roolia. Kiinan, Japanin ja monen muun kansan alkuperäisuskonnot voivat nekin taas nousta osaansa.
Uskonnot kulttuurien ytiminä ovat palanneet. Jos ne ikinä oikeasti poissa olivatkaan.
VIIMEISTÄÄN Karl Marxista (1818–1883) ja Ludwig Feuerbachista (1804–1872) alkaen esitetty uskontokritiikki ja myöhemmät ennustukset uskontojen kohtalosta menivät metsään: ne eivät ole häviämässä.
Pikemminkin kuihtumassa voi olla yltiöprofaani, usein kenties liberaalisti tai jopa kulttuurimarxilaisesti orientoitunut maailmankatsomuksien mosaiikki. Erikoista kyllä sen eräisiin ideoihin voivat olla kytköksissä myös monet vanhat läntiset valta- tai kansankirkot.
Monien länsimaiden vaalit ovat viime vuosina viestittäneet poliittisesta muutoksesta, joiden taustalla on usein ollut myös uskonnollisia motiiveja. Yhdysvalloissa tämä on ollut ilmiselvää jo vuosikymmenien ajan, mutta muutos näyttää siirtyvän myös perinteisesti hillitympään Eurooppaan.
Trendi ei tarkoita, etteivät läntiset yhteiskunnat ja niiden instituutiot pysyisi sekulaareina. Totta kai ne pysyvät ja niin niiden pitääkin. Mutta ehkäpä maailmassamme lisääntyy ymmärrys siitä, että kristinusko on imeytynyt niihin kaikkiin ja jopa sekularismin parhaisiin ideoihin – ja että kirkot ovat osa kansakunnan elämää.
Armo ja oikeudenmukaisuus eivät ole mitään tyhjästä käsiimme pudonneita periaatteita.
ERITYISESTI EUROOPASSA sekularismi voi hyvin. Taantuvat perinteiset kirkot ja uusi uskonnollisuus eivät välttämättä aina ja kaikkialla kohtaa. Toisaalta elpymistäkin varmasti tapahtuu.
Maailman lähitulevaisuus näyttää narratiivien kirjavuudesta huolimatta erilaisten signaalien perusteella jonkinlaiselta eri elämänalueiden konservatiivisuuden paluulta. Ilmiöön liittynee myös perinteistä tai metamorfoitunutta uskon maailmaa.
Lähivuosikymmenet todistanevat yhteiskuntien ja uskontojen lisääntyvää polarisaatiota ja murenemistakin, sekä monenlaisia kulttuuritaisteluja ja poliittisten agendojen muutoksia.
Jotakin uutta on edessä.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Näkökulma: Uskonnon paluu ja maallistumisen alamäki muuttaa politiikkaa [post_excerpt] => Uskonnot kulttuurien ytiminä ovat palanneet, jos ne ikinä oikeasti poissa olivatkaan, kirjoittaa Jussi Rytkönen. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nakokulma-uskonnon-paluu-ja-maallistumisen-alamaki-muuttaa-politiikkaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-01-08 10:39:02 [post_modified_gmt] => 2025-01-08 08:39:02 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=111074 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Näkökulma: Uskonnon paluu ja maallistumisen alamäki muuttaa politiikkaa [title] => Näkökulma: Uskonnon paluu ja maallistumisen alamäki muuttaa politiikkaa [href] => https://staging.kotimaa.fi/nakokulma-uskonnon-paluu-ja-maallistumisen-alamaki-muuttaa-politiikkaa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 111075 )
Näkökulma: Uskonnon paluu ja maallistumisen alamäki muuttaa politiikkaa
Vanhan sanonnan mukaan ei koskaan saa olla niin kiire, että ei ehtisi lapsia kastaa tai vainajia hautaamaan.
Seurakunnilla ei ole lakisääteistä velvoitetta säilöä vainajia maanpäällä, silti seurakunnat kylmiötekniikan kautta antavat omaisille oikeuden siirtää hautausta, vaikka kuinka pitkään.
Vapaasti Kekkosta lainaten ”kaikki syyt, paitsi viranomaispäätökset, siirtää hautausta yli kaksi viikkoa ovat tekosyitä”. Vainajien makuuttaminen kylmiössä viikkotolkulla on mielestäni ainakin epäkunnioittavaa, jos ei peräti vainajan häpäisyä ja seurakunnat rahoittavat sen.
Seurakunnat tuskailevat kylmiöiden ahtautta ja suunnittelevat niiden laajennuksia. Se on väärä tie, jolla ongelmaa siirretään eteenpäin. Hautauskäytännön saattaminen perinteisille raiteille on hyvin yksinkertaista. Mikään ei estä seurakuntia asettamasta kylmiön käyttöä maksulliseksi. Käytännöllä joko puretaan ruuhkia, tai saadaan seurakunnalle lisää rahaa kylmiöiden jatkamiseen tai polttouunien tekoon.
Meille hautajaisiin on vakiintunut tapa, jossa kaksi tapahtumaa, ruumiin siunaus ja hautaus sekä muistojuhla, on yhdistetty. Mielestäni nämä kaksi tapahtumaa voisi pitää myös eri aikaan. Siunauksen ja hautauksen voisi tehdä pikku porukalla kohta kuoleman jälkeen. Muistojuhlan voisi pitää vaikka kuukausien kuluttua, ajankohtana joka sopisi kaikille.
Pekka Vilkuna
talonpoika Nivalasta
Lukijoilta: Seurakunnat rahoittavat vainajien epäkunnioittavaa kohtelua
Hyvää alkanutta vuotta! Kotimaa on nyt saapunut tilaajille uudenlaisena. Tästä eteenpäin se ilmestyy aina kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona aikakauslehtenä ja päivittäin verkossa Kotimaa.fi:nä. Lehdessä riittää luettavaa kaikessa rauhassa pitemmäksi aikaa. Sisältö on suunniteltu kuunnellen lukijoiden toiveita.
Tänä vuonna on myös Kotimaan juhlavuosi. 120 vuotta palvelua kirkollis-yhteiskunnallisena lehtenä tulee täyteen ensi joulukuussa. Kun lehti perustettiin vuonna 1905, elettiin vielä keisarinvallan aikaa ja ensimmäinen sortokausi oli juuri päättynyt. Sisäpolitiikassa kuohui. Ilmapiirissä oli paljon kirkon ja uskonnon vastaisuutta. Tarvittiin kristikansalle oma äänenkannattaja.
Saman tarpeeseen Kotimaa vastaa edelleen. Keisari on vaihtunut itsenäisyyteen ja demokratiaan. Sisäpolitiikassa kuitenkin kuohuu ja ilmapiirissä on maallistumisen ja uskonnonvastaisuuden tuntua.
On valittava mitä lukee ja mistä maksaa, jos haluaa pysyä ajan tasalla ajankohtaisista asioista.
Lehdistön tilanne on kuitenkin muuttunut Kotimaan perustamisajoista. Silloin lehtiä syntyi ja niiden levikit kasvoivat lukutaidon lisääntyessä ja yhteiskunnan kehittymisen ja poliittisten vaikutteiden herätellessä tiedonjanoa. Nyt meneillään ovat lehdistön pudotuspelit. Lukutapojen muutos ja Postin kaiken aikaa huonontuvan jakelun jatkuva kallistuminen pakottavat tekemään strategisia muutoksia.
Yksi strateginen muutos on se, että mediat muuttavat yhä enemmän verkossa olevaa sisältöään maksumuurien taakse. Se pakottaa verkon pitkän ilmaisjakelun kauden jälkeen lukijat uuteen tilanteeseen. On valittava mitä lukee ja mistä maksaa, jos haluaa pysyä ajan tasalla ajankohtaisista asioista.
Syy on hyvin yksinkertainen: koska paperilehdistä tulevat tulot laskevat lukijoiden siirryttyä verkkoon, on median saatava tuloja verkosta. Ilman tuloja nimittäin ei ole mediaa missään.
Jokainen voi kuvitella mitä tietäisi omasta paikkakunnastaan ilman paikallismediaa, maakunnasta ilman maakuntamediaa ja maailmasta ylipäätään ilman valtakunnallista mediaa.
Sama pätee myös kirkkoon ja Kotimaahan. Hyviä lukuhetkiä uuden lehden ja Kotimaa.fi:n parissa!
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Pääkirjoitus: Mitäpä tietäisit kirkosta ilman Kotimaata [post_excerpt] => Mediat muuttavat yhä enemmän verkossa olevaa sisältöään maksumuurien taakse. Se pakottaa lukijat uuteen tilanteeseen [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => paakirjoitus-mitapa-tietaisit-kirkosta-ilman-kotimaata [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-01-08 17:26:48 [post_modified_gmt] => 2025-01-08 15:26:48 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=111111 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Pääkirjoitus: Mitäpä tietäisit kirkosta ilman Kotimaata [title] => Pääkirjoitus: Mitäpä tietäisit kirkosta ilman Kotimaata [href] => https://staging.kotimaa.fi/paakirjoitus-mitapa-tietaisit-kirkosta-ilman-kotimaata/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 111112 )
Pääkirjoitus: Mitäpä tietäisit kirkosta ilman Kotimaata
Luin välipäivinä teekupin äärellä Jiří Langerin kirjaa Yhdeksän porttia. Hasidien salaisuudet (Basam Books 2003, suom. Eero Balk), joka esittelee tenhoavasti hasidijuutalaista kertomusperinnettä. Toinen toistaan viehättävimmistä kertomuksista voi oppia vaikka mitä. Miksi avioveroon pettynyt isä haastaa Jumalan oikeuteen? Kuinka rebe reb Meelech onnistuu satojen kilometrien päästä muuttamaan keisarin mielen vain keittolautasta läikyttämällä?
Suuri osa tarinoista ylittää parkkiintuneen länsimaisen arkijärjen. Esimerkiksi kun Kamiken rabbi reb Šuulem muuttuu kesken rukouksen sitruunaksi, on lukijan käsityskyky koetuksella. Mutta ei hasidikertojan. Kertojalle on selvää, että reb ”Šuulem oli näet suuressa nöyryydessään ja rakkaudessaan Jumalan käskyjä kohtaan ruumiillistunut kokonaan, viimeistä soluaan myöten, sitruunaan… Niin kokonaan hän oli eläytynyt tuohon esrigiin (sitruunalajike), että häntä itseään ei edes näkynyt.”
Entä jos merkityksellisempää olisikin se, mitä on voinut tapahtua, kuin se, mitä on tapahtunut?
MINUSSA HERÄSI kaipaus hasidikertomuksia lukiessani, kaipaus ihmeeseen. Kaipaus pois kaiken vanginneen järkeistämisen paulasta.
Kun joulunpyhinä selailin sosiaalista mediaa, törmäsin jälleen joidenkin luterilaisten teologituttavieni pohdintaan siitä, miten ”järkevää” on ajatus Kristuksen neitseellisestä syntymästä. Entä kuinka todennäköistä oli, että kerrottu pako Egyptiin todella tapahtui? Voisimmeko näissä pitkittyneissä pohdinnoissa ottaa oppia hasideilta?
Langer kertoo johdantosanoissaan, kuinka ”hasidit ovat tietoisia, että kaikki heidän pyhistä miehistä kertomansa ei ole tapahtunut todellisuudessa; mutta se ei haittaa. Jos joku pyhä mies ei kerrottua ihmettä olisi tehnytkään, niin kyse on varmasti sen laatuisesta ja luontoisesta ihmeestä, että hän olisi kyennyt sen tekemään.”
Miten usein olenkaan törmännyt runsaan kristillisen kertomaperinteen tai pyhimystarinoiden liialliseen järkeistämiseen, jopa vähättelyyn! Tuntuu, että symbolinen taso tai tarinan merkitys litistetään jonnekin kalsean ja huomattavasti tyhjänpäiväisemmän todennäköisyyskeskustelun ja ohuen arkisen katseen alle.
Entä jos merkityksellisempää olisikin se, mitä on voinut tapahtua, kuin se, mitä on tapahtunut? Kuten Langer hasidien kertomusperinteen kiteyttää: ”hasidilegendat kuvaavat sankariensa luonteen kenties todenmukaisemmin kuin teot, jotka nämä ovat todellisuudessa tehneet, ja kuin sanat, jotka he ovat itse lausuneet”.
Saivartelu ihmeiden todennäköisyydestä tai kristillisten ja raamatullisten tapahtumien tarkasta historiallisuudesta on väsyttävää. On asioita, joita voi todistaa, mutta uskonnosta puhuttaessa moni asia pakenee todistusaineiston ulottumattomiin. Ja mikään todiste ei kuitenkaan ole ikinä tarpeeksi todisteita vaativille.
Ja kaiken keskiössähän on kuitenkin usko ristiin, usko ylösnousemukseen, usko ihmeistä suurimpaan. Eikös se ollut hulluutta jo Paavalinkin mielestä?
ONKO TÄMÄ tylsistyttävä järjellisyyden painottaminen pietismin perintöä vai jäivätkö protestanttiset kirkot valistuksen vangeiksi? Akateemisen teologian kentällä ymmärrän, että asioiden järkeileminen on kunniaksi, mutta kirkon ei tulisi yrittää voittaa ihmisiä järjellä. Antaa Vapaa-ajattelijoiden koota sivuilleen Raamatun ristiriitaisuuksia, antaa ihmettelijöiden ihmetellä, miten Lasarus voi herätä tai kuinka veden päällä voi kävellä.
Voisiko joskus syvin totuudellisuus löytyä muualta kuin todella tapahtuneesta, voisiko joskus olennaisin löytyä ”tosi-asioiden” ulkopuolelta? Kuten saksalainen runoilija Friedrich Schiller kirjoittaa: ”Saduissa, joita minulle lapsuudessa kerrottiin, on syvempi merkitys kuin totuudessa, jonka elämä opettaa.” Vaikka kristinuskossa ei olekaan kysymys saduista, ei uskon pidä alistua järjen haasteille. Jos usko ja tosiasiat ovat ristiriidassa, se on toki kurjaa, mutta vain tosiasioiden kannalta.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Näkökulma: Kaipaan järjettömyyttä, mutta kirkko on jäänyt valistuksen vangiksi [post_excerpt] => Entä jos merkityksellisempää olisikin se, mitä on voinut tapahtua, kuin se, mitä on tapahtunut? Kuten Langer hasidien kertomusperinteen kiteyttää: ”hasidilegendat kuvaavat sankariensa luonteen kenties todenmukaisemmin kuin teot, jotka nämä ovat todellisuudessa tehneet ja kuin sanat, jotka he ovat itse lausuneet”. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nakokulma-kaipaan-jarjettomyytta-mutta-kirkko-on-jaanyt-valistuksen-vangiksi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-01-01 12:34:45 [post_modified_gmt] => 2025-01-01 10:34:45 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=110511 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Näkökulma: Kaipaan järjettömyyttä, mutta kirkko on jäänyt valistuksen vangiksi [title] => Näkökulma: Kaipaan järjettömyyttä, mutta kirkko on jäänyt valistuksen vangiksi [href] => https://staging.kotimaa.fi/nakokulma-kaipaan-jarjettomyytta-mutta-kirkko-on-jaanyt-valistuksen-vangiksi/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 110512 )
Näkökulma: Kaipaan järjettömyyttä, mutta kirkko on jäänyt valistuksen vangiksi
Välipäivien perheloikoiluun olohuoneen sohvalla sopivat elokuvamaratonit. Tällä kertaa meillä oli vuorossa Taru sormusten herrasta -trilogia. En ollut katsonut näitä pitkiä, komeita ja syvästi viisaita elokuvia pitkään aikaan. Hämmästyin miten ajankohtaisilta J.R.R. Tolkienin toisen maailmansodan aikaan luomat tarinan käänteet tuntuivat taas.
Eikä se ihme ole. Taru sormusten herrasta on tarina pimeyden noususta, piittaamattoman pahuuden ja rumuuden ylivoimaisesta vyörymisestä elämän ylle. Kaiken hyvän, kauniin ja vehreän tuhoutumisesta. Siltä varmaan tuntui Tolkienista erityisesti aikana, jolloin natsi-Saksa vyöryi harmaana muurina yli Euroopan.
Siltä tuntuu nytkin, kun Venäjä hivuttaa loputonta lihamyllyään Ukrainaa vastaan ja ulottaa kiusantekonsa meillekin asti. Sen tarkoitus on herättää ylivoimaista pelkoa.
Ja juuri siitä on kyse palantíreissa. Nuo läpikuultavat kivipallot päätyivät Tolkieninin tarinassa haltioilta ihmisten haltuun. Niitä käytettiin yhteydenpitoon valtakunnan eri osien välillä. Mutta kävi niin, että itse pahuuden ruumiillistuma Sauron sai yhden niistä haltuunsa ja sen myötä myös toiset kivipallojen käyttäjät. Yhteydenpito vääristyi.
Velhoista viisain ja mahtavin Saruman turmeltuu täysin jäätyään koukkuun Sauronin tuottamiin hirvittäviin uutisiin. Gondorin käskynhaltija Denethor surkastuu ja menettää voimansa palantírin äärellä. Maailman hyvyys ja kauneus katoavat. Jäljelle jää vain pelko ja toivottomuus. Kun ratkaisevaan taisteluun pitäisi lähteä, käskynhaltija toteaa vain: "Menkää ja kuolkaa niin kuin parhaaksi näette."
Oma sisäinen maailmakin ohenee somen ja median virrassa kuin Tuomiovuorelle mahtisormusta kuljettavalla Frodo Reppulilla, jonka katse ei näe lopulta muuta kuin Sauronin palavana tuijottavan pahan silmän.
PALANTÍRIEN SANOMAAN havahduin kun elokuvamaratonin lomassa vilkuilin kännykkääni. Sieltä tulvi pudonneita ja alas ammuttuja lentokoneita, tuhottuja kaapeleita, ohjuksia mutta myös kaiken maailman asiantuntijoiden tuhoa ennustavaa spekulointia, yksipuolista uutisointia, asenteita, pelottelevia otsikoita, turruttavaa videoiden virtaa, jatkuvaa riitaa, väärinymmärtämistä ja mielensäpahoittamista.
Aivan kuin olisin tuijottanut koukuttuneena kiviseen palloon, joka on muuttunut yhteydenpidon välineestä turruttavaksi tuhon tuuttaajaksi.
Kauheinta on, että kaikki tuo on koukuttavaa, koska se herättää minussa tunteita ja saa haluamaan lisää: On saatava uutisia. Mitä nyt tapahtuu? Kuka kommentoi ja mitä? Adrenaliini kohisee veressä ja tunnen olevani maailman asioiden keskiössä. Ärsyttää ja ahdistaa.
Ja samalla mielen valtaa uupumus hämärtyvään maailmaan, jossa ei enää tiedä mihin luottaa muuta kuin siihen, että kaiken käy huonosti. Oma sisäinen maailmakin ohenee somen ja median virrassa kuin Tuomiovuorelle mahtisormusta kuljettavalla Frodo Reppulilla, jonka katse ei näe lopulta muuta kuin Sauronin palavana tuijottavan pahan silmän.
SIKSI KATSE on käännettävä muualle, pois palantírista, pois kännykästä ja sen sisällöstä. Se on käännettävä kohti elämää.
Elämä on ihmisiä, läheisiä. Se on tiskipöydän pyyhkimistä, pyykin selvittämistä, ruokaostoksia ja työtä. Se on ikkunasta avautuva maisema, talvisen ilman tuoksu. Se on sielua hivelevää taidetta, musiikkia ja värejä. Se on kaikkea mitä voi aistein kokea ja koskea. Sitäkin kauneutta, mitä voi vain kuvitella ja aavistella. Ja tietysti elämä on rakkautta monin tavoin.
Somen ja median virtaan uppoutuneelle elämä voi kuitenkin olla jotain, mistä on paettava, etsittävä unohdusta. Se on liian arkista, liian yksinäistä, liian aina samaa. Tämäkin on palantírien valhe, jota vasten täytyy kysyä itseltään: Miksi hukkaisin ainutkertaisen elämäni pakenemiseen? Mikä estää minua elämästä kaikin aistein tässä hetkessä?
Tarussa sormusten herrasta elämä on kohtaamisia ja syvää ystävyyttä kaiken vaivan ja murheen keskellä. Se on lohdun saamista toisista ja luottamusta siihen, että toivoa on ja jos ei olisi, sitä on ainakin rakennettava todeksi toisille. Lopulta toivo niin Tolkienin tarinoissa kuin elävässä elämässäkin on jotain ihmiselämää korkeampaa, sellaista mitä emme järjellä ymmärrä, mutta sydämellämme kyllä.
"Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen", sanoo Heprealaiskirjeen kirjoittaja 5:19. Se on muuta kuin menkää ja kuolkaa miten parhaiten taidatte. Se on: menkää ja eläkää ihan oikeasti ja täydesti.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Näkökulma: Katsoin palantíriin ja kauhistuin – Sehän on kuin some ja media [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nakokulma-katsoin-palantiriin-ja-kauhistuin-sehan-on-kuin-some-ja-media [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-12-30 16:24:22 [post_modified_gmt] => 2024-12-30 14:24:22 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=110501 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Näkökulma: Katsoin palantíriin ja kauhistuin – Sehän on kuin some ja media [title] => Näkökulma: Katsoin palantíriin ja kauhistuin – Sehän on kuin some ja media [href] => https://staging.kotimaa.fi/nakokulma-katsoin-palantiriin-ja-kauhistuin-sehan-on-kuin-some-ja-media/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 110502 )