Pääsiäisen ihmeeseen johtavien tapahtumien suuri draama on tullut väistämättä tutuksi jokaiselle länsimaisen kulttuurin keskellä eläville. Jopa sivuhahmot ja näennäisen ohikiitävät hetket on ikuistettu loputtomiin teoksiin, aina Juudaksesta Pilatuksen käsien pesemiseen. Sivuhenkilöt tarjoavat erilaisia ikkunoita matkalla kohti mysteeriä. Evankeliumin avainkohdassa vain vilauksilta näkyviin henkilöihinkin on liitetty oletuksia ja odotuksia. Niiden kautta on peilattu omaa asemoitumista kärsimykseen, uskoon ja kuolemaan. Ristin kanssa auttanut Simon Kyreneläinen, mieltään muuttanut roomalainen sadanpäämies, Pilatuksen vaimo, ryövärit, Longinus ja niin edelleen.
Mutta entä Barabbas?
Kuvaus Barabbaasta on merkittävä siksikin, että se esiintyy kaikissa neljässä evankeliumissa. Ryöväriksi ja roistoksi kuvattu Barabbas on roomalaisten vangitsemana, ja Luukas tietää kertoa, että hänen tunnollaan on ainakin mellakka ja murha. Suuri draamallinen hetki koittaa Pilatuksen ilmoittaessa, että hän tavan mukaisesti vapauttaa yhden vangitun juutalaisen pääsiäisjuhlan kunniaksi. Evankelistat osallistuvat Pilatuksen käsienpesemiseen liittämällä teksteihin Pilatuksen oletuksen väkijoukon tulevasta päätöksestä. Pilatus vaikuttaa lähes varmalta, että merkillinen nasaretilainen huudetaan vapaaksi, ja Barabbas päätyy ristintielle. Niin ei kuitenkaan käy.
Kaikki kävi niin kuin oli kirjoitettu, niin kuin oli määrä käydä. Barabbas sai jatkaa elämäänsä. Evankeliumien manipulatiivinen teksti kuitenkin tekee lukijasta kanssakauhistelijan: näin ihmiset toimivat! He vapauttavat käärmeen ja teurastavat kyyhkysen! Mitä se kertoo maailmasta?
II
Barabbas asettaa Golgatan uhrin maailmanlaajuisiin mittasuhteisiin. Barabbas, jonka nimi merkitsee isän poikaa, antaa kasvot ihmiskunnalle. Ihmiskunta on öyhötykseen taipuvainen, massahysteriaan syyllistyvä ja virheitä liukuhihnalta syytävä toimija, eikä tätä havaitakseen tarvitse kuin lehtiä lukea. Perisynnin käsite on juuri siksi niin kiistaton: ihminen on taipuvainen tekemään pahaa, pahan potentia piilee jokaisessa elävässä. Mikä voisikaan korostaa Ihmisen pojan viattomuutta tehokkaammin kuin rosoinen Barabbas?
Barabbaan hahmoa on historiassa käytetty järkyttävällä tavalla. Matteuksen kuvauksen pohjalta häntä on käytetty antisemitismin polttoaineena, ja moralistit ovat herkästi tahtoneet nähdä Barabbaassa toisen: toiseutetun synnintekijän. Kumpikin polku kulkee harhaan. Barabbas olen minä, ja se olet sinä. Barabbas saa armon ansaitsemattaan, Kristuksen kustannuksella. Kenestä ei voisi sanoa samaa?
III
Ruotsalaisen nobelisti Pär Lagerkvistin Barabbas (1950) kuvaa murhamiehen ihmetyksen täyteistä taivalta kaunokirjallisuuden keinoin. Hämmennys ansaitsemattomasta armosta kulkee kintereillä halki elämän. Sen kanssa on vaikea olla sinut. Lagerkvistin romaani alleviivaa evankelistojen nerokkuutta: rakkautta levittäneen Jumalan Pojan mittaamaton kärsimys korostuu julmasti murhamiehen vapautuksen rinnalla. Kuva vie pohjan myös menestyksen teologialta. Se korostaa kristinuskon narrimaista suuruutta: sen logiikka ja syy- ja seuraussuhteet eivät ole alisteisia tämän maailman ymmärrykselle. Barabbaan vapauttaminen oli osa Kaikkivaltiaan suunnitelmaa. Se kertoo ihmiselle, kuka hän on, millaisessa maailmassa hän elää, ja yhtäältä sitä, miten paljon häntä hänen virheistään huolimatta rakastetaan.
[post_title] => Peilistä katsoo Barabbas [post_excerpt] => Pääsiäisen ihmeeseen johtavien tapahtumien suuri draama on tullut väistämättä tutuksi jokaiselle länsimaisen kulttuurin keskellä eläville. Mutta entä Barabbas? [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => peilista-katsoo-barabbas [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-03-28 11:02:37 [post_modified_gmt] => 2024-03-28 09:02:37 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=84780 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Peilistä katsoo Barabbas [title] => Peilistä katsoo Barabbas [href] => https://staging.kotimaa.fi/peilista-katsoo-barabbas/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 84794 )
Peilistä katsoo Barabbas
Aldous Huxleyn romaani Uljas uusi maailma osuu lähemmäs todellisuutta kuin sen kuuluisampi hengenheimolainen, George Orwellin 1984. Tällä nopeiden dopamiinien valtakaudella olisikin oikeutetumpaa puhua huxleylaisesta kuin orwellilaisesta dystopiasta.
Huxleyn dystopiassa kirkkojen ristit ovat väistyneet. Vain tiedettä palvotaan, erityisesti tuottavaa sellaista. Ristien yläpuu on sahattu poikki ja tilalla on tylppä T. Se muistuttaa kuluttajia Fordin suuresta saavutuksesta, T-Fordista.
Tätä palvelusta vietetään joka viikonloppu. Harvassa ovat Suomen pitäjät, joissa kirkkoon tulisi yhtä paljon väkeä kuin ostosparatiisiin. Tie kapitalismin riemuvoittoon on pedattu hyvillä tarjouksilla.
HUOLESTUTTAVAMPAA KUIN kerskakulutus on dopamiinikulttuuri. Amerikkalainen musiikkihistorioitsija Ted Gioia julkaisi hiljan kirjoituksen Kulttuurin tila 2024, joka summaa ilmiön. Suomessa Helsingin Sanomat huomioi jutun ja moni keskustelija koki Gioian kiteytyksen olevan tärkein analyysi ajastamme.
Gioian mukaan kulttuurin evoluutio on seuraava: Ensin oli taide, joka joutui viihteen kitaan. Pian viihde muuttui yhä nopeammaksi ja helpommaksi, kunnes lopulta sosiaalisen median pikadopamiinit hotkaisivat sen kuin Moolok. Tilastot todistavat: Instagram, Facebook, TikTok ja Snapchat ovat varastaneet show’n perinteiseltä viihteeltä, joka asui talossa, jonka rakensi taide.
Sosiaalisen median alustat eivät yritä peitellä sitä, mitä ne tekevät. Algoritmit tähtäävät koukuttamiseen ja nopeiden dopamiinien tarjoamiseen.
Miksi lukea kirjaa ja odottaa, että se tempaa mukaansa, kun voi saada nopeammat kiksit katsomalla näppäriä minivideoita? Miksi katsoa dokumenttia kuolleen neron elämästä, jos tarjolla on minuuttiin tiivistetty ”my day” -video elävästä idolista?
Huxleyn ennustuksessa syvällinen taide on hävitetty, koska sen herättämät tunteet eivät ole aina kliffoja ja helppoja. Kuluttajan tulee olla iloinen höpsö, jotta kauppa käy tai modernisoidusti soveltaen: että klikkejä kertyy.
MIHIN PYHÄ tässä paketissa mahtuu? Kaikkien seitsemän taiteen historian syvimmissä ilmentymissä ollaan pyhän jalanjäljillä: etsimässä syytä, tarkoitusta ja merkitystä. Somen ikuinen preesens tekee kuitenkin pyhästä pintapuolista.
Kahdenkymmenen sekunnin tiivistelmä omatunnosta ei voi tarjota samaa kokemusta kuin Raskolnikovin hikoilun lukeminen kahdenkymmenen sivun verran.
Pyhän kokemukselle nopeat dopamiinit ovat vieraita. Siksi nopeisiin ärsykkeisiin tottuneen nykyihmisen voi olla entistä vaikeampaa löytää uskonnollisista teksteistä, musiikista tai toimituksista niiden merkitystä. Kokemus ei tyydytä.
Kaipuu sille silti on, uskon niin. Kirkko voi tässä ajassa osallistua todelliseen vastarintaliikkeeseen. Täällä ei tarjota nopeita kiksejä vaan pyhyyttä ja ikuisuutta.
* * *
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Maailma ilman pyhää on painajainen [post_excerpt] => Kahdenkymmenen sekunnin tiivistelmä omatunnosta ei voi tarjota samaa kokemusta kuin Raskolnikovin hikoilun lukeminen kahdenkymmenen sivun verran. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => maailma-ilman-pyhaa-on-painajainen [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-03-27 08:47:50 [post_modified_gmt] => 2024-03-27 06:47:50 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=84513 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Maailma ilman pyhää on painajainen [title] => Maailma ilman pyhää on painajainen [href] => https://staging.kotimaa.fi/maailma-ilman-pyhaa-on-painajainen/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48313 )
Maailma ilman pyhää on painajainen
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA on julkaissut koosteen vuosittaisen avustuskierroksen päätöksistä. Vuodelle 2024 avustusta hankkeisiin ja toimintakuluihin haki 990 toimijaa. Diakonin silmä hakeutui avustushesityslistausta lukiessa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteiskuntarauhaa tavoitteleviin kohteisiin.
Tärkeää on kuitenkin myös katsoa niitä toimintoja, jotka jäivät ilman rahoitusta. Avustusten ulkopuolelle jäi huomattavan paljon maahanmuuttoon, rodullistettujen asemaan, rasismin ehkäisyyn, kotoutumisen tukeen ja pakolaisuuteen liittyviä hankkeita ja toimijoita. Esimerkiksi moni ukrainalaisia pakolaisia tukeva yhdistys jäi jaon ulkopuolelle.
Tekee mieli kysyä, onko päätöksentekoa ohjannut poliittinen paine? Tämä ei olisi ensimmäinen kerta.
VUONNA 2016 silloisen kokoomusjohtoisen sisäministeriön alla toimivan Maahanmuuttoviraston toiminnassa havaittiin poliittiseen ohjauspaineeseen perustuvaa toimintaa. Ulkomaalaislain muutos heikensi pakolaisten oikeusturvaa ja poisti mahdollisuuden humanitaariseen suojeluun ja turvapaikkapäätöksiä tehtiin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisesti keskellä 2010-luvun suurinta turvan hakemiseen liittyvää muuttoliikettä.
STEA:n avustusrahoitus on sidottu valtionrahoitukseen, ja STEA:sta vastaava ministeriö on tällä hetkellä perussuomalaisten hyppysissä oleva sosiaali- ja terveysministeriö.
Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa todetaan, että ”valtio rahoittaa joka vuosi isoilla summilla lukemattomia suomalaisten tai maahanmuuttajien pyörittämiä järjestöjä siinä toivossa, että tämä tukisi kotoutumista.
Toteutuma tästä rahankylvämisestä on ollut kuitenkin kotoutumisen vaikeutuminen. Näiden monikulttuurisuusasiantuntijoiden etuna on kehottaa maahanmuuttajia elämään kuin lähtömaissaan, jolloin he pysyvästi jäävät maahanmuuttajajärjestöjen holhouksen varaan.”
TOISIN KUIN ohjelmassa väitetään, kolmannen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan toimintojen myönteisiä vaikutuksia kotoutumiseen on tutkittu paljon.
On yleisesti tiedossa, että kolmas sektori (uskonnolliset yhteisöt mukaan lukien) taipuu tarjoamaan sellaista apua maahanmuuttajille, johon julkinen sektori ei eri syistä pysty.
Lienee perusteltua todeta, että STEA:n avustuskierrosta ei ole tänä vuonna tehty toimintojen mahdollista vaikuttavuutta arvioihden tai tutkittuun tietoon nojaten. Päätöksentekoa on selkeästi ohjannut yhden hallituspuolueen poliittinen agenda.
Kirjoittaja on yhteisödiakoni Helsingin Malmilla.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kolumni: Ohjaako avustuspäätöksiä poliittinen paine? – Ei olisi ensimmäinen kerta [post_excerpt] => Lienee perusteltua todeta, että STEA:n avustuskierrosta ei ole tänä vuonna tehty toimintojen mahdollista vaikuttavuutta arvioihden tai tutkittuun tietoon nojaten. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-ohjaako-avustuspaatoksia-poliittinen-paine-ei-olisi-ensimmainen-kerta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-03-27 14:32:17 [post_modified_gmt] => 2024-03-27 12:32:17 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=83204 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Ohjaako avustuspäätöksiä poliittinen paine? – Ei olisi ensimmäinen kerta [title] => Kolumni: Ohjaako avustuspäätöksiä poliittinen paine? – Ei olisi ensimmäinen kerta [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-ohjaako-avustuspaatoksia-poliittinen-paine-ei-olisi-ensimmainen-kerta/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 57835 )
Kolumni: Ohjaako avustuspäätöksiä poliittinen paine? – Ei olisi ensimmäinen kerta
Aktivistille kristillinen toivo on vankka perusta
Yritin taannoin katsoa Aleksei Navalnyin hautajaisia, vaan eipä onnistunut. Kuva väpätti ja lähetys katkeili. Syystä tai toisesta tietoliikenneyhteydet Moskovassa toimivat huonosti tuona perjantaina, jona Putinin inhoama oppositiopoliitikko hyvästeltiin viimeiselle matkalleen.
Aleksei Navalnyi jää historiaan miehenä, joka selvisi novitshok-myrkytyksestä ja palasi sen jälkeen vapaaehtoisesti kotimaahansa. Siellä hänet vangittiin jo lentokentällä.
Navalnyi oli paitsi poikkeuksellisen rohkea ihminen myös iloluontoinen humoristi. Usein hänen hyväntuulisuutensa vaikutti olevan ilmeisessä ristiriidassa olosuhteiden kanssa.
Tultuaan viime vuoden lopulla siirretyksi uuteen vankilaan Napapiirin pohjoispuolelle Navalnyi lähetti asianajajansa välityksellä tukijoilleen viestin:
”Minulla on kelsiturkki, karvahattu ja kohta saan huopikkaat. 20 päivää kestäneen kuljetuksen aikana minulle kasvoi parta. Poroja täällä ei ole, mutta on valtavia, kauniita ja pörröisiä saksanpaimenkoiria.”
OSIN KYSE lienee ollut strategiasta. Navalnyi halusi osoittaa, ettei Putin voi nujertaa häntä.
Mutta epäilemättä strategian toteuttamisessa auttoi Navalnyin vahva vakaumus. Hän uskoi, että Venäjän suunta voidaan kääntää, ja hän uskoi Jumalaan.
Uskostaan Navalnyi puhui julkisesti vain vähän. Vuonna 2012 Open Democracy -lehden haastattelussa hän kertoi kääntyneensä ortodoksiksi aikuisiällä.
Oikeudenkäynnissä vuonna 2021 Navalnyi kertoi etsivänsä elämänohjeita Raamatusta ja siteerasi Vuorisaarnaa: ”Onnellisia ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano: he saavat kyllikseen.” (Matt. 5:6)
Hän totesi, ettei kadu mitään. Päinvastoin hän sanoi tuntevansa tyydytystä, sillä on vaikeina hetkinä kyennyt tekemään oikeita valintoja.
Kristityn toivo pelastuksesta on vankka pohja, kun vastassa on poliisivaltion häikäilemätön yksinvaltias. On vaikea pelotella ihmistä, jolle kuolema on voitto.
PÄÄSIÄISEN LÄHESTYESSÄ tekisi mieli nähdä Navalnyin elämän viimeisissä käänteissä yhtymäkohtia kristinuskon suurimpaan kertomukseen.
Kuvaan sopii sekin, mitä hautajaisten jälkeen tapahtui. Ei sentään ylösnousemusta, mutta pieni ihme kuitenkin.
Venäjän turvallisuuskoneiston näyttävästä läsnäolosta huolimatta surijoiden jono kiemurteli haudalle päiväkausia. Kolmantena päivänä se oli peittynyt parimetrisen kukkakeon alle.
Jokaisen haudalle tuodun kukan takana on venäläinen, joka oli valmis ottamaan riskin osoittaakseen Navalnyille kunnioitusta.
Siinä rohkeudessa on valtavasti toivoa.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
[post_title] => Kolumni: Aktivistille kristillinen toivo on vankka perusta - Navalnyi halusi osoittaa, ettei Putin voi nujertaa häntä [post_excerpt] => Pääsiäisen lähestyessä tekisi mieli nähdä Navalnyin elämän viimeisissä käänteissä yhtymäkohtia kristinuskon suurimpaan kertomukseen. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-aktivistille-kristillinen-toivo-on-vankka-perusta-navalnyi-halusi-osoittaa-ettei-putin-voi-nujertaa-hanta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-03-18 12:06:54 [post_modified_gmt] => 2024-03-18 10:06:54 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=82964 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Aktivistille kristillinen toivo on vankka perusta – Navalnyi halusi osoittaa, ettei Putin voi nujertaa häntä [title] => Kolumni: Aktivistille kristillinen toivo on vankka perusta – Navalnyi halusi osoittaa, ettei Putin voi nujertaa häntä [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-aktivistille-kristillinen-toivo-on-vankka-perusta-navalnyi-halusi-osoittaa-ettei-putin-voi-nujertaa-hanta/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48106 )
Kolumni: Aktivistille kristillinen toivo on vankka perusta – Navalnyi halusi osoittaa, ettei Putin voi nujertaa häntä
Juuri käytyjen presidentinvaalien toisella kierroksella molempien ehdokkaiden pääteemana oli yhteys. Pekka Haaviston vaalimainoksissa puhuttiin ”yhteisestä Suomesta”, tasavallan presidentiksi valittu Alexander Stubb taas lupasi olla ”yhdistävä tekijä”.
Lukuisten mahdollisuuksien joukosta yhdistävyyden valikoituminen molempien ehdokkaiden sloganeihin ei ole sattumaa vaan vastaus. Me tarvitsemme yhdistävyyttä, koska olemme toisista erillämme. Kaipaamme rauhaa, jonka vain yhteys voi luoda.
Vastakkainasettelusta ja polarisaatiosta on puhuttu jo pitkään. Teemaan on liitetty niin kaupunkien eriytymistä maaseuduista kuin poliittisten ääripäiden voimistumistakin. Analyysejä on kuultu useita, syylliset haettu usein toisaalta.
ON SELVÄÄ, että vallankäyttäjillä on erityinen vastuu paitsi kansan yhtenäisyydestä myös sen tulevaisuudesta. Jos uutiset ja sosiaalinen media täyttyvät päivittäin keskinäisistä taisteluista ja repivästä puheesta, lapsille ja nuorille siirtyvä maailmankuva on lohduton. ”Synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin ja poika perii kehdossa synnit isänkin”, kirjoitti Eino Leino 123 vuotta sitten.
Keskinäinen yhteys ei ole vain olosuhde, vaan jokapäiväinen valintamme. Oikein valitsemista voi vaikeuttaa harhaluulo, että toisen edun ajattelu uhkaisi meitä itseämme. Yhteyden rakentaminen voi myös vaatia ponnisteluja siltä, joka kasvatuksensa tai ympäristönsä seurauksena halveksii muita eläviä.
Valinnan edessä on mummonsa vanhainkotiin unohtanut lapsenlapsi, eri tavalla ajattelevan lapsensa hylännyt vanhempi, ystävyytensä työlleen uhrannut suorittaja ja repivää keskustelua synnyttävä poliitikko. Valinnan teet sinä, jolle somekirjoittelu aiheuttaa raivoa, ja minä, jolle sen tekee liikenne.
Me voimme tänään valita kotona ja työpaikalla uudestaan ja toisin. Voimme kerta toisensa jälkeen eksyä omaan elämäämme tai oivaltaa, että elämän tarkoitus ei ole minä vaan me.
YHTEYS EI sulje pois vääryyksiin puuttumista, päinvastoin: arvostuksella annettu viesti tavoittaa paremmin kuin vihan reunustama. Kommunikointi voi olla aina kunnioittavaa aiheesta tai arvoista riippumatta.
Valtamme ulottuu kaikkiin, joita kohtaamme ja kaikkeen, mitä rakennamme. Me emme saa täältä mitään mukaamme, mutta jätämme aina perinnön. ”Min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on ijäistä”, ajatteli Eino Leino.
Yö vaihtuu aamuksi, kun näemme jokaisessa ihmisessä lähimmäisemme.
Yhteys syntyy, kun toista katsoessa unohdamme itsemme.
Kirjoittaja on helsinkiläinen oopperalaulaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
[post_title] => Kolumni: Unohda itsesi, valitse yhteys [post_excerpt] => Vastakkainasettelusta ja polarisaatiosta on puhuttu jo pitkään. Teemaan on liitetty niin kaupunkien eriytymistä maaseuduista kuin poliittisten ääripäiden voimistumistakin. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-unohda-itsesi-valitse-yhteys [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-03-21 13:13:06 [post_modified_gmt] => 2024-03-21 11:13:06 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=82626 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Unohda itsesi, valitse yhteys [title] => Kolumni: Unohda itsesi, valitse yhteys [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-unohda-itsesi-valitse-yhteys/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 53117 )
Kolumni: Unohda itsesi, valitse yhteys
Kymmenenvuotias Shafiya haluaisi isona lääkäriksi. Se on hänen suurin unelmansa. Shafiya asuu Mauritanian pääkaupungissa Nouakchottissa, jossa asuvat Mauritanian köyhimmistä köyhimmät, orjien jälkeläiset. Shafiyan unelma vaatisi pitkän koulutien, mutta liian monien tyttöjen tie katkeaa jo teini-iässä pakkoavioliittoon.
Tyttöjen kohtelun taustalla on usein kulttuuriset tekijät, mutta myös väärät uskomukset Raamatusta. Useat Raamatun kohdat heijastavat aikansa sosiaalisia normeja. Kirjaimellinen Raamatun tulkinta vaikeuttaa nuorten naisten asemaa ja saattaa johtaa teini-iän pakkoavioliittoihin.
Toivon ja rukoilen, että Shafiya pääsee kouluun ja saa rauhassa kasvaa aikuiseksi.
Thaimaalainen Som sai ensimmäisen lapsensa 14-vuotiaana. Sosiaalityöntekijät ohjasivat pelokkaan tytön Thaimaan luterilaisen kirkon ylläpitämään Armonkotiin, jossa monet teiniäidit saavat uuden suunnan elämälleen. Somin lapsen isä ei ole Somin elämässä.
Thaimaassa moni muukin nainen joutuu selviytymään yksinhuoltajana, koska perheet ja suvut saattavat hylkiä avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Usein myös turistituttavuudet jättävät naiset yksin. Ensikodissa tuoreita äitejä opastetaan elämän hallinnassa ja kannustetaan kouluttautumaan. Armonkodissa painotetaan Raamatusta nousevaa yhtäläistä ihmisarvoa. Jokainen on Jumalan rakas lapsi.
SUOMI ON tasa-arvon mallimaa, sanotaan. Meillä ei ole (virallisesti) pakkoavioliittoja ja sosiaaliturva tukee nuoria äitejä elämänpolulla. Mutta meillä on hälyttävän paljon sukupuolittunutta väkivaltaa. Jopa 47 prosenttia yli 15-vuotiaista naisista on kokenut elämänsä aikana väkivaltaa. Suomen luvut väkivallan kokemisesta ovat muihin maihin verrattuna korkeita.
Naistenpäivä on siis edelleen tärkeä. Eikä se ikävä kyllä ole vain feminististä vouhotusta. Faktat kertovat toisin. Kirkossakin on otettava todesta yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ja työskenneltävä niiden puolesta. Ne ovat luomisessa jokaiselle taatut.
Ehkäpä tänä naisten päivänä pysähdymme pohtimaan, miten kohtelemme tyttöjä, miten rakennamme turvallista ympäristöä yhtäläisesti kaikille ja miten käytämme pyhiä kirjoituksia: Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille (1. Tess. 5:15).
[post_title] => Kolumni: Tasa-arvosta huolimatta Suomessa on hälyttävän paljon sukupuolittunutta väkivaltaa [post_excerpt] => Naistenpäivä on siis edelleen tärkeä. Eikä se ikävä kyllä ole vain feminististä vouhotusta. Faktat kertovat toisin. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-tasa-arvosta-huolimatta-suomessa-on-on-halyttavan-paljon-sukupuolittunutta-vakivaltaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-03-05 16:32:29 [post_modified_gmt] => 2024-03-05 14:32:29 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=82192 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Tasa-arvosta huolimatta Suomessa on hälyttävän paljon sukupuolittunutta väkivaltaa [title] => Kolumni: Tasa-arvosta huolimatta Suomessa on hälyttävän paljon sukupuolittunutta väkivaltaa [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-tasa-arvosta-huolimatta-suomessa-on-on-halyttavan-paljon-sukupuolittunutta-vakivaltaa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 82197 )
Kolumni: Tasa-arvosta huolimatta Suomessa on hälyttävän paljon sukupuolittunutta väkivaltaa
Vanhoillislestadiolaisten äänenkannattaja ja yhtenäisyyden vaalija Päivämies-lehti juhlii tänä vuonna 70-vuotista taivaltaan. Konfliktit nykymaailman ja herätysliikkeen muuttumattoman uskon välillä ovat toistuneet liikkeen historiassa. Yhteiskunnan muutoksiin suhtaudutaan myönteisesti, ”mikäli ne eivät johda ristiriitaan uskon ja hyvän omantunnon kanssa”. Aiemmin konfliktit ovat johtaneet hajaannuksiin sekä 1970-luvulla traagisiin hoitokokouksiin.
Liikkeen muuttumattomat arvot ja käytännöt ovat kuitenkin vähitellen muuttuneet ja yhä muuttumassa. Erityisen suuren haasteen yhtenäisyydelle ovat tuoneet sosiaalinen media ja älypuhelimet. Television voi kieltää, mutta puhelinta ei. Keskustelu on mahdollista myös anonyymisti. Enää toisinajattelija ei jää yksin. Ja verkossa vanhoillislestadiolaiset naisetkin tekevät syvällistä teologiaa.
Internetissä maailma kaikkinensa on jokaisen vanhoillislestadiolaisen ulottuvilla. Opetus siitä, että maailma on paha ja oma yhteisö hyvä, ei enää mene läpi. Verkkokeskustelut avaavat liikkeen sisäisiä ongelmia heillekin, jotka eivät ole niihin henkilökohtaisesti törmänneet. Moni nuori kuuntelee samaa musiikkia kuin luokkakaverinsa. Suoratoistopalveluista myös aikuiset katsovat tv-ohjelmia ja elokuvia, joita ei aiemmin tv:stä katsottu. Nuoret perheet eivät enää kasva joka vuosi. Moni nuori nainen meikkaa huomaamattomasti.
Lestadiolaiset ovat usein seurakuntien kirkkokuorojen kantava voima, vaikka vielä 1970-luvulla kuoroharrastus saattoi johtaa jopa liikkeestä ulossulkemiseen. Naispappeutta ei hyväksytä, mutta liikkeen parista on kasvanut vaikutusvaltaisiin asemiin nousseita pappisnaisia, joista yksi on nyt Turun piispa.
VIRALLINEN OPETUS ja erityisesti nuorten todellisuus ovat siis eriytyneet voimakkaasti. Opetusta tv:n ja meikkaamisen sopimattomuudesta tai ehkäisemättömyydestä ei ole kumottu. Joillain paikkakunnilla ”kielletyistä” asioista yhä puhutellaan, mutta paikkakuntien välillä on eroja.
Opetuksen täysin yhtenäisestä uskosta ja opista ovat haastaneet myös useat teologiset tutkimukset. Hanna Nurmisen tutkimuksen mukaan nykyinen pyhityslinjan mukainen opetus on liikkeen historiassa suhteellisen nuorta ja erilaista kuin aiempi armolinjan opetus.
Tuomas Palola puhuu perinteisestä vanhoillisuudesta ja nykyisestä SRK-lestadiolaisuudesta, jolla hän viittaa muun muassa keskusyhdistyksen hengelliseen valtaan. SRK-vanhoillisuudessa eksklusiivinen seurakuntaoppi korostuu: vain toiselta vanhoillislestadiolaiselta kaikki syntinsä anteeksi saanut liikkeen jäsen voi pelastua, pois luhkien aina autuaat pikkulapset ja kehitysvammaiset ihmiset.
On kiinnostavaa nähdä, milloin sisäinen moninaisuus myönnetään liikkeessä virallisesti ja kummalle linjalle jatkossa kallistutaan, vai löytääkö liike jatkuvan uskonpuhdistuksen hengessä uuden tien.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
[post_title] => Vanhoillislestadiolaisuus muuttuu, mutta myönnetäänkö sisäistä moninaisuutta virallisesti? [post_excerpt] => Virallinen opetus ja erityisesti nuorten todellisuus ovat eriytyneet voimakkaasti, Emilia Karhu kirjoittaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => vanhoillislestadiolaisuus-muuttuu-mutta-myonnetaanko-sisaista-moninaisuutta-virallisesti [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-03-01 14:01:06 [post_modified_gmt] => 2024-03-01 12:01:06 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=81799 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Vanhoillislestadiolaisuus muuttuu, mutta myönnetäänkö sisäistä moninaisuutta virallisesti? [title] => Vanhoillislestadiolaisuus muuttuu, mutta myönnetäänkö sisäistä moninaisuutta virallisesti? [href] => https://staging.kotimaa.fi/vanhoillislestadiolaisuus-muuttuu-mutta-myonnetaanko-sisaista-moninaisuutta-virallisesti/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 81869 )
Vanhoillislestadiolaisuus muuttuu, mutta myönnetäänkö sisäistä moninaisuutta virallisesti?
Kirkolliskokouksen vaalit on käyty, itsekin tulin vielä valituksi jatkokaudelle. Vaalien yhteydessä keskusteltiin siitä, pitäisikö vaalin olla suora kansanvaali. Joku voi pitää minua jäävinä ottamaan kantaa.
Silti tuumin, että kirkkovaltuutetut hahmottanevat keskimäärin hitusen paremmin kirkolliskokouksen tehtävät kuin kirkon rivijäsenet. Yleisenä vaalin luonne muuttuisi ja myös politisoituisi.
Niin kirkolliskokousta valittaessa kuin siellä toimittaessa tulisi rukoillen etsiä Jumalan tahtoa ja lukea Raamattua, eikä nojata ihmisviisauteen ja yleiseen mielipiteeseen. Tämä on toki helppo sanoa näin hurskaasti, mutta sen toteuttaminen vajavaisena ihmisenä on vaikeaa.
Ateistituttavani kysyi minulta kerran pohtiessani erään paavinvaalin motiiveja, enkö usko Pyhän Hengen johdattavan vaalia ja valitsevan kulloisenkin paavin. Kysymys olisi paremmin kannattanut esittää jollekin katolilaiselle, mutta periaatteessa on pohdittavaa meilläkin.
Jos esivalta on Jumalalta, niin ovatko kulloisetkin valtionjohtajat sitä?
Monarkiaa on ollut helpompi perustella jumalallisella johdatuksella, kun valta on periytynyt tietyn suvun lasten syntymien mukaan. Mutta voidaanko sanoa, että Herra antoi meille tämän presidentin tai kansanedustajan, kun olemme itse niistä vaaleissa äänestäneet? Ulkoistammeko oman vastuumme Jumalalle?
Demokratian puitteissakin moni poliitikko etenee likaisen pelin kautta, puhumattakaan diktatuureista ja sotilasvallankaappauksista. Ovatko nämäkin esivaltaa, jota on pidettävä Korkeimman antamana?
KAKSI VÄLÄHDYSTÄ Suomen poliittisesta historiasta.
Johannes Virolainen menetti keskustapuolueen puheenjohtajuuden 1980. Arvellaan, että ratkaisevat äänet jäivät saamatta Virolaisen avioeron takia, kun konservatiivisemmat emännät eivät halunneet enää häntä tukea. Äänestystuloksen selvittyä puoluekokousväen parista kajahti naisääni: ”Jumala rankaisi Jussia!” Virolainen nousi ylös ja huusi takaisin: ”Voi olla, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ottanut osaa äänestykseen!”
1900-luvun alussa kansanedustajana toimi pienpuolueen, Kristillisen Työväenliiton Matti Helenius, jonka nimeä kantava puisto löytyy Helsingin Kalliosta. Kerrotaan, että ennen isoja äänestyksiä hän risti kätensä pulpetin alla ja painoi päänsä hiljaiseen rukoukseen. Edustajatovereiden mukaan tämä oli vaikuttava näky.
Ehkä tässä on opetus. Kaikki tapahtuu täällä Jumalan sallimana, muttei aina Hänen tahdostaan. Me teemme valintoja, toiset parempia kuin toiset, mutta kaikkeen saamme pyytää rukouksessa johdatusta. Myös vaaleja käytäessä – mutta itse kannamme valinnoistamme vastuun.
Kirjoittaja on lappilainen lakimies ja kirkolliskokousedustaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
[post_title] => Kolumni: Jos kaikki saisivat äänestää, kirkolliskokouksen vaali politisoituisi [post_excerpt] => Kirkkovaltuutetut hahmottanevat keskimäärin hitusen paremmin kirkolliskokouksen tehtävät kuin kirkon rivijäsenet, Janne Kaisanlahti kirjoittaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-jos-kaikki-saisivat-aanestaa-kirkolliskokouksen-vaali-politisoituisi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-02-28 08:03:34 [post_modified_gmt] => 2024-02-28 06:03:34 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=81634 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Jos kaikki saisivat äänestää, kirkolliskokouksen vaali politisoituisi [title] => Kolumni: Jos kaikki saisivat äänestää, kirkolliskokouksen vaali politisoituisi [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-jos-kaikki-saisivat-aanestaa-kirkolliskokouksen-vaali-politisoituisi/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 52290 )
Kolumni: Jos kaikki saisivat äänestää, kirkolliskokouksen vaali politisoituisi
Paastonaika on kristillisessä teologiassa tietyn tapakulttuurin ohessa ihanteellisimmillaan myös syvästi hengellinen muutos ja matka: se on kutsu kulkemaan Kristuksen kanssa kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä.
Paastonaika on kutsu oman lihan kuolettamiseen, itsensä tutkiskeluun, heräämiseen synnintuntoon ja parannuksentekoon. Matka täynnään hengellistä sotaa, jonka kaltainen sisäinen tila teologisena ja hengellisenä jaakobinpainina ainakin vanhoissa herätysliikkeissämme ja virsissämme osattiin ymmärrettävästi sanoittaa. Niin toki myös perinteisessä standardiluterilaisuudessa ja sitä ennen keskiajan mystiikassa ja muussa hurskaudessa.
Mikään ihmisen tekemä ei tietenkään ole täydellistä. Kaikkein vähiten sitä on herääminen synnintuntoon, ansiottoman armon vastaanottaminen, parannuksenteko ja uusi elämä. Vajavaiseksi sellainen jää, usein ihan tekemättäkin. Varsinkin, jos siihen ei oikein enää sievistelemättä kehoteta tai turhan usein saarnata. (Kuulenko nyt huvittunutta tirskumista jostakin?)
Kokonaisen kansan herätys, taipuminen parannukseen Jumalan edessä, on hyvin raamatullinen ja teologinen kysymys. Tippaakan trendikästä se ei ole.
AIKA ON nyt vaarallinen ja vaikea. Venäjä ja sen diktaattori ovat päästäneet sodan ja sen laajenemisen uhan valloilleen Euroopassa. Ilman sitäkin levottomuuksia, kärsimystä, kuolemaa, sotaa ja pakolaisuutta on maailmassa liikaa. Maailma seisoo jälleen uusien suurten kysymyksien edessä. Osaan niistä vastaa teologia.
Tänäkin paastonaikana kirkot kehottavat ihmisiä, myös kokonaisia kansakuntia rukoukseen ja katumukseen. Ajallista rientoa varmaan onkin kalentereissa paljon. Kuoleman varjon peittäessä valon me emme tiedä, mitä huominen meille tuo – onko sitä lainkaan?
Kokonaisen kansan herätys, taipuminen parannukseen Jumalan edessä, on hyvin raamatullinen ja teologinen kysymys. Tippaakan trendikästä se ei ole, mutta kuitenkin jopa poliittisesti sangen mielenkiintoinen kysymys. Israelin profeetatkin jyrisivät oikealta tieltä eksyneelle kansalleen kääntymistä.
Emme tietenkään tiedä, missä määrin sellainen lopulta sitten massoihin vaikutti. Selvää lienee, että Jumalan puoleen huutaminen hädän päivänä on paitsi yksilöllistä, myös sen usein peräänkuulutetun yhteisöllisyyden teologinen manifestaatio. Mutta kuinka pahasti metsään elämän on mentävä, että niin käy? Voihan kansan hengellinen ja moraalinen kompassinneula pyöriä tänäänkin hyrrän lailla tässä langenneessa ja hullussa, nautinnosta toiseen hybriksessään pörräävässä ja niin kärsivässä maailmassa.
Profeetta Joel saarnaa meillekin tänään, Jumalan anteeksiantoa ja laupeutta luvaten: ”Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne.” (Joel 2:12–13)
Lue myös
[post_title] => Kolumni: Paastotkaa, itkekää ja valittakaa [post_excerpt] => Paastonaika on kristillisessä teologiassa tietyn tapakulttuurin ohessa ihanteellisimmillaan myös syvästi hengellinen muutos ja matka: se on kutsu kulkemaan Kristuksen kanssa kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-paastotkaa-itkekaa-ja-valittakaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-02-22 08:47:02 [post_modified_gmt] => 2024-02-22 06:47:02 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=81026 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Paastotkaa, itkekää ja valittakaa [title] => Kolumni: Paastotkaa, itkekää ja valittakaa [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-paastotkaa-itkekaa-ja-valittakaa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48088 )
Kolumni: Paastotkaa, itkekää ja valittakaa
Kun kirkko näkyy mediassa, teemoiksi nousevat usein ristiriitaiset odotukset. Kirkko ei tunnu vastaavan siihen, mitä siltä toivotaan.
Jotta kirkolta saa haluamansa, tulisi kirkossa ensin päättää, mitä halutaan olla ja mihin halutaan vastata. Tämä edellyttää nykyistä selvempää linjanvetoa perusteluineen. Nostan esille kolme teemaa, joista ainakin tulisi käydä kunnollista keskustelua.
Tunnustuksellinen ja tunnustukseton toiminta. Esimerkiksi perusopetuslain mukainen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta kuuluu lain mukaan kunnille, ei suinkaan kirkolle. Kirkko järjestää lapsille toimintaa siksi, että se on päättänyt tehdä niin. Sitä ei kuitenkaan voi seurakunnilta edellyttää. Kirkossa järjestetään eri puolilla Suomea myös lukemattomia kerhoja ja harrastepiirejä, jotka eivät äkkiseltään vaikuta kirkon perustehtävää tukevilta. Seurakunnalla voi kuitenkin olla niiden järjestämiseen hyvät perusteet. Jumalan rakkaus ja läsnäolo eivät katso sanavalintoja, mutta yhteistyö edellyttää selkeää kieltä. Kirkossa pitää opetella kertomaan, miksi joku toiminta on kristillistä ja joku toinen ei.
Kirkossa pitää opetella kertomaan, miksi joku toiminta on kristillistä ja joku toinen ei.
Rahoitus. Onko kirkon mahdollista arvioida nykyistä reippaammin, mitä se tarjoaa kaikille samaan hintaan ja mitä jäsenet saavat halvemmalla tai ilmaiseksi? Tämä ei tietenkään koske esimerkiksi hautaustoimea, jonka valtio ostaa kirkolta. Maksullisuus ei koskaan voi olla mikään automaatti eikä sovi kaikkeen: vaikkapa sielunhoitoon raha ei saa liittyä millään tavalla.
Jäsenetunäkökulma on kirkolle hankala, mutta siihen on uskallettava tarttua ennemmin tai myöhemmin. Ylipäänsä rahasta pitää puhua enemmän: rahapuhe ei voi koskea vain kirkollisveroa ja valtionosuuksia.
Yksi suuresti päänvaivaa aiheuttama rahakysymys liittyy kiinteistöihin. Kirkolla ei ole varaa kaikkiin niihin kirkkorakennuksiin, jotka sillä nyt on. Voi myös kysyä, onko reilua, että kustakin kirkkorakennuksesta vastuun kantaa juuri se seurakunta, jonka alueella kirkko sattuu sijaitsemaan.
Auttaminen. Suomessa on alueita, joissa seurakunnat ovat tottuneesti ottaneet vastuuta, kun kuntien tarjoama apu ei ole riittänyt. Ja nyt ei puhuta henkisestä tai hengellisestä avusta, vaan rahasta ja muusta arjen tuesta. Tämä kuuluu kirkon itsensä määrittämiin perustehtäviin, mutta sen periaatteet kirkko saa itse päättää.
Kirkon muuttuva asema lisää ristiriitaisten odotusten määrää. Toiveille voi olla historialliset syynsä. Kirkon on opeteltava perustelemaan paremmin, miksi se ei enää toimi samoin kuin se toimi joskus aiemmin.
Kirjoittaja on viestintäpäällikkö ja kirkon uskollinen soturi.
[post_title] => Kolumni: Kirkon pitää perustella rooliaan nykyistä paremmin [post_excerpt] => Kun kirkko näkyy mediassa, teemoiksi nousevat usein ristiriitaiset odotukset. Kirkko ei tunnu vastaavan siihen, mitä siltä toivotaan. Jotta kirkolta saa haluamansa, tulisi kirkossa ensin päättää, mitä halutaan olla ja mihin halutaan vastata. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-kirkon-pitaa-perustella-rooliaan-nykyista-paremmin [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-02-21 08:40:52 [post_modified_gmt] => 2024-02-21 06:40:52 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=80913 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Kirkon pitää perustella rooliaan nykyistä paremmin [title] => Kolumni: Kirkon pitää perustella rooliaan nykyistä paremmin [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-kirkon-pitaa-perustella-rooliaan-nykyista-paremmin/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 51884 )