Nuorena idealistina olin närkästynyt siitä, että hautausmailla on vain yläluokan ja porvariston edustajien muistomerkkejä. Tavallisen työtätekevän kansan muisto ei samalla tavalla elä vanhoilla hautausmailla.
No, nuori radikaali sai nopeasti nenilleen. Selitys on yksinkertainen: vanhastaan hautamuistomerkit olivat puuta. Vain harvoilla oli varaa kiviseen tai metalliseen muistomerkkiin. Puu lahoaa ja lopulta maatuu. Puisilla risteillä on oma elinkaarensa, oli ennen ja on nytkin, ellei varta vasten käytetä kestopuuta.
Puun lahoaminen meikäläisillä leveysasteilla on hidas prosessi. Tietysti on eroa sillä, puhutaanko kokonaisesta kasvavasta puusta ja sen lahoamisesta vai hautaristin maatumisesta. Mänty saattaa käyttää lahoamisprosessiin jopa 200 vuotta. Maahan lyöty lauta lahoaa huomattavasti nopeammin.
Lahoaminen on osa luonnon kiertokulkua, ja tärkeä osa onkin ravinteiden vapautumisen ja eliöiden moninaisuuden vuoksi.
Puinen muistomerkki herättää hautausmailla aina toisenlaisia tunteita kuin kivinen.
TUOMIOSUNNUNTAIHIN LIITTYVÄ tarina kertoo papista, joka päätti korostaa saarnassaan Meidän Herramme roolia viimeisen tuomion toteuttajana.
– Laitan helvetin lieskat roihumaan kirjaimellisesti, jotta pelastus olisi suloinen, pappi intoili vaimolleen.
– Sinuna miettisin vielä kerran, onko tuo paras lähestymistapa, vaimo toppuutteli.
– Käy hautausmaalla kävelemässä ennen kuin alat kirjoittaa saarnaa, hän ehdotti.
Pappi kuunteli vaimoaan ja lähti hautausmaalle. Hän kyseli useimpien hautojen kohdalla, mitenkähän vainajan mahtaa käydä viimeisellä tuomiolla.
Kumollaan olevan puuristin kohdalla hän tuhahti:
– Et pääse taivaaseen, kun et osaa edes ristiäsi kunnialla kantaa.
Kotona pappi kertoi naureskellen, että löysi monta puuristiä, jotka olivat hieman kallellaan, ja arveli sen vuoksi seurakunnan tarvitsevan ankaraa saarnaa.
– Tyhmäkö olet, kivahti vaimo.
– Etkö ymmärrä, että puisten ristien alla makaavat vainajat ovat jo matkalla Herransa luokse. Vain kivisten ristien alla olevat odottavat viimeistä tuomiota, joka tulee huolimatta sinun kiihkoilustasi.
Pappi hämmentyi vaimonsa puheesta niin paljon, että alkoi ensin änkyttää ja menetti sitten puhekykynsä kokonaan.
Tuomiosunnuntain saarnan piti toinen pappi. Hän ei keskittynyt sanaan tuomio, vaan päivän teemaan eli Kristuksen kuninkuuteen.
Rukous
Viimeisen tuomion Herra, avaa minunkin hautani kun sen aika koittaa. Nosta sieluni, virkistä mieleni, tuo valoon, anna armo. Mutta sitä ennen anna minun elää täydesti! Aamen.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Luonto puhuu: Turhat ovat tuomion sanat kun lahoaminen vapauttaa [post_excerpt] => Puun lahoaminen luonnossa saattaa kestää parisataa vuotta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => luonto-puhuu-turhat-ovat-tuomion-sanat-kun-lahoaminen-vapauttaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-22 10:18:47 [post_modified_gmt] => 2024-11-22 08:18:47 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=106002 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Luonto puhuu: Turhat ovat tuomion sanat kun lahoaminen vapauttaa [title] => Luonto puhuu: Turhat ovat tuomion sanat kun lahoaminen vapauttaa [href] => https://staging.kotimaa.fi/luonto-puhuu-turhat-ovat-tuomion-sanat-kun-lahoaminen-vapauttaa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 106005 )
Luonto puhuu: Turhat ovat tuomion sanat kun lahoaminen vapauttaa
Pastori, teologian tohtori Seppo Arne Kjellberg kuoli 85-vuotiaana Tampereella 25. syyskuuta 2024. Hän oli syntynyt Helsingissä 24. tammikuuta 1939.
Seppo oli keraamikko Friedl Holzer-Kjellbergin ja insinööri Erik Kjellbergin poika. Hän kasvoi vanhempiensa työpaikan, Arabian keramiikkatehtaan juurella ja vietti lapsuudenkesät Vaasan saaristossa. Jatkosodan aikana Seppo oli isoveljensä Matsin kanssa sotalapsena Ruotsissa, mikä jätti häneen pysyvät jäljet.
Kotona puhuttiin ruotsia, mutta lapset kävivät koulut suomeksi. Seppo kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1957 ja aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa 1958.
Valmistuttuaan 1963 Seppo työskenteli seurakuntapappina Porissa ja Kiukaisissa. Työ Helsingin ylioppilaspappina 1966–70 osui opiskelijamaailman radikalisoitumisen vuosiin. Seppo oli mukana muun muassa protestoimassa Temppeliaukion kirkon rakentamista vastaan maalaamalla kristillisten ylioppilaiden kanssa kesällä 1968 sen seiniin yksitoista kertaa sanan Biafra muistuttamaan Afrikan nälkäongelmasta. Tapaus herätti suurta huomiota, ja tekijät tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin.
Muutto Turkuun 1970-luvun alussa ja työ systemaattisen teologian vt. assistenttina Åbo Akademissa teki Seposta tutkijan. Hänestä tuli teologian lisensiaatti 1974 ja tohtori 1994.
Väitöskirjassaan Finländsk arbetsetik och Luthers kallelselära Seppo porautui teologiseen teemaan, jota oli tutkinut jo 1980-luvun lopulla Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskuksen Työelämä-projektissa ja siihen liittyvässä kirjassaan Työn tulevaisuus. Hän näki, että se, mitä yleisesti pidetään protestanttisena työmoraalina, ei vastaa luterilaiseen kutsumusajatukseen perustuvaa työn eetosta.
Vuodesta 1975 eläkeikään asti Seppo työskenteli Tampereella seurakuntien yhteiskunnallisen työn pastorina. Tutkijan työllekin tuli jatkoa Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen ekokaupunkiprojektissa, jonka tuloksena syntyi 1998 hänen tutkimuksensa Urban Ecotheology.
Sepon hengellinen koti oli körttiläisyys, jonka hän löysi opiskeluaikaisten ystäviensä kautta. Kollegat luonnehtivat Seppoa hienotunteiseksi radikaaliksi, joka halusi ottaa Jeesuksen opetukset vakavasti niin omassa elämässään kuin yhteiskunnallisissa kannanotoissaan. Siunaustilaisuudessa veisatun Sepon saarnavirren 409 säkeistö ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella, suo sanan tekijäksi tulla, myös nuhteitasi totella” kuvaa hyvin Seppoa ja hänen radikalisminsa lähtökohtia.
Seppo ja hänen puolisonsa Liisa (o.s. Muilu) saivat 64 yhteistä vuotta, neljä lasta ja kuusi lastenlasta. Perhe muutti isän työn perässä useasti, ennen kuin asettui Tampereelle 1973. Ryydynpohjan omakotitalosta tuli Sepon pitkäaikaisin koti. Siellä vaari teki lastenlasten kanssa savitöitä ja nikkaroi, vei uimaan ja kalastamaan.
Seppo halusi olla etenevästä Alzheimerin taudistaan avoin ja opetella elämään sen kanssa. Saimme kohdata uudella tavalla tunteikkaan ja läsnäolevan ihmisen, joka antoi meille kypsän vanhuuden hyvän mallin.
Hanna Kjellberg, tytär
Juhani Veikkola, ystävä ja työtoveri
[post_title] => Muistokirjoitus: Seppo Kjellberg 1939–2024 [post_excerpt] => Pastori, teologian tohtori Seppo Arne Kjellberg kuoli 85-vuotiaana Tampereella 25. syyskuuta 2024. Hän oli syntynyt Helsingissä 24. tammikuuta 1939. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => muistokirjoitus-seppo-kjellberg-1939-2024 [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-22 10:40:37 [post_modified_gmt] => 2024-11-22 08:40:37 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=106023 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Muistokirjoitus: Seppo Kjellberg 1939–2024 [title] => Muistokirjoitus: Seppo Kjellberg 1939–2024 [href] => https://staging.kotimaa.fi/muistokirjoitus-seppo-kjellberg-1939-2024/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 52693 )
Muistokirjoitus: Seppo Kjellberg 1939–2024
Jokainen meistä on käynyt Brasiliassa, vähintäänkin virtuaalisesti. Osaamme visualisoida brasilialaisen jalkapallon, sambakarnevaalit, Rion rannat ja Corcovado-kukkulan Kristus-patsaan. Brasilian paikka mielenmaisemassamme on silti suhteettoman mitätön ja pinnallinen siihen nähden, että kyseessä on maailman viidenneksi suurin maa. Litteät maailmankartat vääristävät Brasilian kokoa, mutta kahdeksan ja puoli miljoonaa neliökilometriä mahduttaisi koko EU:n sen sisälle. Väkilukukin – 212 miljoonaa – on maailman seitsemänneksi suurin, mikä on enemmän kuin Venäjän ja Iso-Britannian väestöt yhteensä.
Ehkä kaikkein vähiten tiedostetaan Brasilian roolia nousevana talousmahtina. Myös bruttokansantuotteen näkökulmasta Brasilia on maailman kymmenen suurimman joukossa. USA:n ja EU:n taloudellis-poliittista johtajuutta tasapainottamaan on luotu BRICS-liittouma, jossa ovat mukana Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka, Egypti, Etiopia, Iran ja Arabiemiirikunnat. Viimeksi mainitut neljä maata liittyivät liittoumaan tänä vuonna.
Lennolla Frankfurtista Rio de Janeiroon luen Brasilian historiasta ja viimeaikaisesta noususta kertovia kirjoja ja opin paljon uutta. Törmään laulaja-säveltäjä Tom Jobimin tunnettuun sitaattiin, joka kuvaa maan moniulotteisuutta: ”Brasilia ei ole aloittelijoita varten.”
Huomaan olevani aloittelija: en edes tiedä, että Brasilian nimi juontaa juurensa puusta, maan ensimmäisestä suuresta vientituotteesta. Portugalilaiset löytöretkeläiset nimesivät kesaplinioiden sukuun kuuluvan puun hehkuvaa hiillosta tarkoittavalla sanalla brasil.
Nykyään brasilpuuta tai brasilianpuuta pidetään uhanalaisena, mutta näen sen Etelä-Amerikan vanhimmassa kasvitieteellisessä puutarhassa, Rio de Janeiron Jardim Botânicossa, vilkkaan kaupungin ja vehreän sademetsän välissä.
Museu Histórico Nacional -museossa kerrataan, kuinka liiankin tehokkaasti hakatun puun tilalle tulivat vieläkin suositummat vientituotteet, nimittäin sokeri ja kahvi. Työn tekivät afrikkalaiset orjat, joita Brasiliaan tuotiin 1500–1800-luvuilla enemmän kuin mihinkään muuhun maahan, jopa 5,5 miljoonaa eli koko Suomen väkiluvun verran. Orjaperimä näkyy vahvasti myös väestön värissä, synkretistisissä uskonmuodoissa kuten candombléssa sekä Suomeenkin rantautuneessa capoeirassa, joka on tanssiksi naamioitu afrobrasilialainen taistelulaji.
Kristuksen siunaavat kädet toimivat kompassina, jonka avulla voi suunnistaa sademetsän, slummien, hiekkarantojen ja hektisen keskusta-alueen sävyttämässä ihmeellisessä kaupungissa.
RION KUULUISA Kristus-patsas liittyy orjuuden lakkauttamiseen. Se tapahtui Brasiliassa Amerikan mantereiden viimeisenä maana vuonna 1888 prinsessa Isabelan Kultaisella lailla (Lei áurea). Tämän johdosta ehdotettiin, että Isabelan kunniaksi pystytetään patsas maan tuolloiseen pääkaupunkiin, Rio de Janeiroon. Prinsessa kuitenkin halusi, että patsas pystytettäisiin ihmisten varsinaiselle lunastajalle eli vapahtajalle (redentor), Kristukselle. Tällainen on Rion kuuluisan Cristo Redentor -patsaan tausta, vaikka kuningaskunnan korvautuminen tasavallalla (1889) viivyttikin vuonna 1931 valmistuneen, 30-metrisen patsaan pystyttämistä.
Itsenäisyyspäivänä 7.9. osallistun Riossa kaupunkikierrokselle, jonka opas kertoo, että korkealla kohoavan Kristuksen siunaavat kädet toimivat eksyneille erehtymättömänä kompassina. Sen avulla voi suunnistaa sademetsän, slummien, hiekkarantojen ja hektisen keskusta-alueen sävyttämässä ihmeellisessä kaupungissa (cidade maravilhosa). Täällä elää rinta rinnan kaksi aivan erilaista maailmaa, yhtäältä kaikkein rikkaimpien luksuskaupunginosat kuten Ipanema ja Leblon, toisaalta slummit eli favelat, joissa eletään rekisteröimätöntä, väkivaltaisen rikollisuudenkin sävyttämää elämää. Siinä missä Yhdysvaltojen poliisivoimat tappavat vuodessa noin 1 200 ihmistä, Brasiliassa luku on yli 6 000.
KÖYHYYS ON ollut Brasilian suuri ongelma, mutta siihen on myös tartuttu tehokkaasti. ”Etelä-Amerikan Trumpin” Jair Bolsonaron jälkeen vuonna 2023 presidentiksi palannut Lula da Silva nosti ensimmäisen kautensa Bolsa Família -tukiohjelmalla noin 22 miljoonaa brasilialaista äärimmäisestä köyhyydestä – neljä kertaa Suomen väkiluvun verran.
Toisaalta kolmasosa brasilialaisista elää yhä alle satasella kuukaudessa, joten tekemistä riittää. Copacabanalla lekottelevaa turistia tulee puhuttelemaan Rocinhan favelasta kotoisin oleva perheenisä, joka hankkii elantonsa kauppaamalla rantalomailijoille karkkeja. Itse asiassa kaupustelijoita tulee vastaan jatkuvalla syötöllä.
Korruptio on toinen perinteinen kompastuskivi. Presidentti Lulakin istui kausiensa välissä rahanpesusta tuomittuna vankilassa 580 päivää, ja vuonna 2016 Brasilian ensimmäinen naispresidentti Dilma Rousseff pantiin viralta valtiontalouhteen liittyneiden rikosten takia. Ilmeisesti jo satojen vuosien takaiset portugalilaiset keksivät Brasiliassa lentävän lauseen, jonka mukaan ”syntiä ei ole olemassa päiväntasaajan eteläpuolella”. Lausetta on sovellettu paitsi sambakarnevaalien seksikkäissä tunnelmissa, myös Brasiliassa tyypillisen sääntöjen ohi keinottelun (jeitinho) yhteydessä.
Myös kirkko on reagoinut rikkaiden ja köyhien väliseen kuiluun. Brasilia on väkiluvultaan maailman suurin katolinen maa, ja se on ollut johtavassa asemassa muun muassa vapautuksen teologian saralla (mm. Leonardo Boff). Edesmennyt suomalainen nunna Benedicta Idefelt kertoo kirjassaan Viipurista Vatikaaniin, kuinka hän koki Brasiliassa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden herätyksen. Sisar Benedicta päätyi läheiseen yhteistyöhön arkkipiispa Hélder Câmaran (k. 1999) kanssa. Hänet tunnettiin köyhien auttajana ja vapautuksen teologian kannattajana.
Vuonna 2015 Jumalan palvelijaksi julistetun Câmaran kerrotaan sanoneen: ”Kun annan rahaa köyhille, he kutsuvat minua pyhäksi. Kun kysyn miksi he ovat köyhiä, he kutsuvat minua kommunistiksi.”
Jumalan palvelijaksi julistaminen on pyhäksijulistamisprosessin varhainen vaihe.
kan ensimmäisessä kasvitieteellisessä puutarhassa Rio de Janeirossa. Kuva: Emil Anton.
KATOLISEN KIRKON keskittyminen köyhyyden ongelmaan jätti kuitenkin paikoin tietynlaisen hengellisen tyhjiön. Rio de Janeiron modernia arkkitehtuuria edustavassa katolisessa Pyhän Sebastianuksen katedraalissa on sunnuntaimessussa paljon tyhjää tilaa.
Viime vuosikymmeninä brasilialaisten sieluista on kilpaillut kasvavaan tahtiin joukko evankelikaalisia ja helluntaikarismaattisia kirkkoja. Brasiliassa vaikuttaa ensinnäkin ruotsalaisten lähetyssaarnaajien maahan tuoma klassinen helluntailaisuus, eli yli 12 miljoonan jäsenen Assembleias de Deus.
Lisäksi on uusia kotoperäisisiä kirkkoja, joista merkittävin on Edir Macedon (s. 1945) perustama ”Universaali Jumalan valtakunnan kirkko”. Se on rakennuttanut São Pauloon päämajakseen ”Salomon temppelin” ja levittäytynyt jo viidelle mantereelle. Tämän menestysteologisen kirkon vaikutus on paljon sen kaksihmiljoonaista jäsenmääräänsä suurempi, sillä se on onnistunut nousemaan Brasilian johtavaksi mediamahdiksi useiden radio- ja TV-kanavien välityksellä. Kuvittele, että Suomessa MTV3:n tilalla olisi TV7 – sellainen on Brasilian todellisuus. Kun avaan television hotellihuoneessa, saan saman tien kuunnella raamattuopetusta.
Karismaattisuus on kuitenkin levinnyt myös katoliseen kirkkoon. Asian voi esittää myös niin, että katolinen karismaattisuus on vastaus protestanttisen karismaattisuuden tarjoamaan haasteeseen. Joka tapauksessa tämäkin ilmiö on valtava ja Euroopassa kenties kielimuurin takia aivan liian vähän tunnettu.
Esimerkiksi Marcelo Rossi on karismaattinen katolinen pappi ja laulaja, jolla on YouTubessa 3,5 miljoonaa tilaajaa ja lähes 4 000 videota, joista suosituimmalla on yli 200 miljoonaa katselukertaa. Vertailun vuoksi englanninkielisen maailman suosituimmalla katolisella YouTube-piispalla Robert Barronilla on puolet vähemmän tilaajia kuin Rossilla.
VAIKKA BRASILIALAINEN karismaattinen kristillisyys saattaa tuntua kaukaiselta asialta, se näkyy jo vahvasti myös Suomen kristillisellä kentällä. Northwind-kirkon Rodrigo Campos ja Harvest Churchin Roberto Brandão tuottavat modernia ylistysmusiikkia ja johtavat suomalaisten vaimojensa kanssa seurakuntia, jotka vetävät puoleensa erityisesti nuoria aikuisia.
Mitä tästä pitäisi päätellä? Ainakin sen verran, että vaikka Brasilia ”löydettiin” viitisensataa vuotta sitten, se odottaa yhä löytämistään. Median muovaamassa mielenmaisemassamme Brasilia on aivan liian marginaalisessa roolissa. Pääsyy lienee kielimuuri: kielivalikoimamme vääristää maailmankäsitystämme aivan liian USA- ja eurooppakeskeiseksi. Latinalaisessa Amerikassa on niin vahva oma kulttuuri, että siellä maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta Yhdysvaltojen vaikutus tuntui paljon pienemmältä kuin Suomessa.
Tilanne saattaa muuttua pian, kun tekoäly mahdollistaa yhä paremmin erikielisten sisältöjen nopean ja korkealaatuisen tulkkauksen. Silti kannattaa harkita portugalin opiskelua: se on maailman kuudenneksi puhutuin kieli, joka avaa oppijalleen paitsi Portugalin ja Brasilian rikkaudet, myös ainutlaatuiset ikkunat Afrikkaan (Angola, Mosambik, Kap Verde) ja Aasiaan (Macau, Itä-Timor, Goa).
Kirjoittaja on teologian tohtori, joka matkusti Brasiliaan syyskuussa.
Brasilia
Väkiluku: 212 miljoonaa
Suurimmat kaupungit: São Paolo, Rio de Janeiro
Pinta-ala: 8 510 000 km2
Bruttokansantuote: 2,1 biljoonaa USD
Itsenäisyys: 7.9.1822 (202 vuotta)
Virallinen kieli: portugali
Suurin uskonto: roomalaiskatolisuus (65%)
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Suuri, rikas, köyhä ja karismaattinen – Brasilia on yksi maailman nousevista talousmahdeista ja myös kielimuurin takana piileskelevä kristinuskon suurvalta [post_excerpt] => Katolisen kirkon keskittyminen köyhyyden ongelmaan jätti kuitenkin paikoin tietynlaisen hengellisen tyhjiön. Rio de Janeiron modernia arkkitehtuuria edustavassa katolisessa Pyhän Sebastianuksen katedraalissa on sunnuntaimessussa paljon tyhjää tilaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => suuri-rikas-koyha-ja-karismaattinen-brasilia-on-yksi-maailman-nousevista-talousmahdeista-ja-myos-kristinuskon-saralla-kielimuurin-takana-piileskeleva-suurvalta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-21 10:57:58 [post_modified_gmt] => 2024-11-21 08:57:58 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=105583 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Suuri, rikas, köyhä ja karismaattinen – Brasilia on yksi maailman nousevista talousmahdeista ja myös kielimuurin takana piileskelevä kristinuskon suurvalta [title] => Suuri, rikas, köyhä ja karismaattinen – Brasilia on yksi maailman nousevista talousmahdeista ja myös kielimuurin takana piileskelevä kristinuskon suurvalta [href] => https://staging.kotimaa.fi/suuri-rikas-koyha-ja-karismaattinen-brasilia-on-yksi-maailman-nousevista-talousmahdeista-ja-myos-kristinuskon-saralla-kielimuurin-takana-piileskeleva-suurvalta/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 105622 )
Suuri, rikas, köyhä ja karismaattinen – Brasilia on yksi maailman nousevista talousmahdeista ja myös kielimuurin takana piileskelevä kristinuskon...
Vuosi 1524 oli Saksanmaalla jokseenkin kaoottinen. Reformaatio levisi, kiistoja käytiin ja yli 100 000 talonpojan kuolemaan johtanut talonpoikaiskapina oli aluillaan. Näiden kuohujen keskellä ilmestyi jotain kirkkohistoriallisesti radikaalia: Etlich Cristlich Lider, kahdeksan kristillisen laulun kokoelma, jonka tekemiseen osallistuivat muun muassa Martti Luther, Paul Speratus sekä Justus Jonas.
Nyt 500 vuotta täyttävää laulukokoelmaa on kutsuttu Achtliederbuchiksi. Ajankohtainen teos on juhlavuotensa lisäksi myös siksi, että suomalainen virsirunoilija Pekka Kivekäs on juuri suomentanut kokoelmasta neljä virttä. Kivekäs tiivistää Achtliederbuchin syntyneen reformaation tarpeisiin.
– Virret kirjoitettiin palvelemaan reformaation sanomaa. Aluksi teos palveli sangen suppeaa piiriä, sillä eiväthän juuri muut osanneet lukea kuin papisto ja aatelisto.
Kivekäs kertoo Kuninkaantien Muusikoiden ottaneen hänen yhteyttä ja pyytäneen häntä suomentamaan erään virren heidän käyttöönsä. Pian Kivekäs huomasi suomentaneensa myös kolme muuta.
– He olivat ilmoittaneet, että 14.10. he esittävät virret messun yhteydessä. Niin minä sitten istuin tietokoneen äärellä valtavan pitkään.
Lutherin virsi Kielellään tyhmät kehuvat on toki löytynyt suomeksi jo ennestään itsensä Elias Lönnrotin suomentamana, mutta Kivekkään mukaan Lönnrotin suomennos on vanhentunutta kieltä ja ennen kaikkea Kuninkaantien Muusikoiden käyttämään nuottikuvaan sopimatonta.
Ympäristön levottomat olot löivät virsiin leimansa. Kivekäs nostaa esimerkiksi Speratuksen virren Oi Herra, katso hätää ihmisen.
– Se heijastelee runoilijan myötätuntoa levottomassa, jatkuvien kapinoiden leimaamassa yhteiskunnassa eläviin ihmisiin.
Achtliederbuchissa julkaistiin myös Lutherin virsi Sua syvyydestä avuksi. Kivekäs kiinnittää huomiota siihen, että Luther ei alkuperäistekstissä puhu muusta kuin armollisesta Jumalasta, mutta ruotsinnoksen ja suomennoksen sävy on toinen.
– Puukon terä vilahtaa. Jumala voikin olla myös julma ja koetella.
Kivekkään mukaan viittaukset Jumalan ankaruuteen liittyvät virsikirjan yhteiskunnalliseen rooliin Ruotsi-Suomessa.
– Siitä tuli paljon muun ohella järjestyksen ja kurin ylläpitäjä.
Virsikirja kytkettiin siis valtiollisiin valjaisiin ensin Ruotsissa ja sitä myötä Suomessakin. Kivekäs kertoo Jacobus Finnon saaneen virsikirjan teon tehtäväkseen kuningas Juhana III:lta jo 1578 ja Hemminki Maskulainen virsikirjalleen Turun tuomiokapitulilta. Sekin oli valtion virasto.
Virsikirjan tuottamisesta päätettiin Ruotsin valtiopäivillä 1645, ja niin sanotun Vanhan virsikirjan (1701) olisi pitänyt olla prikulleen sama kuin Ruotsin karoliininen virsikirja 1695. Kivekkään mielestä on onni, että suomalaiset toimittajat eivät totelleet
– He järjestivät vain virsien lukumäärän samaksi.
1700-luvulla virret alkoivat muuttua. Opetuksellinen sisältö oheni ja virsistä tuli enemmänkin yksilöllisen hartaudenharjoittamisen välineitä.
HYMNOLOGIAN JA liturgiikan seuran puheenjohtaja Samuli Korkalainen näkee Achtliederbuchin juhlavuoden arvon pääasiassa siinä, että se muistuttaa takanamme olevasta valtavan pitkästä historiasta. Yksinkertaistuksia on silti vältettävä.
– Pintapuolisesti voidaan luulla, että Luther keksi virret ja siitä se sitten lähti, mutta ei se ihan niin mennyt.
Korkalainen painottaa, että jo aiemmin oli olemassa rikkaita hengellisen laulun perinteitä. Reformaatio ei myöskään oikopäätä onnistunut levittämään virsien veisuuta kansan pariin. Virsilaulu ei vakiintunut nopeasti, ja Korkalainen pohtii messun pysyneen pitkään melko samanlaisena. Pikku hiljaa virret kuitenkin virisivät.
Virret auttoivat ymmärtämään katekismusta ja evankeliumeja. Enkeli taivaan -virttä Korkalainen pitää klassisena esimerkkinä evankeliuminselittämisestä.
– Reformaation aikaiset virret olivat etupäässä opetuksen välineitä, joilla selitettiin evankeliumin tekstiä. Niiden avulla iskostettiin luterilaista oppia kansaan.
1700-luvulla virret alkoivat muuttua. Opetuksellinen sisältö oheni ja virsistä tuli enemmänkin yksilöllisen hartaudenharjoittamisen välineitä. Korkalaisen mukaan kyse oli pietismin vaikutuksesta.
– Yksilöhurskauden tavoittelu muutti virret kollektiivisista opetuslauluista henkilökohtaisemmiksi pohdinnoiksi.
Se, mikä laulu kulloinkin on virren mitat täyttänyt, ei ole ollut lainkaan itsestään selvää. Keskustelua siitä, mikä laulu sopii virreksi, käydään yhä aktiivisesti.
– Tarvitseeko virren olla yhteinen? Tarvitseeko sen olla yhteislaulettava?
Nykyaika hakee ja kokeilee virren rajoja. Siihen liittyy keskustelu siitä, millainen musiikki sopii ja mahtuu kirkon seinien sisälle. Korkalainen toteaa, ettei ilmiössä ole mitään uutta.
– Jo 1800-luvun Suomessa keskusteltiin, voidaanko hengellisiä lauluja ottaa virsikirjaan. Sitten keskusteltiin siitä, voiko virsikirjaan ottaa lauluja, joissa on kertosäe.
Keskustelua käytiin 1800-luvulla myös esimerkiksi siitä, sopivatko kansan suussa syntyneet toisinnot virsikirjaan, vai pitäisikö kirkossa keskittyä alkuperäisiin koraalisävelmiin.
Korkalainen itse on iloinen siitä, että virsikirjasta löytyy nykyään niin monenlaista musiikillista tyyliä ja väriä. Se on merkki siitä, että virsikulttuuri elää. Lisäksi Korkalainen muistuttaa, että viime aikojen keskustelu virsien laulamisesta kouluissa liittyy olennaisesti siihen, että virren paikka ei ole vain kirkossa.
– Virsi elää kulttuurissamme myös kirkon ulkopuolella.
Kuva: Wikmedia commons
KANTTORI JA filosofian tohtori Jenni Urponen kertoo, että virret pyrkivät tänäkin päivänä heijastelemaan ympäröivää todellisuutta.
– Olennaista on, että virsi osallistaa seurakuntalaisia ja antaa mahdollisuuden osallistua, ollen samalla ymmärrettävä parhaalla mahdollisella tavalla.
2020-luvulla se tarkoittaa myös sitä, että virsiä on suomen lisäksi kuudellatoista muulla kielellä ja tukiviittomin. Virsien syntymaiden kirjokin on moninaisempi: edustettuina ovat Euroopan lisäksi myös monet muut mantereet. Virsikirjan lisävihko toi mukanaan myös runsaasti erilaisia toteutustapoja. Seurakunta pääsee uudenlaisilla tavoilla osallistumaan, laulamaan moniäänisesti, kaanonissa ja vuorolaulussa.
– Lisävihkossa on myös toisteisia, Taizé-tyyppisiä lauluja. Se mahdollistaa erityisen osallistumisen ja syventää ymmärrystä.
Urposen mukaan työntekijöiden virsituntemuksen lisääminen, monipuolinen pedagoginen osaaminen, positiivinen asenne ja yhteistyö ovat olennaisia, jotta vuosisatainen virsiperinne matkaisi edelleen eteenpäin. Urponen toivoo kaikilta seurakuntien työntekijäryhmiltä sitä, että nämä ottaisivat virret omakseen ja löytäisivät sen aarteiston, mikä Virsikirjan kansien välistä löytyy.
– Se on huikea näky. Vuosisadat avautuvat. Virsiin mahtuu ja linkittyy esimerkiksi kirkon, musiikin, kirjallisuuden ja teologian historiaa. Siitä meidän tulee pitää kiinni.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => 500 vuotta sitten Saksassa ilmestynyttä kahdeksan kristillisen laulun kokoelmaa pidetään nykyisen virsikirjan esiasteena [post_excerpt] => Virsikirja kytkettiin siis valtiollisiin valjaisiin ensin Ruotsissa ja sitä myötä Suomessakin. Kivekäs kertoo Jacobus Finnon saaneen virsikirjan teon tehtäväkseen kuningas Juhana III:lta jo 1578 ja Hemminki Maskulainen virsikirjalleen Turun tuomiokapitulilta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => virsikirjan-500-vuotinen-taival-vuonna-1524-saksassa-ilmestynytta-kahdeksan-kristillisen-laulun-kokoelmaa-achtliederbuchia-pidetaan-nykyisen-virsikirjan-esiasteena [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-21 13:57:06 [post_modified_gmt] => 2024-11-21 11:57:06 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=105440 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => 500 vuotta sitten Saksassa ilmestynyttä kahdeksan kristillisen laulun kokoelmaa pidetään nykyisen virsikirjan esiasteena [title] => 500 vuotta sitten Saksassa ilmestynyttä kahdeksan kristillisen laulun kokoelmaa pidetään nykyisen virsikirjan esiasteena [href] => https://staging.kotimaa.fi/virsikirjan-500-vuotinen-taival-vuonna-1524-saksassa-ilmestynytta-kahdeksan-kristillisen-laulun-kokoelmaa-achtliederbuchia-pidetaan-nykyisen-virsikirjan-esiasteena/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 105448 )
500 vuotta sitten Saksassa ilmestynyttä kahdeksan kristillisen laulun kokoelmaa pidetään nykyisen virsikirjan esiasteena
Pirkkalan seurakunnan kiinteistönhoitaja-suntio Ville Nuora aloitti työssään Pirkkalan uudessa kirkossa vuonna 2013. Sitä ennen hän toimi muissa seurakunnissa.
– Aloitin seurakuntatyön 2000-luvun alkupuolella Nokian seurakunnan hautausmaan erityisammattimiehenä. Jonkin ajan kuluttua aloin myös tehdä hautaan ohjaajan töitä, jotka olivat suntion työn kaltaisia.
Nokialta hän siirtyi Sastamalan seurakuntaan seurakuntamestariksi. Sieltä tie vei Pirkkalan seurakuntaan.
Pirkkalan uusi kirkko täyttää marraskuussa kolmekymmentä vuotta ja on Nuoran mukaan nimensä mukaisesti kuin uusi.
– Silti esimerkiksi kiinteistötekniikkaa ylläpidetään ja uusitaan, esimerkiksi viime vuonna asennettiin kirkon katolle suuri määrä aurinkopaneeleja. Muutoinkin tekniikka on uutta ja ajantasaista, monet toiminnot ovat etäohjattavissa.
Hän iloitsee kirkon sijainnista ja ympäristöstä.
– Vaikka kirkko sijaitsee keskellä kylää, on ympärillä maalaismaisema. Läheisellä pellolla näkyy hevosten lisäksi paljon pieneläimiä. Ympäristö on varsin samanlainen kuin kotonani, viihdyn maisemassa mainiosti.
Hän kertoi minun pelastaneen hänen yli viidenkymmenen vuoden avioliittonsa.
NUORAN KÄDENJÄLKI näkyy Pirkkalan uudessa kirkossa, sillä hän on tehnyt sinne kastepuun.
– Lapsityön pastori pyysi minua tekemään kirkkoon kastepuun. Päätin tehdä sen koivuvanerilevystä kerrostyönä. Jos kastepuu menee rikki, on se tämän ansiosta helppo korjata.
Kastepuu nimettiin valmistuttuaan Vapahtajan syliksi ulkomuotonsa mukaisesti.
– Vapahtajan syliin ripustetaan viikkomessun yhteydessä aina kastelintu jokaista viikon aikana kastettua lasta kohti. Linnussa on lapsen nimi, ja perheet saavat linnun myöhemmin kotiin vietäväksi.
Nuora sai mukavia uutisia, kun kirkon suunnittelijat, arkkitehdit Simo ja Käpy Paavilainen vierailivat kirkossa.
– He olivat sitä mieltä, että työn voi laittaa kirkon seinälle. Tuo oli todella lämmittävää, koin heidän pitävän työtäni onnistuneena.
Nuoran työhön kuuluvat ilot ja surut. Surevien kohtaamisessa auttavat omakohtaiset kokemukset.
– Olen kokenut hyvin läheisten ihmisten menetykset. Koska tiedän miltä sellainen tuntuu, osaan entistäkin paremmin kohdata surun koskettamat ihmiset.
Työasiat eivät kuitenkaan Nuoran mukaan seuraa kotiin liian paljon. Työhön liittyviä unia tulee kuitenkin joskus nähdyksi, hyviä ja vähemmän hyviä.
Hyvää mieltä tuo positiivinen palaute.
– Eräs hieno hetki koitti löydettyäni pitkän etsinnän jälkeen erään miehen vihkisormuksen seurakuntatalon pihalta. Hän kertoi minun pelastaneen hänen yli viidenkymmenen vuoden avioliittonsa.
Löytöpäivänä Kirkkovuoden päivyrissä luki teksti: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt”.
Pirkkalan uusi kirkko
- Valmistui 1994
- Suunnittelijat arkkitehdit Simo ja Käpy Paavilainen
- Erityisen kirkosta tekee sen moderni ulkoasu. Istumapaikkoja on 300 hengelle, laajennettuna 500 hengelle.
Ville Nuora
- Kiinteistönhoitaja-suntio
- Ollut alalla parikymmentä vuotta
- Nauttii saadessaan tehdä monipuolista työtä varsin vapaasti ja itsenäisesti
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Suntio ja kirkko: Positiivinen palaute lämmittää Pirkkalassa [post_excerpt] => Pirkkalan uusi kirkko täyttää marraskuussa kolmekymmentä vuotta ja on Nuoran mukaan nimensä mukaisesti kuin uusi. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => suntio-ja-kirkko-positiivinen-palaute-lammittaa-pirkkalassa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-19 08:17:32 [post_modified_gmt] => 2024-11-19 06:17:32 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=105528 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Suntio ja kirkko: Positiivinen palaute lämmittää Pirkkalassa [title] => Suntio ja kirkko: Positiivinen palaute lämmittää Pirkkalassa [href] => https://staging.kotimaa.fi/suntio-ja-kirkko-positiivinen-palaute-lammittaa-pirkkalassa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 105539 )
Suntio ja kirkko: Positiivinen palaute lämmittää Pirkkalassa
Liikunta on kuulunut oleellisena osana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän digipainon hoitajan Jari Holttisen elämään lapsuudesta saakka.
– Harrastin liikuntaa laidasta laitaan. Pikkuveljeni on vuoden nuorempi, ja testasin hänen kanssaan erilaisia lajeja.
Mukaan kuvioihin tuli myös seiväshyppy. Lisäkipinää harraste sai Holttisen isän rakennettua hyppypaikan kotipihaan.
– Olin yhdeksänvuotias hypätessäni ensimmäisen kerran. Seiväshyppy kiehtoi jostain syystä alusta lähtien.
Seiväshypystä tuli Holttiselle todellinen intohimo. Useita kertoja Suomen edustusasun eri kilpailuissa pukenut Holttinen hyppäsi parhaimmillaan hallissa 555 cm ja ulkona 550 cm. Hän saavutti myös useita SM-mitaleja.
– Oma ajanjaksonsa ovat vuodet 1984 ja 2001. Ylitin noina vuosina ensimmäisen ja viimeisen kerran viisi metriä. Urani viimeisin hyppy tapahtui vuonna 2004.
Holttinen toimii tällä hetkellä Tommi-poikansa avustavana valmentajana. Nuorempi Holttinen on rikkonut isänsä ennätyksen hypäten ulkona 564 cm ja sisällä 561 cm. Hän on myös ollut mukana Suomen edustajana eri kilpailuissa.
Holttinen on läsnä poikansa treeneissä keskimäärin kolme kertaa viikossa.
– Tehtäväni on kuvata hänen suorituksiaan sekä antaa näkemyksiäni. Yhteistyömme sujuu rauhallisessa merkeissä, Tommi hyväksyy näkemykseni tai sitten ei.
SEIVÄSHYPPY ON vienyt Holttisen useisiin maihin, samalla on maailmakuva laajentunut.
– En olisi ilman seiväshyppyä käynyt esimeriksi Keniassa Nairobissa. Tommilla oli siellä kisat, ja olin valmentajana mukana.
Holttinen suunnitteli nuorempana valmennuksesta päätyötä, käytännön toteutus oli silti liian hankala.
– Ammattivalmentajana työskentely Suomessa on hyvin haastavaa. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen nykyiseen työhöni, missä olen ollut 25 vuotta. Työnantajani on myös ollut hyvin joustava urheilumenojeni suhteen.
Elämään on tullut seiväshypyn kautta paljon ystäviä ja tuttuja. Holttiset ovat tavanneet myös useita kertoja lajin maailmanennätysmiehen Arman Duplantiksen sekä hänen valmentajaisänsä Greg Duplantiksen.
– Muistan erään keskustelun isä-Duplantiksen kanssa Armanin olessa alle kymmenvuotias. Hän sanoi jo silloin, että kasvamassa on todellinen huippulahjakkuus. Muistelimme myös erästä keskinäistä kisaamme, jossa Greg oli parempi.
Liikunta vie Holttista muutoinkin. Talvikaudella tärkeä yhteisö on HC Hurmoksen jääkiekkojoukkue. Kyseessä Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoisen vuonna 2003 perustama joukkue.
– Kokoonnumme kerran viikossa. Kiekkoyhteisö on hyvin tärkeä, siellä vaihdetaan elämään kuluvat asiat laidasta laitaan.
Myös hyötyliikunta on oleellinen osa turkulaisen Holttisen elämää. Hän pyöräilee usein työmatkat.
– Ajelen kahdeksan kilometrin työmatkan sähköavusteisella pyörälläni, edestakaisin matkaa kertyy kuusitoista kilometriä. Taitan työmatkan pyörällä usein myös talvikeleillä, sillä pyörässä on nastarenkaat.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Jari Holttinen innostui seiväshypystä jo lapsena – nyt hän valmentaa omaa poikaansa [post_excerpt] => Jari Holttinen hyppäsi seivästä ensimmäistä kertaa 9-vuotiaana, ja laji vei mennessään. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => jari-holttinen-innostui-seivashypysta-jo-lapsena-nyt-han-valmentaa-omaa-poikaansa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-18 14:20:30 [post_modified_gmt] => 2024-11-18 12:20:30 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=104898 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Jari Holttinen innostui seiväshypystä jo lapsena – nyt hän valmentaa omaa poikaansa [title] => Jari Holttinen innostui seiväshypystä jo lapsena – nyt hän valmentaa omaa poikaansa [href] => https://staging.kotimaa.fi/jari-holttinen-innostui-seivashypysta-jo-lapsena-nyt-han-valmentaa-omaa-poikaansa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 104912 )
Jari Holttinen innostui seiväshypystä jo lapsena – nyt hän valmentaa omaa poikaansa
Kotimaan valokuva-arkistosta löytyy monta laatikollista kuvia, joista ei käy ainakaan kunnolla ilmi keitä kuvassa on, eikä missä ja milloin se on otettu. Arkistonhoitaja pyytää Kotimaan lukijoiden apua kuvien tietojen selvittämisessä.
Tälle viikolle arkistonhoitaja on valinnut kuvan, joka selvästi liittyy musiikkiin. Mutta kuka on kuvassa, ja millaisesta musiikista on kyse?
Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se sähköpostiviestillä osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, aiheeksi mysteerikuva ja lehden numero, tai kommenttina Kotimaan Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. Voit myös lähettää postia osoitteeseen Kotimaa, Eteläranta 8, PL 279, 00131 Helsinki.
| vastaus |
Kotimaan lukijat tunnistivat hyvin kuvasta kirjailija ja runoilija Rakel Liehun. Myös taustalla olevasta kirkosta tiedettiin, että se on Tornion kirkko. Hänen ensimmäinen puolisonsa Jouko Liehu toimi Tornion kirkkoherrana vuosina 1974–1984.
Vuonna 2008 Rakel Liehu on saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon. Hänen Helene Schjerfbeckistä kertovan teoksensa Helene pohjalta on tehty elokuva. Rakel Liehu on julkaissut romaanien lisäksi lukuisia runoteoksia, joista ensimmäisen vuonna 1974. Sen nimi oli Ihmisen murhe on yhteinen.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Mysteerikuva: Kuka henkilö ja minkälaista musiikkia? [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => mysteerikuva-kuka-henkilo-ja-minkalaista-musiikkia [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-25 09:38:33 [post_modified_gmt] => 2024-11-25 07:38:33 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=105334 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Mysteerikuva: Kuka henkilö ja minkälaista musiikkia? [title] => Mysteerikuva: Kuka henkilö ja minkälaista musiikkia? [href] => https://staging.kotimaa.fi/mysteerikuva-kuka-henkilo-ja-minkalaista-musiikkia/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 105338 )
Mysteerikuva: Kuka henkilö ja minkälaista musiikkia?
Kangaslammin kirkon oven vieressä olevan ilmoitustaulun kutsu toivottaa seurakuntalaiset kirkkoon leppoisalla tekstillä: ”Tulukeehan tuppaan.”
Vanha puukirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1972. Uusi kirkko valmistui seuraavan vuoden helluntaiksi. Poroksi palaneesta kirkosta saatiin pelastettua yllättäviä asioita, kirkkoa reunustavan kiviaidan lisäksi. Vanhasta kirkosta on muistona kirkon ja seurakuntakodin eteisen seinällä palaneiden kirkkokruunujen jäänteitä, vanhoja valokuvia ja lasivitriinissä täysin säilynyt alttariliina. Siihen on lisätty teksti: ”Liekit säästivät liinan, jolla sana lepäsi. Nykyisten ja tulevien sukupolvien muistoksi.”
Suntio Tarja Hänninen on työskennellyt Kangaslammilla vuodesta 1996 saakka. Hän jäi eläkkeelle juuri haastattelun aikaan lokakuun alussa. Lapinlahdelta kotoisin oleva Hänninen aloitti työuransa Kangaslammilla siivoojana. Hän suoritti siivoojan ammattitutkinnon ja toimi nimikkeellä siihen asti, kunnes opiskeli suntioksi oppisopimuksella. Toki Hänninen oli jo aiemhminkin tehnyt jonkin verran suntion töitä, muun muassa valmistellut hää- ja kastetilaisuuksia.
Aiemmin Hänninen toimi muutamia vuosia ompelijana Pirettalla. Runnin kotitalousoppilaitoksen kautta hän päätyi leipuri-kondiittorilinjalle Kuopion ammattikouluun.
– Työskentelin jonkin aikaa Suonenjoella Koskelon leipomossa. Oli raskasta ajaa sinne päivittäin Kangaslammilta käsin. Matkoihin meni kolme tuntia päivässä.
Kutsumusammatti löytyikin sitten uudesta kotipitäjästä.
– Olin seurannut lapsesta asti suntion työtä kirkossa ihmetellen, mikä mustapukuinen mies kävelee papin perässä.
TYÖ KIRKOSSA oli erilaista ennen seurakunnan liittymistä Varkauteen. Silloin siihen kuului myös kukkaistutusten tekeminen hoitohaudoille, sekä niiden hoito keväästä syksyyn.
– Tykkäsin siitäkin työstä, kun siellä näki ihmisiä ja he tulivat kyselemään kaikenlaista.
Nykyiseen työhön sisältyy pyykin ja postin kuljettamista ja jakamista eri toimipisteisiin.
– Kirkkovaltuuston ja -neuvoston postit jaetaan itse, lähes jokaiselle postilaatikkoon.
Pitkän työuran aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Kerran kissakin tuli saattelemaan vainajaa.
– Se oli haudan reunalla. Hyssyttelin, että sain mirrin lähtemään pois.
Suntion mieleen on jäänyt myös tilanne, kun arkunkantajien liinat luiskahtivat jotenkin ja arkku painui vainajan pää edellä hautaan. Muistotilaisuutta lähdettiin kuitenkin viettämään normaalisti. Onneksi lähellä oli vapaaehtoisia, jotka ottivat tikkaat ja kävivät oikaisemassa arkun. Se oli mennyt hautaan oikeinpäin, mutta jäänyt pystyyn.
Mitä sitten Hänninen aikoo eläkepäivillään tehdä?
– Käyn harrastamassa töissä, hän toteaa pilke silmäkulmassa.
Tarja Hänninen
- Suntio Kangaslammin kirkossa, kiertävä suntio Varkauden seurakunnan muissa kirkoissa
- Ollut alalla 28 vuotta
- Parasta työssä: monipuolisuus, työ ei ole tehdasmaista, sillä ihmiset, toimipaikat ja -tilat vaihtuvat koko ajan. Hiljaisissa ja rauhallisissa messuissa voi itsekin hiljentyä.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Suntio ja kirkko: Tarja Hänninen muistelee, miten arkku painui vainajan pää edellä hautaan [post_excerpt] => Suntio Tarja Hänninen on työskennellyt Kangaslammilla vuodesta 1996 saakka. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => suntio-ja-kirkko-tarja-hanninen-muistelee-miten-arkku-painui-vainajan-paa-edella-hautaan [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-19 08:24:49 [post_modified_gmt] => 2024-11-19 06:24:49 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=105208 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Suntio ja kirkko: Tarja Hänninen muistelee, miten arkku painui vainajan pää edellä hautaan [title] => Suntio ja kirkko: Tarja Hänninen muistelee, miten arkku painui vainajan pää edellä hautaan [href] => https://staging.kotimaa.fi/suntio-ja-kirkko-tarja-hanninen-muistelee-miten-arkku-painui-vainajan-paa-edella-hautaan/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 105210 )
Suntio ja kirkko: Tarja Hänninen muistelee, miten arkku painui vainajan pää edellä hautaan
Jyväskylän seurakunnan kasvatustyön pappi ja kasvatuksen tiimin esihenkilö Johanna Puupposella on käytössään edelleen sama klarinetti, jolla hän aloitti soittamisen kahdeksanvuotiaana. Lapsuuden perheessä musiikki oli vahvasti läsnä, isä kuljetti soittotunneille Savonlinnan musiikkiopistoon.
– Jo matka Kerimäeltä Savonlinnaan oli osa prosessia, Puupponen muistelee.
Myöhemmin Puupponen liittyi Savonlinnan Työväenyhdistyksen Soittokuntaan ja yhdessä soittaminen alkoi tuntua erityiseltä. Hän osallistui myös Partaharjun musiikkileireille. Nuoruuden kohokohdaksi nousee kuitenkin Islannin matka 16-vuotiaana orkesterin kanssa.
– Me majoituimme koulun lattialla. Muistan, miten istuimme makuupussien päällä ja harjoittelimme kappaleita. Soitimme ulkotapahtumissa, joissa oli eri maista orkestereita.
Opiskelu- ja työn alkuvuosina soittaminen jäi vähiin. Juuri kaipuu yhdessä soittamiseen ja huoli oman soittotaidon katoamisesta sai Puupposen palaamaan harrastuksen pariin Jyväskylän Salonkiorkesteriin vuonna 2009.
KLARINETIN SOITOSSA olennaista on ansatsin eli huuliotteen pitäminen kunnossa säännöllisellä harjoittelulla.
– Minulle haastavinta on pitää huuliote niin kunnossa, että jaksan soittaa pidempään samalla kertaa. Varsinkin korkeiden äänien soittaminen vaatii harjoittelua.
Oman lisähaasteensa tuo myös transponointi eli sävelmän muuttaminen eri sävellajiin vaikkapa pianon kanssa soittaessa. Puupuhallin reagoi myös säävaihteluihin ja sitä on suojattava pakkaselta. Klarinetin pehmeä ääni ja laaja ääniala miellyttävät Puupposta.
– Klarinetin äänen synnyttää suukappaleessa olevan ruokolehden värähtely. Itse käytän myös muovista lehteä, joka soi yllättävän hyvin.
Puupponen kokee musiikin ihmisen sieluun, ruumiiseen, henkeen ja hengellisyyteen vaikuttavana lahjana. Hiljaisuuden retriitissä hänen klarinettinsa on tuonut oman sävynsä Taizé-lauluihin. Hän on vasta lopettanut orkesterisoiton ja aloittanut yksityistunnit. Puupponen iloitsee myös jokapäiväisestä musisointirutiinista taskuklarinetin soiton aloittaneen poikansa kanssa.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Olennaista on huuliote – Kasvatustyön pappi Johanna Puupponen soittaa klarinettia [post_excerpt] => Johanna Puupposella on käytössään edelleen sama klarinetti, jolla hän aloitti soittamisen kahdeksanvuotiaana. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => olennaista-on-huuliote-kasvatustyon-pappi-johanna-puupponen-soittaa-klarinettia [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-15 16:55:55 [post_modified_gmt] => 2024-11-15 14:55:55 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=105202 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Olennaista on huuliote – Kasvatustyön pappi Johanna Puupponen soittaa klarinettia [title] => Olennaista on huuliote – Kasvatustyön pappi Johanna Puupponen soittaa klarinettia [href] => https://staging.kotimaa.fi/olennaista-on-huuliote-kasvatustyon-pappi-johanna-puupponen-soittaa-klarinettia/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 105205 )
Olennaista on huuliote – Kasvatustyön pappi Johanna Puupponen soittaa klarinettia
Jo lapsena Katja-Maaria Kaskinen halusi taiteilijaksi. Oppaana taiteen maailmaan nuorelle Kaskiselle toimi hänen isänsä isä Matti Kaskinen, jota hän lämmöllä muistelee.
– Isoisä olisi halunnut olla taiteilija, mutta suku ja olosuhteet ohjasivat hänet lääkärin uralle.
Se ei kuitenkaan hälventänyt Matti Kaskisen rakkautta taiteeseen. Katja-Maaria Kaskisen isoisä oli perustamassa Kankaanpään taidekoulua, keräsi nykytaidetta nuorilta taiteilijoilta ja piirsi kaksivuotiaan pojantyttärensä kanssa. Näin taiteen maailmasta tuli Katja-Maarialle läheinen ja innostava.
Vuosia myöhemmin teininä Kaskisen into kuvataidetta kohtaan syveni. Runoilija Anna-Mari ja kirkkoherra Pekka Kaskisen tytär asui tuolloin vanhempiensa kanssa Vivamossa. Hän osallistui siellä ukrainalaissyntyisen taidemaalari Vladimir Ribatchokin öljyvärimaalauskurssille, jonka jälkeen Ribatchok halusi tulla Kaskisen kotiin katsomaan 13-vuotiaan aiempia piirustuksia ja maalauksia.
– Hän painotti vanhemmilleni, että minut on saatava Pietariin opiskelemaan.
Pietariin asti ei teini-ikäisen Katja-Maarian tarvinnut silti matkata. Vähän lähempää, Lohjalta, löytyi kuvataiteilija Viktoria Nikkari, josta tuli Kaskisen ensimmäinen varsinainen henkilökohtainen opettaja. Opiskelua leimasivat vahva kuri ja pikkutarkka mentaliteetti.
– Viktorian näkökulmasta tiukka tekniikan hallinta oli tärkeämpää kuin mikään muu. Ennen kuin ryhtyi kokeilemaan muuta, tuli tekniikka hallita täydellisesti. Kasvoin klassisen taiteen kuplassa.
Perheen tie vei kuitenkin Australiaan, ja Kaskisen suhde taiteen tekemiseen ohentui. Vuodet vierivät, ja pian Kaskinen sai paikat yliopistolta. Hän pääsi lukemaan sekä taidehistoriaa että teologiaa. Taidehistorian paikka jäi kuitenkin vastaanottamatta.
– Suhteeni taiteeseen ja sen tekemiseen oli vielä prosessissa. Olisi tuntunut liian kipeältä lukea muista taiteilijoista. Se olisi sattunut sieluun, sillä oma taidesuhteeni oli hukassa.
LOPULTA KATJA-MAARIA Kaskinen valmistui papiksi. Tie tuntui oikealta. Kolmas vuosi pappina vei kuitenkin luovan mielen jälleen etsimisen äärelle. Intohimo kuvataiteisiin ei ollut kadonnut minnekään.
– Siirryin lopulta vuodeksi Vapaaseen taidekouluun ja otin virkavapaata.
Ratkaisu avasi tulpan. Käsi ja mieli löysivät kadotetun yhteyden. Kaskinen kertoo, että yhtäkkiä kaikki tuntui taas todelta.
– Se oli iso asia ja merkittävä kokemus. Sen jälkeen jaoin aikani puoliksi: puolet ajasta toimin seurakuntatyössä ja puolet ajasta opiskelin kuvataiteilijaksi.
Taidemeditaation äärellä kukaan ei ole oikeassa. Jokainen saa tuntea, mitä tuntee.
KAIKKI PÄÄTTYI hyvin. Kaskinen sai molemmat kutsumuksensa käyttöön. Nykyään kuvataiteilijapastori toimii Vantaalla Hämeenkylän seurakunnassa ja pyrkii edistämään taiteen käyttöä monipuolisesti seurakuntatyössä.
Hämeenkylän seurakunnasta löytyy myös oma galleria, missä on kuukausittain vaihtuvat näyttelyt. Kaskinen on onnellinen.
– Seurakuntamme Café Pähkinän yhteyteen on avattu galleria, ja sen kautta seurakuntaan on päätynyt paljon ihmisiä, jotka eivät ole niin sanottua vakioväkeä.
Kaskinen kokee taiteen olennaisena reittinä hengellisten asioiden äärelle. Se tarjoaa dialogisen ja moninaisen vuorovaikutuksellisen väylän taiteilijoiden, taiteen harrastajien ja seurakunnan välille.
Kerran vuodessa järjestetään näyttelyhaku. Silloin valitaan, mitkä näyttelyt Café Pähkinän valtaavat syksyllä ja keväällä. Ilmapiiri pysyy virkeänä myös oheistapahtumien ansiosta. Viimeksi on järjestetty keskustelutilaisuus henkisyydestä ja taiteesta.
– Seurakunnan yhteistyö taiteilijoiden kanssa johtaa välillä yllättäviin lopputuloksiin.
Yksi taiteilija on esimerkiksi tekemässä tilaustyönä teoksen Hämeenkylän kirkosta. Nyt seurakunta on saanut luvan hyödyntää teosta seurakunnan korteissa.
Kaskinen puhuu toiminnasta innostuneesti.
– Taide voi palvella erilaisia seurakuntalaisia hyvin eri tavoin. Olemme järjestäneet esimerkiksi päiväkotiryhmille taidetuokioita.
Hengelliseksi ohjaajaksi ja retriittiohjaajaksi kouluttautunut Kaskinen pitää toimintaa tärkeänä myös sielunhoidon näkökulmasta.
– Oma luominen ja taiteen äärelle pysähtyminen ruokkivat hengellisyyttä.
Taidemeditaatio ja monet muut menetelmät voivat syventää kokemusmaailmaa.
– Taidemeditaation äärellä kukaan ei ole oikeassa. Jokainen saa tuntea, mitä tuntee.
KUVATAITEILIJAKSI VALMISTUESSAAN Kaskinen teki opinnäytetyönsä nykytaiteen ja kirkon suhteesta. Maailmat eivät parhaalla mahdollisella tavalla leikkaa ja kohtaa, ainakaan vielä.
– Nykytaiteen maailma on kirkossa hyvin vieras. Stereotypioita ja ennakkoluuloja on paljon suuntaan ja toiseen.
Kaskisen mukaan nykytaiteeseen liitetään ylipäätään valtavasti virheellisiä käsityksiä ja tarpeettomia ennakkoluuloja. Yksi asia mitä ei ymmärretä, on se, että nykytaiteen tehtävänä on ennen kaikkea herättää kysymyksiä.
– Kun menen katsomaan nykytaidetta, minun on hyvä valmistautua olemaan haastettu.
Kaskisen mukaan monen teoksen kohdalle on pysähdyttävä ja kuulosteltava itseään, vaativastikin.
– Mitä assosiaatioita minulle tulee? Mistä tunteeni johtuu? Mihin tämä minut kuljettaa teeman tai materiaalin tasolla?
Siltojen rakentajia kaivataan. Kohtaamispaikkoja ei ole liikaa. Tavallaan Café Pähkinän toiminta Vantaan Hämeenkylässä on pioneerityötä. Tällä hetkellä kauden 2024–2025 näyttelyt on jo suunniteltu ja varattu. Kaskinen uskoo, että vastaavalle toiminnalle olisi kysyntää ympäri Suomen.
MITÄ KIRKKO sitten voisi nykytaiteelta saada? Entä nykytaide kirkolta?
Tällä hetkellä kirkon ja nykytaiteen suhde on ohut. Kaskinen kaipaa enemmän vuoropuhelua ja kunnioittavaa vuorovaikutusta.
– Nykytaiteen ja kirkon suhde rakentuu yksilö kerrallaan, hän sanoo.
– Merkityksellisintä on kohtaaminen. Yhteistyö taiteilijoiden kanssa voi johtaa yllättäviin yhteyksiin, rikastuttaviin kohtaamisiin.
Kaskisen kokemuksen mukaan taide houkuttelee kirkkoon paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät sinne muutoin tulisi. Vastaavasti monet, jotka eivät menisi galleriaan katsomaan nykytaidetta, voivat tutustua siihen kirkossa.
– Monet teemat ovat yhteisiä ja jaettuja.
Kuka?
- Katja-Maaria Kaskinen
- Kuvataiteilija ja pappi
- Työ: Osa-aikaisesti papin töissä keskittyen retriittityöhön ja taidenäyttelyihin. Muutoin maalaa kotiateljeessaan.
- Kiinnostaa: Väriteoriat eli teoria siitä, miten jokaisella värillä on oma maailmansa ja sisäinen logiikkansa.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kun käsi ja mieli löysivät yhteyden, kaikki tuntui todelta [post_excerpt] => Jo lapsena Katja-Maaria Kaskinen halusi taiteilijaksi. Nykyään kuvataiteilijapastori pyrkii edistämään taiteen käyttöä monipuolisesti seurakuntatyössä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kun-kasi-ja-mieli-loysivat-yhteyden-kaikki-tuntui-todelta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-15 14:45:53 [post_modified_gmt] => 2024-11-15 12:45:53 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=105173 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kun käsi ja mieli löysivät yhteyden, kaikki tuntui todelta [title] => Kun käsi ja mieli löysivät yhteyden, kaikki tuntui todelta [href] => https://staging.kotimaa.fi/kun-kasi-ja-mieli-loysivat-yhteyden-kaikki-tuntui-todelta/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 105174 )